Presidentti Tarja Halosen puhe valtiopäivien avajaisissa tiistaina Runebergin päivänä sopi itsenäisen valtion presidentille.

Puheen yritysetiikka-osiossa oli kuitenkin valuvikoja.

Suomessa valta on kansalaisilla ja tätä presidentti Halonen korosti.

Ajankohtaisesta turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelusta puhuessaan Halonen totesi, että Suomen pitää aina olla valmis kantamaan itsenäisen valtion vastuu maamme sotilaallisesta puolustamisesta. Hän korosti tämän periaatteen pätevän kaikissa tilanteissa ”olemme sitten minkä tahansa unionin tai liittokunnan jäseniä”.

”Pidän tarpeellisena, että puolustusvoimamme rakentuvat edelleenkin yleisen asevelvollisuuden pohjalle”, Halonen totesi.

Linjaus on tärkeä ottaa esille yhä uudelleen huomioon ottaen geopolitiikka eli geopoliittisestikin läheisen länsivaltion, Ruotsin, viimeaikaiset ratkaisut.

Halosen mielestä yleisen asevelvollisuuden pohjalle rakentuvat puolustusvoimamme turvaa sekä oman maamme puolustuksen että vahvan osaamisen kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Oli tärkeää ottaa puheessa esille myös presidentin valtaoikeudet – nekin jälleen ja yhä uudelleen.

Ne on otettavakin, jotta kaikki tajuaisivat, miten vakavasta asiasta on kysymys – ei ole kysymys minkään tahon vallankäytöstä.

Halonen korosti, miten hyvin Suomen ulkopolitiikan johtaminen on toiminut nimenomaan nyt voimassa olevan perustuslain aikana. ”Myös päätöksenteossa on eduksi, että ylimmät valtioelimet ovat sidoksissa toisiinsa yhteistoimintavelvoitteen kautta”, presidentti luonnehti. ”Mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä suuremman yhteisymmärryksen pitäisi olla”, hän korosti.

Halosen mielestä perustuslain uudistamisen keskeiset tavoitteet ovat toteutuneet ylinten valtioelinten vallan tasapainottamisen osalta.

Valtiopäivien avajaisten presidentin puheessa tuli esille inhimillisen turvallisuuden käsite myös Suomen Etyj-puheenjohtajuuden vuoksi.

Inhimillinen turvallisuus korostui erityiseksi uutispommiksi nostetussa puheen alkuosassa valtion yritysetiikasta.

Valtiopäivien avajaisten avauspuheen yrityseettinen osuus jäi arvojohtajalta, tasavallan presidentiltä, kuitenkin valuvikaiseksi. Kuulijat eivät oikein tiedä, kenen pitäisi muuttua. Yritysten johdon, yritysten omistajien, valtioneuvoston vai kansan eli kansanedustajien.

Muuttujana tulisi olla ensin valtion yritysetiikasta puhuttaessa muutoksen esittäjän.

Tultuaan valituksi toiselle kaudelle tasavallan presidentiksi Halonen ilmoitti hakevansa entistä vahvempaa arvojohtajuutta. Sen hakeminen on myöhäistä nyt, kun suuret työpaikat Suomessa on jo suljettu.

Myös voi kritisoida presidentin kansanedustajille suuntaamaa vetoa. ”Eduskunnalla on viime kädessä valta päättää valtion toiminnasta ja myös valtion omistajapolitiikasta. Valtaa seuraa vastuu. Toivon eduskunnalle viisautta päätöksenteossa.”

Vallan ja vastuun järjestys on toinen kuin mitä presidentti esittää. Ensin on kansanedustajan vastuullinen tehtävä, jota hoitamaan valitaan kansanedustaja. Kansanedustajalla on siis oltava jo tehtävän vastaan ottaessaan käsitys siitä, mitä hänen työnsä kansanedustajana on.

Yritysetiikka on vähintä, mikä kansanedustajan tulisi hallita jo eduskuntaan pyrkiessään.

Oikeampaa olisi ollut antaa huomautus eduskunnalle tehtävien hoitamatta jättämisestä. Vastuu on ollut kaiken aikaa olemassa, se vain olisi pitänyt hoitaa kuten työ hoidetaan ja tehdään.

Vai eikö eduskunta ole tähän mennessä edes tiennyt, mitä on yritysetiikka ja että sellainen yleensä on olemassa?

Yritysetiikka ei ole jesuiittamoraalia, jossa tarkoitus pyhittää keinot.

Finanssisijoitus nähtynä vain tavoitteen, ei menetelmien valintana, on vain ja ainoastaan jesuiittamoraalia.

On myös muistutettu presidentti Halosen olleen 1990-luvulla valtioneuvoston jäsenenä linjaamassa valtion omistajapolitiikkaa.

Nyt tarvittaisiin yrityseettistä ohjausta, jota johtaisi presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa yhteistoiminnassa yritysten omistajien ja yritysten hallintojen kanssa.

Perustuslaista ei löydy näin kirjattua toimivallan ohjaukseen tarkoitettua lainkohtaa, mutta etiikka perustuukin kirjoittamattomiin sääntöihin.

Eettisen ja moraalisen herkkyyden sekä sivistyneisyyden tulee olla erityisen suuri silloin, kun puuttuvat kirjatut ohjeet.