Suomen tulisi entistä enemmän keskittää kehitysapuaan konkreettisiin kehittämiskohteisiin eri puolilla maailmaa.

Käymälät, jätteenkäsittely, kaivot sekä maatalouskoulutus olisivat Suomen osaamista kehitysavun antamisessa.

Kun kehitysprojektien toteuttaminen samalla tapahtuisi suomalaisella työkulttuurilla ja asiallisuudella, konkreettisen kehitysavun hyöty olisi myös välillinen.

Ulkomailla matkustelevan huomion kiinnittää myös postilaatikkottomuus.

Miten kansalaisyhteiskunta ja puolueettomuuteen pyrkivä tiedonvälitys ovat mahdollisia, kun päivän sanomalehtiä jakavaa postia ei näy liikkuvaksi kylien teillä?

Mitä suurinta kehitysapua olisi lähteä toteuttamaan kyliin ja kaupunkeihin postilaatikko- sekä kylänomalehtiprojektit.

Vähintä, millä jonkin kehitysapua tarvitsevan valtion kansalaisia ohjattaisiin kansalaisyhteiskuntaan, olisi ohjata hedät lukemaan joka päivä oman alueen, kaupungin tai kylän oma sanomalehti.

Mutta miten he lukevat, kun omaa sanomalehteä ei ole eikä asuntojen portin pielessä ole edes postilaatikoita. Kaupunkikortteleitten ulko-ovet ovat niin suljettuja, että tuskin on postinkantajalla mahdollisuuksiakaan sanomalehteä yrittää pujottaa mihinkään rakoon.

Välitöntä ja välillistä hyötyä jakavien konkreettisten kehittämishankkeiden maine leviäisi sanattomana ja sanallisena viestinä kylästä toiseen.

Suomen julkisesta kehitysapukeskustelusta on puuttunut konkreettisuus.

Kansalaisia ei kiinnosta prosenteista eikä edes rahasummista puhuminen.

Lisäksi niistä puhuminen monesti vaikuttaa vain poliitikkojen tai muiden irtiotoilta oman maineensa levittämisessä.

Käymälät, jätteenkäsittely, kaivot, maatalouskoulutus, postilaatikot ja kylän oma sanomalehti eivät ole ainoastaan lukutaitokampanjaa odottavien kylien asioita.

Mitkä tahansa esimerkiksi itäisen Euroopan valtiot tarvitsivat kehitys-, koulutus- ja toiminta-apua juuri näissä asioissa, vaikka lukutaito olisi yleinen ja arvopohja muuten olisi lähellä eurooppalaisia.

Käymälä- ja WC-kulttuuri odottavat yllättävän monessa maassa uusia ratkaisuja.

Monelle suomalaiselle ne ovat jopa kynnyskysymyksiä kyseisiin maihin matkustamiselle.

Harva suomalainen on kotonaan WC-ssä tai käymälässä, jossa käytetty pyyhkimispaperi on pantava erilliseen roskakoriin tai pönttöön, joka pahimmassa tapauksessa kannellisenakin on niin pieni, että kannen väli pursuaa ruskeita ulostepapereita.

Muun muassa Armenia olisi suomalaisille mitä mielenkiintoisin matkailumaa ja tutustumiskohde. Suureksi osaksi jo EU-eurooppalaistyyppisenä valtiona se olisi matkailijalle myös kulttuurisesti helppo kohde.

Orientaalisuus kuitenkin saattaa tyrmätä suomalaisen juuri WC- ja käymäläkulttuurissa.

Armenia olisikin suomalaisille mitä suositeltavin kehitysapukohde konkreettisen kehitysavun antamisessa juuri erilaisina biokäymälöinä, jätteenkäsittelynä, vesitaloutena ja maatalousopetuksena, joka olisi nähtävä sekä karjanjalostuksena että maanviljelyn ammattitaidon ja monimuotoisuuden kehittämisenä. Näiden kehitysapukohteiden rinnalla tulisi toteuttaa postilaatikko- ja kylänomalehtiprojektit.

Idän ja lännen välimaastossa Armenialla saattaisi olla merkittävä kulttuurinen ja kehittävä vaikutus naapuri- ja lähivaltioihinsa.