Kristikunta on aloittamassa suurta juhla-aikaansa. Yli maapallon ulottuvalla kristinuskolla on alkamassa joulunaika.

Euroopan arvojen ja kulttuurin toinen peruspilari on juuri kristinusko. Toinen peruspilari on antiikin humanismi. Kolmanneksi usein nimetään roomalainen oikeus.

Välimeren alueen hellenistisessä kulttuurissa levinnyt kristinusko toi Eurooppaan periaatteen ihmisten tasa-arvosta. Oli kysymys mullistavasta uudelleen ajattelusta. Uusi ajattelutapa merkitsi jokaisen ihmisen ihmisarvoa, naisen arvoa ja lapsen arvoa. Se muutti perhe-elämää ja yhteiskuntaa. Köyhien ja sairaiden kohtaamisessa alettiin toteuttaa lähimmäisen rakkautta. Oikeuden käytössä hylättiin verikosto.

Julistusta ”ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista…” kuunneltiin herkällä korvalla. Kristinusko alkoi vaikuttaa orjuuden poistumiseen. Kristittyjen perhe-elämän piirteet pantiin merkille.

Eräässä historiaan jääneessä toiselta vuosisadalta olevassa kirjeessä kuvataan kristittyjen elämää muun muassa seuraavasti: ”He osallistuvat kaikkeen kansalaisten tavoin…He solmivat avioliittoja niin kuin kaikki muutkin ja saavat lapsia, mutta eivät pane heitteille näitä, kun ne syntyvät. Heidän pöytänsä on avoin kenelle vain, mutta ei heidän aviovuoteensa”.

Arvot saivat uuden järjestyksen, entisten arvojen tilalle tulivat uudet.

Suomen päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa suunnitellaan ja järjestetään parhaillaan joulujuhlia.

Joulujuhlien järjestäminen mittaa kyseisten laitosten opettajien sivistystasoa. Sieltä, missä joulujuhlia vietetään vain tonttuleikein ilman jouluevankeliumia ja ilman jouluvirttä ”Enkeli taivaan lausui näin”, puuttuu Euroopan kulttuurin, sivistyksen ja arvojen historian tuntemus. Pohjoismaissa on kysymys myös 1500-luvun reformaation – luterilaisen uskonpuhdistuksen – merkityksen hämärtymisestä. Kulttuurien kohtaaminen ei voi olla omista peruspilareista luopumista.

Sitä paitsi tontut ovat myös jumalia muinaissuomalaisten uskonnossa, hoksauttaa Jaakko Heinimäki Kotilieden kolumnissa. Heinimäki tietää lisäksi, että Raamattuun pohjautuvien nimien kiertämisessä mentiin Ranskassa 1700 – 1800-lukujen vaihteessa niin pitkälle, että lapsillekin ruvettiin antamaan työkalujen nimiä …

Heinimäki toteaa myös, että ”Neuvostoliiton touhu oli amatöörien puuhastelua siihen verrattuna, mitä Ranskassa tapahtui 1700 – 1800-lukujen taitteessa”.

Teemat vapaus, veljeys ja tasa-arvo liitetään Ranskan vallankumoukseen. Kuitenkin kyseiset arvot ovat ihmiskunnan ikiaikaista eettistä ja moraalista olemusta. Ne ovat ihmiskunnan historian ikäistä globaalia etiikkaa, joka on tunnistettavissa kultaisen säännön etiikkana ei-kristillisissäkin uskonnoissa ja joka juurtui Euroopan arvoksi kristinuskon myötä.

Ranskassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa toteutettua uskonnon ja julkisen vallan toisistaan erottavaa järjestelmää kutsutaan nimellä laïsité. Tällä lainsäädännöllä halutaan uskonto rajata kokonaan julkisen elämän ulkopuolelle yksityisasiaksi.

Uskonto on yksityisasia, mutta pelkästään sen korostamisella yhteiskunnasta katoavat oman kulttuurin tuntemus, tieto ja ymmärtäminen. Pian ovat pelkät tonttuleikit tilalla ja kohta eivät nekään. Joulunaika ja joulu poistuvat kokonaan.

Uskonto ei siis ole vain yksityinen asia. Se on myös julkinen asia ja suomalaisessa yhteiskunnassa sitä on nimenomaan kristinuskon julkisuus.

Päiväkotien, peruskoulujen sekä oppilaitosten joulujuhlat ovat suomalaisen yhteiskunnan suuri kasvatustehtävä. Juhlia muistellaan vielä vanhanakin.