Kunnioittava tervehdys presidentti Mauno Koiviston muistolle ja elämäntyölle! 

Lämmin osanotto ja voimia rouva Tellervo Koivistolle ja tyttärelle Assi Koivistolle!

 

Aikamme piirteinä ovat myös epäpoliittisuus, jopa antipoliittisuus. Presidentti Koiviston elämäntyö rakentui poliittiselle ajattelulle, toiminnalle ja vaikuttamiselle.

 

Seuraavassa pääministeri ja eduskunnan puhemies emeritus Paavo Lipposen näkemys Ruotsin merkityksestä Suomen sivistykselle sekä syytöksiin Suomen suomettumisesta:

”Lipponen argumentoi voimakkaasti Ruotsin ajan merkitystä Suomen syntymiseksi ja säilymiseksi länsimaisena eurooppalaisena Ruotsin Itämaana ja myöhemmin itsenäisenä valtiona.

Noiden aikojen lisäksi Suomen historian kunniakkaita vaiheita, joista suomalaiset saavat voimaa ovat sivistyksen nousu 1800-luvulla, itsenäisyystahto, demokratian voitto 1930-luvulla, talvi- ja jatkosodan torjuntavoitot, sotien jälkeinen viisas ja menestyksellinen politiikka Neuvostoliiton naapurina, hyvinvointivaltion rakentaminen, menestykset teknologiassa, kilpailukyky, koulutuksen taso, kestävä kehitys sekä kansakunnan yhteistyökyky, jolla on selvitty vaikeistakin vaiheista niin sodassa kuin rauhan aikana.

Lipponen tarkastelee myös eurooppalaista identiteettiä globalisoituneessa maailmassa.

”Perimmäinen vahvuus luodaan kuitenkin kotimaassa. Suomen suurimpia valtteja, kuten koko väestön korkea koulutustaso, avoimeen tiedon vaihtoon perustuva kyky innovaatioon ja konsensuspohjainen keskinäinen luottamus yhteiskunnassa, on pidettävä kunniassa. Kulttuurin avulla maailmaan saadaan parempi yhteys.”

Lipposen mielestä Suomen ongelmana on poliittisen eliitin heikko kyky muodostaa eurooppalaisia ja laajempia kansainvälisiä verkostoja.

Hänen mielestään Suomessa tarvittaisiin maamme poliittisen, taloudellisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kehityksen käsittelyä kansainvälisissä yhteyksissä.

Moniin median pyörittämiin trendikysymyksiin – muun muassa suomettumisväitteisiin – Lipponen ottaa tiukan kannan.

”Suomettumisen aikakaudella Suomi pysyi länsimaana. Yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa ei ollut kysymys järjestelmien välisen rajan hämärtymisestä. … naapurimaiden kansojen välillä ei ollut mitään todellista kosketuspintaa.”

”Vahvan demokraattisen perinteen turvin ja poliittisen taidon ansiosta Suomi selviytyi Neuvostoliitto-suhteiden haasteesta. Tänä päivänä tuo saavutus kuuluu identiteettimme perustaan: me teimme sen, ilman lännen apua, voimme mennä eurooppalaisiin pöytiin, katsoa ympärillemme ja kysyä: mahtaako teillä muilla olla vastaavanlaisia saavutuksia?”

”Kun sanon, että Suomi ei tullut kylmän sodan päättyessä ’ulos kylmästä’, luen saavutuksemme syyksi myös kyvyn tulla toimeen itäisen naapurin kanssa tämän kansaa ja identiteetin symboleja kunnioittaen – järjestelmästä riippumatta. Suomi kuuluu länteen, meidän koko historiamme Ruotsin ajan alusta lähtien todistaa syvästä kulttuurisesta ankkuroitumisesta läntiseen perinteeseen, paradoksaalisesti myös Venäjän ajan myötä.”

Lipponen kritisoi suomettamisväitteiden tekijöitä. He itse – tutkijat ja muut – ovat suomettuneita, koska heiltä puuttuu oivallus Suomen länsimaisuudesta ja lännettymisestä sodanjälkeisen ulkopolitiikan keskeisenä toiminta-ajatuksena.

Lipponen murehtii täysin oikeutetusti suomalaisten pohjoismaisten suhteiden puuttumista, ”puhumattakaan eurooppalaisista verkostoista”.

Kypsällä suomalaisella identiteetillä varustettuna suomalaiset voisivat antaa vahvan panoksen –”oikean, keinotekoisesta hehkutuksesta vapaan” eurooppalaisuuden kehittämiseen, Lipponen painottaa. ”Se edellyttää kuitenkin, että me uskallamme olla suomalaisia ja mennä vaikuttamaan sen sijaan, että jättäisimme kentän vapaaksi muille. Me olemme selvinneet sodista, länsimainen demokratiamme on kestänyt, kylmästä sodasta olemme palanneet voittajina.”

Lipponen kysyy kirjassaan perustellusti ”Intellektuellit – onko heitä?”

Ote on Paavo Lipposen kirjan ”Järki voittaa” tarkastelusta sermones.fi 23.6.2008 .