Hippolytos hymyili tyytyväisenä. Hän ajatteli saaneensa minut satimeen ja paljastaneensa, että olin Noetoksen kannattaja, joka uskoi, että Isä Jumala kärsi ja kuoli ristillä. Ne, jotka niin ajattelivat olivat harhaoppisia, ja siihen seuraan halusi Hippolytos minut väkisin työntää. Kokosin ajatukseni ja aloin kärsivällisesti selittää, mitä oikeasti ajattelen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen jumaluudestaan. Seurakuntalaiset kuuntelivat hämmästyneinä, eivätkä ehkä ymmärtäneet aivan kaikkea, mutta väittelyn kiivaus piti heidät hereillä. ”Ajattelet kovin suoraviivaisesti, Hippolytos, vaikka ylvästelet suurella viisaudellasi ja väität tarkkaan tuntevasi pakanafilosofien kirjoitukset. Sinun…
Read More Read More