Suomi on jälleen maailman valtapolitiikan geopoliittisessa keskiössä. Venäjän ja Ranskan yhteistyösopimus Murmanskin alueen kaasuhankkeissa on kahden suuren käytännön toimintaa Euroopan energiapolitiikassa, mutta myös kahden valtion machiavellististä valtapolitiikkaa. Suomi on kaulailun kainalossa ja suuret rakentavat tärkeitä putkia pitkin Suomen kylkiä.

Kaasuputki ei siis tule kulkemaan Suomen kautta, vaikka niinkin on kaavailtu. Suurten suunnitelmissa se voisi olla hankalaa. Putki kiepsahtaakin idästä kohti Keski-Eurooppaa yhteistyössä Venäjän ja kolmannen suuren, Saksan, kanssa.

Murmanskin alueen aarteet ovat suuret ja Yhdysvalloilla voi olla niihin samaa kiinnostusta, mitä sillä on Persianlahden öljylähteisiin. Norja puolestaan katsoo olevansa niihin itseoikeutettu ja Venäjä kaikkein itseoikeutetuin. Voi käydä niinkin, ettei Jäämerellä kaikki tule menemään sopuisasti.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy tekivät Murmanskin toimia koskevat sopimukset puhelinneuvottelussa. Kahden sadan vuoden takainen Ranskan ja Venäjän välinen Tilsitin sopimus, jossa Suomi jäi Venäjän etupiiriin, solmittiin nykyisen Liettuan ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin välisellä joella, Niemen-joen aalloilla ponttoonien päällä kelluvalla lautalla. Se tulkittiin puolueettomaksi maaperäksi. Tämän päivän puolueetonta maaperää lienevät radioaallot.

Tilsitissä neuvottelijoina olivat Ranskan keisari Napoleon ja Venäjän keisari Aleksanteri I. Toisen maailmansodan suuria neuvottelijoita olivat Neuvostoliiton Stalin ja Saksan Hitler. Suomi jäi niissä neuvotteluissa Neuvostoliiton etupiiriin.

Barentsin alueella tapahtuu tällä hetkellä paljon. Suomella tulisi olla Afganistanin ohella myös sinne maailmanpoliittista mielenkiintoa. Poliittisissa julkisissa keskusteluissa tulisi näkyä, että ainakin tiedetään, missä siellä ollaan menossa.