Toistuuko sekin näytelmä? Se, mikä kohtasi presidentti Saddam Husseinin ja Libyan johtaja Muammar Gaddafin 30.10.2016
Maailmamme kiehuu jos ei veressä niin näyttäisi siltä, että ainakin verenhimossa tai vähintään päämäärättömässä halussa aiheuttaa häiriöitä ja kauhua. Kun yhdelle häiriölle on saatu tuomio, jossakin syttyy sama tai toinen ilmiö. Mistä tämä johtuu ja mihin tämä johtaa?
Lieneekö sillä merkitystä, jos palauttaa mieleen Stalinin vainot Neuvostoliitossa ja sen, mitä eräs Karjalan isäntä sanoi pojalleen joka oli sitä mieltä, ettei Stalin tiedä, mitä maassa tapahtuu? Isäntä sanoi: ”Mikä isäntä se sellainen on, joka ei tiedä, mitä talossa tapahtuu?”
Eihän maapallolla voi olla isäntää! Tai onko tämän päivän johtajilla niitä isännän taitoja, joita karjalainen isäntä edellytti isännältä?
Voiko tämän päivän maailma räjähtää huomenna isännättömän talon aamuun?
Irakin ja Libyan lailliset johtajat tapettiin häväistyinä, Irakin presidentti Saddam Hussein maakuoppaan ajettuna ja julkisesti teloitettuna 30. joulukuuta 2007 aamulla kello viisi Suomen aikaan. Tällä hetkellä Syyrian laillinen isäntä presidentti Bašar al-Assadi puolustaa asemaansa Venäjän tukiessa laillista hallitusta. Onko laillisuudella hirviöille merkitystä?
Libyan johtajasta Muammar Gaddafista näytettiin maailmalle ensin videoita siitä, miten Gaddafiksi nimetyn miehen ruumiista riepoteltiin pitkin pölyisiä katuja kunnes media sai välitettäväkseen kuvan, jossa taistelija on kuvattuna viemäriaukon vieressä. Gaddafin sanottiin löytyneen viemäristä. Gaddaf kuoli 20. lokakuuta 2011.
Irakin presidentin kuolema oli Yhdysvaltain ulkopolitiikan seurausta tavalla, josta olisi hyvä puhua vieläkin. Kuinka paljon Irakiin hyökkäämisessä oli mukana amerikkalaista eskatologiaa, oppia maailman lopun tapahtumista, joissa painopiste on Lähi-Idässä?
Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder on muistelmissaan kertonut tapaamisistaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa. Liittokansleri Schröder on maininnut vaikeuden kohdata valtion päämies, jonka poliittiset päätökset välillä vaikuttavat syntyneen Jumalan kanssa käydyn keskustelun perusteella.
Suomelle häpeällistä on tunnustaa sotainto, jota joissakin Suomen ulkopoliittisissa toimijoissa ilmeni Libyan ”arabikevään” puhjettua. Onko Suomi siis osallinen Libyan johtajan häpeälliseen kuolemaan?
Suomella olisi ollut kummankin valtion, Irakin ja Libyan kohtaloiden aikoihin tarjottavana myös presidentti Martti Ahtisaaren tapa hoitaa vaikeita poliittisia konflikteja.
Hyviin toimintatapoihin kuuluvat aina ihmisen ja ihmisyyden kunnioittaminen.
Vertaansa vailla on Alpo Rusin kuvaus teoksessaan ”Mariankadun puolelta” tavasta, jolla presidentti Ahtisaari kesäkuun alussa vuonna 1999 silloisissa Kosovon neuvotteluissa kohtasi Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševicin. Sotarikolliseksi julistettu liittovaltion presidentti kohdattiin tinkimättömästi, silti arvokkaasti, tämän virka-asunnossa Belgradissa. Presidentti Miloševicia ei ajettu maakuoppaan kuten myöhemmin Irakin presidentti Saddam Hussein eikä viemäriin kuten Libyan johtaja Muammar Gaddafi.
Kuka valtionpäämiehistä seuraavaksi joutuu häväistynä kuolemaan? Ketä seuraavaksi vedetään pitkin pölyisiä katuja tai kuka teloitetaan julkisesti? Syyrian presidentti Bašar al-Assadi vai jompikumpi Yhdysvaltain presidenttiehdokkaista? Kim Jong-un? Vai joku yllätysnimi? Yhdysvaltain presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin sairauskohtausta on epäilty myrkytyksenkin aiheuttamaksi.
Äskeinen tulitauko Syyrian Aleppossa kesti vain viikon. Syyrian hallinto on Venäjän tukemana pommittanut kapinallisten hallussa olevia Aleppon itäosia. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoo sairaaloiden pommittamista sotarikoksiksi. Hän vertaa pommitusten aiheuttamia näkymiä teurastamoon. Jopa teurastamo on inhimillisempi, hän luonnehtii Helsingin Sanomien mukaan (28.9.2016) puheessaan YK:n turvallisuusneuvostossa 28. lokakuuta.
Ban Ki-moonin vertaus teurastamoon auttaa uskomaan todeksi Garance Le Caisnen kirjan kuvauksia Syyrian kuoliaaksi kidutetuista, joissa kirjan nimettömän todistajan mukaan oli kysymys ”organisoidusta, järjestelmällisestä teurastuksesta”.
Mitä on hyvä yhteiskunta? Mitä ovat hyvän yhteiskunnan hyvät toimintatavat? Mitä on hyvä ihminen? Täydellinen hän ei ole, myöskään yhteiskunta ei voi olla täydellinen, mutta hyvä kylläkin. Hyvän yhteiskunnan hyviin toimintatapoihin kuuluvat aina ihmisen ja ihmisyyden kunnioittaminen.
Seuraavana linkki artikkeliin ”Valistunut osallistuminen”!
http://www.sermones.fi/2014/08/valistunut-osallistuminen-2/
Sermones.fi on artikkelissaan ”Paha, paha! Jumalani…”. ( 26.3.2016) kirjoittanut mielettömiin tekoihin syyllistyneistä, että ”äärimmäisinä aikoina näkyviin tulevat ihmiset, jotka muuten peittävät ja tukahduttavat hämärät taipumuksensa. Rauhan aikana sellaisia ihmisiä ei tavallisesti oteta tosissaan. Heitä pidetään poikkeustapauksina ja ajatellaan, että heidän paikkansa on vankilassa tai mielisairaalassa. Mutta heti jos jossakin syttyy sota tai syntyy vallankumous, poikkeuksesta tulee sääntö. Tapahtumille alkavat antaa sävyä sellaiset ihmiset, jotka ennen eivät olleet esillä lainkaan”. (Imbi Paju, Torjutut muistot. Like 2006)
Paju kirjoittaa myös, että Viron kohtalossa saivat kaikki sadismiin taipuvat ihmiset toteuttaa itseään vapaasti. Paju analysoi mielettömien julmuuksien tekijöitä samaan tapaan kuin Mirja Turunen. (Mirja Turunen, Veripellot. Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918. Atena 2005.)
Turunen kertoo terroriin sairastuneista teloittajista, joita oli sekä punaisissa että valkoisissa. Heidän joukossaan oli myös puolta vaihtaneita takinkääntäjiä. Eräästä kymmenien valkoisten tappamisesta vastuussa olleesta punaisesta teloittajasta Turunen kertoo, ettei hän salannut tekojaan. Hän päinvastoin tappamisen jälkeen kerskui, tanssi ja nauroi.
Pajun mukaan historian lukemisessa eivät riitä pelkät tosiasiat, faktat. Hän korostaa kuolemanleirit tunteneen neurologin ja psykologin sanoin ”me emme tarvitse Neuvostoliiton ja natsi-Saksan väkivallan kuvailemiseksi niinkään tietojen, faktojen, rationaalisen tietämisen tasoa, vaan niiden lisäksi – tai ensisijaisesti! – korkeaa tunne-elämän tasoa, korkeaa emotionaalista älykkyysosamäärää”.
Mistä korkean emotionaalisen älykkyyden voisi itselleen hankkia?
Sen voisi vaikka hankkia luterilaisuuden läpäisemästä suomalaisesta kulttuurista.
http://www.sermones.fi/2012/04/maabrandin-paradigmaa-etsimassa/
Yhdysvaltalainen Trends Research-tutkimusyhtiön omistava tulevaisuudentutkija Gerald Celente (1946 – ) katseli 2000-vuosituhannen vaihteessa tulevaisuuteen ja ennusti television näyttävän jo vuonna 2012 muun muassa roskaväen mellakoita.
Viime aikoina Celente on pannut merkille kulta- ja timanttikorujen myynnin heikkenemisen. Celenten yrityksen tärkein trendiennuste on maailmantalouden taantuminen. Ökytavaran menekin heikkeneminen on merkki siitä, että kalan pää mätänee. Kalan mätäneminen alkaa päästä. (Olli Herrala, blogi, Kauppalehti 4.6.2016.)
Samassa tämän vuoden kesäkuun blogissaan Herrala mainitsee Celenten toteutuneista arvioinneista Aasian finanssikriisin, nettikuplan puhkeamisen, Irakin sodan kustannukset ja subprime-kriisin.
Olli Herralan tekemän haastattelun (Iltalehti 20.7.2009) mukaan Celente katsoo amerikkalaisten kuluttavan kaikkea muuta paitsi tietoa. Yhdysvallat on vellihousujen yhteiskunta, joka ei synnytä mitään uutta. Celenten mukaan amerikkalaisesta elämäntavasta on tullut kultti, jossa palvotaan kaikkein alhaisinta nimittäjää. Kulttuuri on rappiotilassa. Pop-kulttuurin kaikkein rappeutuneimmat tuotokset nostetaan jalustalle, koska kansa on tyhmistetty niin alas, Celente tiivistelee Herralan haastattelemana. Henkilöpalvonnan hän tuomitsee oksettavana. Iltalehden vuonna 2009 julkaisemassa Herralan haastattelussa Celente mainitsee kongressin edustajainhuoneen puhenaisen Nancy Pelosin taputuksista presidentti Barack Obaman puheelle, että se oli oksettava näky. Läpsytti kuin koulutettu hylje. Kuinka yksikään aikuinen ihminen voi vajota henkilöpalvonnassa niin alas, Celente arvioi Herralan Iltalehdelle tekemässä haastattelussa vuonna 2009.
Miten tulevaisuudentutkija Gerald Celente lienee luonnehtinut Yhdysvaltain presidenttiehdokkaita Hillary Clintonia ja Donald Trumpia? Aikaisemmin hän on arvioinut Trumpin voittavan. Mutta mitä on sanottava kummankin ehdokkaan kannattajista ehdokkaiden puhetilaisuuksissa? Lienevät koulutettujen hylkeiden kaltaisia läpsyttäjiä…..?
Celenten kuvaukset vuosien takaisesta omasta amerikkalaisesta ajastaan ovat tämän päivän suomalaisen median tai ainakin iltapäivämedian sivistyskäsitystä, pop-kulttuurin kaikkein rappeutuneimmat tuotokset nostetaan jalustalle. Väkivallan ja riettauden kuvaamisessa ovat suomalaiset iltapäivälehdet tulleet tiensä päähän. Isot otsikot päivän asiauutisista eivät korvaa yleisilmettä, ihmisten teurastusta ja riettailemista. Kaikki tämä kuin lehtien toimituksissa ei olisi harkintaa hyvästä ja pahasta, rumasta ja kauniista, oikeasta ja väärästä.
Lähi-Idän suhteen ollaan neuvottomia niin Suomessa kuin muualla.
Onko aikamme saavuttanut roskaväen terrori? Murhanhimoa ja rietastelua joka lähtöön – vai mediako tämän ilmapiirin on saanut aikaan!
Art Housen julkaisemana ilmestyi viime vuonna suomeksi edellä mainittu kirja ”Syyria. Kertomus kuoliaaksi kidutetuista”. Tekijä on Garance Le Caisne. Kirja on suomennettu ranskan kielestä. Kirjan päähenkilö esiintyy kirjassa pelkästään peitenimellään ”Caesar”.
Caesar oli Syyrian sotilaspoliisin valokuvaaja, joka tallensi ottamansa kuvat myös omaan käyttöönsä ja julkaistaviksi. Kirjan takakannen esittelyn mukaan Syyrian sisällissodan alkuvuosina maailma sai nähdäkseen 45 000 valokuvaa ja asiakirjaa vangeista, jotka oli kidutettu tai näännytetty kuoliaaksi presidentti Bašar al Assadin hallituksen vankiloissa. ”Silmittömästi kidutetut uhrit olivat poliittisia vankeja, mielenosoittajia ja muita hallituksen vastustajia”.
Kirja kertoo paitsi Caesarin tarinan myös sen, kuinka tuhansia ihmisiä on kidutettu kuoliaaksi nykypäivän Syyriassa. Se sisältää raskauttavia asiakirjoja, jotka todistavat Syyrian johdon vakavista rikoksista ihmisyyttä vastaan kerrotaan kustantajan laatimassa esittelyssä.
Yhdysvaltalaisen tulevaisuudentutkijan Gerald Celenten (1946 – ) vuosituhannen vaihteen arviot ennustivat tulevista vuovuosien takaiset tulevaisuuden arviot olivat ennustukset roskaväen mellakoista lienevät totta ainakin tällä hetkellä vuonna 2016. Celente on talousasiantuntija, joka tekee tulevaisuuden arvioita globaalin talouden ja muiden historiallisesti merkittävien tapahtumien pohjalta.
Mitä ovat läntisen Euroopan ja niin sanotun lännen arviot Venäjä-suhteista ja Venäjästä presidentteineen? Eikö se liene lähinnä kielteistä puhetta, henkilökohtaisuuksiin menevää presidentti Vladimir Putinin arvostelua, jopa räkyttämistä. Osa Suomea siinä mukana. Venäjää ei osata nähdä omana persoonanaan. Se on oma itsensä ja venäläinen ihminen on oma itsensä. Lisäksi venäläinen ihminen on ylpeä ja häntä moukkamainen länsi on valmis loukkaamaan.
Krimin valtaus otetaan toistuvasti esiin eri yhteyksissä. Entäpä, jos se oli Venäjälle välttämätöntä itsepuolustusta! Yhdysvallat Naton kautta toimii hyvin lähellä Venäjän rajoja.
Aikanaan 1800-luvun alussa Ranskan Napoleon ajatteli valtaavansa Venäjän. Aluksi hän sai venäläisistä voittoja ja lähestyi jo Moskovaa ja oli kohta valtaamassa sen. Mutta mitä tapahtui? Taivas alkoi loimottaa tulenliekeistä. Venäjä sytytti oman Moskovansa palamaan ja näin voitti Napoleonin, jonka oli vetäydyttävä Venäjän hyisen talven läpi. Venäjä pitää puolensa vaikka kärsien ja voittaa.
Leo Tolstoi: Sota ja rauha
http://areena.yle.fi/1-3200839?autoplay=true
Venäjän uusimmassa sotilasdoktriinissa vuodelta 2014 Naton kehitys ja laajentuminen Venäjän federaation rajoja kohden sanotaan suoraan. Doktriini nostaa esiin myös Venäjän sisäiset uhat, terroristijärjestöjen ja yksittäisten ihmisten muodostamat uhat. Näissä ilmiöissä todetaan myös kansalaisten mielialoihin vaikuttaminen.
Mitä näissä Venäjän vuoden 2014 sotilasdoktriinissa on sellaista, mitä ei olisi minkä tahansa valtion turvallisuus- ja puolustusasiakirjoissa? Lisäksi, jos ottaa huomioon, ettei Venäjä ole Syyriassa asettunut kapinallisten puolelle vaan tukemaan laillista hallitusta ja laillista kuningasta. Miten Yhdysvallat teki Irakissa ja muiden valtioiden ja Suomen sotaintoilijoiden tukemana Libyassa? Mitä ovat olleet seuraukset, arabikeväästä ei tietoakaan!
Lähiaikoina sermones.fi julkaisee artikkelin luterilaisesta ihmiskäsityksestä.