Näinä päivinä on uutisoitu erään kunnan lukion opiskelijoiden käytösasioista, joista eräiden tietojen mukaan olisi kirjelmöity kyseisen paikkakunnan kunnanhallitukseen asti. Kirjelmöinnin takana olisivat vanhemmat, jotka ovat huolissaan lukion kanssa samassa pihapiirissä toimivan esikoulun lapsista.

Todellinen ongelmahan eivät lopulta ole opiskelijat itse vaan lukion opettajat, jotka eivät ole kantaneet työhönsä ja tehtäviinsä kuuluvaa kasvatusvastuuta. Lukion opettaja ei ole vain aineenopettaja, hän on myös kasvattaja ja näistä töistä hän saa palkkansa.

Lukion opettajan työmäärä on niin suuri, että hänen on helppo senkin takia kätkeytyä oppiaineensa opettamisen taakse ja sulkea silmänsä oppilaitoksensa käytävillä ja pihalla näkemiltään kasvatusongelmilta. Melko usea näkee lukiolaiset aikuisina, joiden käytökseen hän ei katso voivansa puuttua. Moni lukion opettaja tekee työtään kouluyhteisössä myös hälläväliä-tyylillä jolloin toiset opettajat saavat hoitaa ”likaisen työn” varsinkin kun hän itse saa palkkioksi mukavan opettajan maineen.

Kuitenkaan lukion opettaja ei voi työpaikallaan kulkea vaikenemalla tupakoivien ja toisiinsa liimautuneiden opiskelijoiden ohi. Tupakoinnille on lukioissa useimmiten varattu oma paikkansa ja siitä ohjeesta on pidettävä kiinni. Seurustelevien nuorten taas on käsitettävä, että yleinen paikka, mitä jokin oppilaitos on, ei ole yksityisyyden alueelle kuuluvien asioiden paljastelemisen paikka.

Tunteiden osoittaminen, jossa tyttö ja poika viettävät kaiken mahdollisen oppitunneista irtoavan ajan toisiinsa liimautuneina ja ”pussailen” kuten media on uutisoinut, ei vakuuta edes ulkopuolisia aidosta rakkaudesta. Kodit ovat oikeassa siinä, että he eivät ole pienille lapsille hyvinä esikuvina.

Eräällä lukion opettajalla, jolla itsellään oli jo nuoruusiässä olevia omia lapsia, on ollut tapana todeta seurusteleville oppilailleen ”nuori rakkaus on kaunista, kun se on puhdasta”.

Nuoret ymmärtävät, kun heille aikuisen ja nimenomaan lukion opettajan työhön kuuluvalla vastuulla muistutetaan kultaisesta keskitiestä kaikissa käytösasioissa. Aina on otettava huomioon myös toiset ihmiset, se kuuluu sivistykseen ja silloin suojelee myös omaa itseään. Useimmille kiusallisesti toisiaan lähenteleville ja lääppiville nuorille lukioympäristössäkin riittää opettajan asiallinen huomautus ”muistakaa, että olemme yleisellä paikalla”.

Lukiolaiset ovat vasta nuoruusiässä. He eivät ole aikuisia. Nuori tarvitsee rinnalleen kypsän aikuisen ja tätä kypsyyttä on edellytettävä suuren nuorisojoukon opettajilta. Siihen sitouttavat hänet myös koululait sekä vuonna 2003 julkaistut eli siis uusimmat valtakunnalliset lukion opetussuunnitelman perusteet.

Kasvatusvastuu koskee kaikkea lukion ja koulujen toimintaa. Maito ja terveys ry:n toiminnanjohtaja Ulla-Marja Urho kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomien Vieraskynässä, että kouluruokailun kehittäminen osana koulutyötä ei kiinnosta kaikkien koulujen aikuisia. ”Joissakin kouluissa ruokala pysyy siistinä, toisissa kertakäyttöiset liinat tuhriintuvat päivässä. Joissakin kouluissa käytöstavat ovat pelkkää legendaa: saa syödä takki päällä ja pipo päässä vaikka seisaaltaan. Toisissa kouluissa istutaan pöydissä ja ruokaillessa seurustellaan.”

Lukion rehtori on oppilaitoksensa toimintakulttuurissa avainasemassa. Jos hän ei sitouta itseään valtakunnallisiin määräyksiin tai jos häneltä puuttuu käsitys siitä, mikä on kaunista ja hyvää, opettajat ovat työtään tehdessään yksin.

Ei ole kovinkaan vanha asia, kun kokenut opettaja aloitti uutena opettajana eräässä lukiossa.Juuri ensimmäisen vuosikurssin opiskelunsa lukiossa aloittaneiden opetusryhmässä hän kohtasi takit päällä luokassa istuvia opiskelijoita. Opettaja katsoi olevan aihetta kuuluttaa yleisemmin takkien jättämisestä eteisen ja käytävien naulakkoon. Tuotuaan esityksensä rehtorille hän sai vastauksen ”ne saavat pitää takit päällä luokassa”. Ei ihme, että siinä lukiossa oli paljon muitakin ongelmia!