Suurennuslasi 24.12.2013 – Hyvää Joulua! Merry Christmas!
Hyvää Joulua! Merry Christmas!
23. Joulukuu 2013 | Tekijä Lehden toimitus | Kategoria Artikkelit | Edit
Hyvää joulua!
Avaa joulukalenteri!
http://www.positiivarit.fi/joulukalenteri
Joulun ajan musiikkia sermones.fi/Linkit/Musiikki
Elämänpuun, pyhän pylvään, elämän pöngän, joulukuusen historiaa seuraavissa sermones.fi:n artikkeleissa
http://www.sermones.fi/2010/12/elamanpuu-%E2%80%93-pyha-pylvas-%E2%80%93-elaman-ponka-joulukuusi/
ja
Edellinen sermones.fi:n artikkeli 22.joulukuuta 2010 on otsikolla “Elämänpuu – pyhä pylväs – elämän pönkä – joulukuusi”. Jälkimmäinen artikkeli on päiväyksellä 24.12.2007 otsikolla ”Joulupuu on rakennettu – maailmansammas – sampo – elämänpuu”. Artikkelit voi etsiä myös hakusanalla “joulukuusi”.
Tässä Nana Mouskouri “Stille Nacht, heilige Nacht”. Jouluyö, juhlayö!
Suurennuslasi 041113 Turhaan media voivottelee mediatalojensa henkilöstösupistuksia – Media ei ole suurellakaan väkimäärällä kyennyt tekemään vanhoillislestadiolaisuudesta laatujournalismia – Omistaja on vastuussa blogisivustostaan.
Kaupallinen media on voinut hyvin isoilla lööpeillään. Mainostuloja on kertynyt. Ihmisillä on riippuvuus juoruileviin uutisiin, siinä samalla medioiden sivuilla olevat mainokset ja ilmoitukset tulevat klikatuiksi.
Kotimaa ilmeisesti on tienannut erityisen hyvin vanhoillislestadiolaisuuden kustannuksella. Kotimaan blogisivuston kävijämääriä on ollut rehvakasta esitellä. Aihe ”vanhoillislestadiolaisuus” on myynyt. Olkootkin, että tietoihin arvokkaasta herätysliikkeestä ja siihen kuuluvista vaatimattomista arjen kristityistä kotimaa24:n sivustolla ei voi luottaa.
Vanhoillislestadiolaisuuden pääasiantuntijana kotimaa24:ssä pidetyn blogistin tiedot vanhoillislestadiolaisuudesta hämmästyttävästi vastaavat erään fundamentalistisen, lahkolaistyyppisen, jyrkän lainomaisen ja vaativan ryhmän tunnusmerkkejä. Mistä ne ovat blogistiin tarttuneet ja miksi hän on ne omaksunut? Vanhoillislestadiolaisuus on historiansa aikana karistanut itsestään piirteitä, joita se ei pidä Raamattuun, kristikunnan kolmeen pääuskontunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin perustuvina. Blogistin siekailematon kielenkäyttökin vastaa sitä, mitä tiedetään kyseisen vanhoillislestadiolaisuudessa tuomitun ryhmän puhetavasta ja suhtautumisesta toisinajattelijoihin ja muihin lähimmäisiin.
Vanhoillislestadiolaisuus on viime aikoinakin ottanut selkeästi ja julkisesti kantaa kyseisen ryhmän kaltaisiin piirteisiin, missä yhteyksissä niitä vain esiintyneekin. Pudasjärven suviseurojen 2013 puhujain- ja seurakuntavanhinten kokouksen alustuksen aiheena oli ”Toisen ihmisen kohtaaminen”. Alustuksessa korostui, että eri tavoin ajatteleva on lähimmäinen, kohtaaja ei ole häntä ylempänä, mieluummin hänen tulee käsittää olevansa alempana, palvelija.
Kotimaan blogisivuston kotimaa24.fi:n päätoimittaja Olli Seppälä on alustanut (1.11.2013) keskusteltavaksi aiheen ”Miksi lestadiolaisesta liikkeestä pitää keskustella?” Päätoimittajan blogi ilmeisesti on syntynyt vastauksena palautteisiin jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuutta kritisoivan blogistin poistamiseksi bloggaajien joukosta. Seppälä vastaa palautteisiin muun muassa argumentilla ”Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi”.
Kyseisen blogistin tekstejä ei voi pitää uskontojournalismina. Ne ovat vanhoillislestadiolaisten kristittyjen jatkuvaa tarkkailemista ja arvostelemista. Blogistin tekstit ovat kovia ja armottomia. Vastuu on Kotimaalla.
Poistettavaksi esitetyn blogistin tekstit keskittyvät pelkästään uskonkysymyksiin kuvastaen ylihengellistä maailmankuvaa, kuitenkin lestadiolaisuus luterilaisena herätysliikkeenä on myös yhteiskunnallinen lähimmäisen rakkauden periaatteella. Tämä ajattelutapa on kyseiselle blogistille vieras. Luterilainen vanhoillislestadiolaisuus edustaa kahden regimentin maailmankuvaa. Äsken ilmestyneessä arkkipiispa Martti Simojoen elämäkerrassa ovat arkkipiispan ja samalla hyvin vanhoillislestadiolaiset sanat: ”Mitä vakavammin ihminen ottaa hengellisen ulottuvuuden, sitä vastuullisemmin hän paneutuu tämän maailman nostamiin kysymyksiin ja ongelmiin.” (Juha Seppo: Kirkonmies ja muuttuva maailma, Martti Simojoki I. WSOY 2013.) Simojoen edustama herännäisyys on lestadiolaisuuden tapaan luterilaisen kirkon luterilainen herätysliike.
Kalevan alakerta-artikkelissa (2.11.2013) tutkija Kosti Joensuu mainitsee Lars Levi Laestadiuksen filosofian ja uskonkäsityksissä tulevan esille, että ”Laestadiukselle uskonkäsitys ja teologia eivät merkinneet ainoastaan pelastusoppia, vaan ne pyrkivät avaamaan kokonaisvaltaisesti myös ihmisen moraalisen olemassaolon mahdollisuutta suhteena luontoon, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan”.
Rovasti Laestadiuksen luontoharrastus ja –tutkimus on kansainvälisesti tunnustettu. Hänen yhteiskunnallinen kiinnostuksensa ilmeni jo nuoruuden teoksessa ”Uudisviljely Lapissa” (Tukholma 1824) jatkuen mittavana yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja moraalisena vaikuttamisena myöhemmin seurakuntapapin virassa. Lisäksi Laestadiuksen pappila tunnettiin vieraanvaraisena kohtauspaikkana. Laestadiuksen maailmankuvalle mikään inhimillinen ei ollut vierasta. Hän oli myös aikansa tiedeyhteisön aktiivi jäsen. Laestadius ei ollut henkipallo. Lestadiolainen maailmankuva on kahden regimentin maailmankuva. Vanhoillislestadiolaisuuden maailmankuva on kahden regimentin maailmankuva kuten maailmankuva on koko lestadiolaisuudessa ja muissa luterilaisen kirkon luterilaisissa herätysliikkeissä.
Kotimaa24.fi:n tulisi lopettaa henkipalloilu vanhoillislestadiolaisten kristittyjen kustannuksella.
Kotimaa 24.fi:n päätoimittajan avaamassa keskustelussa vanhoillislestadiolaisuuden uutisointia koskien on esitetty jatkuvasti kirjoittavan blogistin ”suun sulkemista”. Pyyntö on turha. Kyseinen blogisti on antanut itsestään kuvan, ettei hän tee sitä omasta tahdostaan, mutta kotimaa24.fi voisi sen tehdä, jos haluaisi. Vastuu on sivuston omistajalla.
Somaliassa syntynyt, mutta jo kahden vuoden ikäisenä Suomeen muuttanut mannekiini, tulkki Sahra Ali on kuvannut kotouttamisen ongelmaa: ”Minä olen sopeutunut tänne, perheeni on sopeutunut, ystäväni ovat sopeutuneet. Se ei vain tunnu riittävän.” (Kaleva, pääkirjoitus 31.10.2013). Samoilla sanoilla ihmetteli rovasti Erkki Piri jo syksyllä 2011 vanhoillislestadiolaisuuden kritisoijien anteeksiantamattomuutta ”Mikään ei tunnu riittävän.” (Kaleva 15.10.2013). Kotimaa24:n blogisivusto osoittaa, että ”mikään ei tunnu riittävän” kun on kysymys vanhoillislestadiolaisuudesta.
Herännäisyydestä on tehty psykohistoriaa ja myös vanhoillislestadiolaisuudesta pienmuotoisena tutkimuksena. Vanhoillislestadiolaisuuden kritisoijien ja opposition analysointi psykohistoriana olisi yksi tapa lähestyä vanhoillislestadiolaisuuden historiaa. Mistä kovassa ja armottomassa kritisoinnissa lopulta on kysymys?
Suomalaiselle medialle on ollut ylivoimaista käsittää, mitä suomalaisen luterilaisen eetoksen luterilainen uskonnollisuus on. Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyneiden ilmiöiden tarkastelussa on näyttänyt siltä, että suomalaista uskonnollisuutta katseltaisiin Yhdysvaltain kristillisen oikeiston kalvinismipohjaisen evankelikaalisuuden synnittömyyssilmälasien takaa. Suomalaisen luterilaisen kristityn uskontunnustus kuitenkin kuuluu: hän on kokonaan vanhurskas yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, mutta samalla, siis samalla kokonaan syntinen. Hän tarvitsee joka hetki Jumalan täydellisen armon Jeesuksessa Kristuksessa. Kun tällainen kristitty elää elämäänsä ”maailmassa, mutta ei maailmasta” eri syistä voi käydä niin, että hän sortuu jopa suuriin synteihin, iljettävyyksiin ja kaikenlaisiin rikoksiin kuten on uutisoitu vanhoillislestadiolaisuudenkin piirissä tapahtuneen. Jos ja kun media on käsittänyt toiminta-ajatuksensa oikein journalistisesti ja moraalisesti, se uutisoi ja tarkastelee uutiskynnyksen ylittäneitä tapahtumia kuten sen toiminta-ajatuksensa mukaisesti tulee tehdä. Niin sen ns. ”neljäntenä valtiomahtina” tulee tehdä. Kuitenkin on tapahtunut, ettei kaikki vanhoillislestadiolaisuudesta sanottu tai kirjoitettu ole pitänyt paikkaansa. Erityisesti lähdekritiikki on saattanut pettää.
Huippua median ammattitaidottomuudesta oli palkita Kaleva journalistisesta teosta sen uutisoidessa uutiskynnyksen ylittäneistä ilmiöistä ja rikoksista vanhoillislestadiolaisuudessa. Sermones.fi kirjoitti aiheesta jo siinä vaiheessa, kun palkintoa haettiin. Artikkelin otsikko oli ”O sancta simplicitas! Voi pyhä yksinkertaisuus!” Artikkelissa todetaan muun muassa ”Uutislehti Kaleva tavoittelee Vuoden journalistinen teko-sarjassa palkintoa siitä, että on julkaissut rikosuutisen tai –uutisia ihmisistä, jotka ovat sanoneet kuuluvansa vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.” (Kaleva 18.2.2012) Siis Kaleva on tehnyt sen, mitä sen on pitänytkin tehdä ja nyt sitä pitäisi palkita siitä. …” (sermones.fi 20.2.2012).
Kaleva sai tavoittelemansa palkinnon, josta kotimaa24 uutisoi. Sermones.fi:n omistaja lähetti uutiseen artikkelinsa sisällön mukaisen kommentin ”O sancta simplicitas! Voi Pyhä yksinkertaisuus!…”. Kommentti katosi nopeasti kotimaa24:n ylläpidon toimesta.
Suomalaisella medialla on viimeinen etsikonaika lähteä kehittämään tai jopa synnyttämään uskontojakin koskevaa laatujournalismia, se ei tapahdu pelkästään kriitikoiden ja opposition ääniä toistelemalla. Ensimmäiseksi olisi lähdettävä siitä, että eri tavoin ajatteleva ihminen ei ole toinen. Lähimmäisten luokitteleminen toiseuden kategoriaan on rasismia. Lähimmäinen on kohdattava kuin kohtaisi itsensä.
Alla joitakin linkkejä sermones.fi:n artikkeleihin koskien lestadiolaisuutta, yleisemmin eettisyyttä ja sivistystä, sivistyneisyyttä jn
http://www.sermones.fi/2012/02/o-sancta-simplicitas-voi-pyha-yksinkertaisuus
http://www.sermones.fi/2011/10/heratysliikkeet-suomalaisessa-kulttuurissa
Avuksi keskusteluun sivistyksestä, ks. myös artikkeliin sisältyvät linkit/hakusanat! http://www.sermones.fi/2008/06/paavo-lipponen-avasi-keskustelun-sivistyksesta-intellektuaalisuudesta-ja-menneisyyden-hallinnasta-–-suomalaista-identiteettia-etsimassa-ja-samalla
P.S. Martti Ahtisaari-päivänä 7.11.2013
Kotimaa24 ei huomaa, millä tasolla sen sivusto toimii salliessaan blogikirjoittamisen ja kommentoinnin, jotka ovat vanhoillislestadiolaisten kristittyjen kiusaamista, vuodesta toiseen. Esillä olleen blogistin uusin blogi (kotimaa24 6.11.2013) on vastenmielistä luettavaa hänen kirjoittaessaan ”Vanhoillislestadiolaisten pitää saada olla rauhassa ja rakkaudessa vanhoillislestadiolaisia, eikä heitä saa sen asian takia syrjiä, kiusata ja mitätöidä.” Blogin otsikko on ”Kiusaaminen on aina väärin”. Juuri hän itse on läpivalaisun kaltaisin arvioin ja arvosteluin jatkuvasti kritisoinut vanhoillislestadiolaisia kristittyjä. Kirjoittelut ovat aiheuttaneet paljon mielipahaa näiden ihmisten keskuudessa. Kotimaa24:n kommenteissa heitä on kaivattu kirjoittamaan omasta näkökulmastaan. Turha ketään heistä on kysellä blogistiksi ”roskasivustolle”. Näin sivusto koetaan.
Kotima24:llä on vanhoillislestadiolaisuuskammossaan vastuunpaikka hyödyntäessään itsekritiikittömäksi osoittautunutta blogistia.
Suurennuslasi 231013 Obamacare-sairausvakuutus on liian demokraattista Yhdysvaltain äärioikeistolle – Yhdysvaltain kristillinen oikeisto voi radikaalistua, jos presidentinvaalit ovat sille pettymys ennusti suomalaistutkija Markku Ruotsila vuonna 2008
Yhdysvallat näyttää selvinneen – ainakin tällä hetkellä – edustajainhuoneen vanhoillisten republikaanien aiheuttamasta hallinnon lamautumisesta presidentti Barack Obaman nimeä kantavan terveydenhuoltouudistuksen tähden. Obamacare ei ole perussyy äärioikeiston radikaaleissa toimintatavoissa, kysymys on pitkän linjan periaatteista Yhdysvaltain politiikassa.
Suomalainen tutkija Markku Ruotsila totesi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessaan ”Yhdysvaltain kristillinen oikeisto”, että Yhdysvaltain kristillinen oikeisto voi radikaalistua, jos presidentinvaalit ovat sille pettymys. Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat tuolloin vasta edessäpäin.
Suomessa obamacarea vastaava terveydenhuollon kaikkia kansalaisia koskeva lainsäädäntömalli on yleisesti hyväksytty. Onko jälleen kysymys kalvinilaisen ja luterilaisen kulttuuriperinnön periaatteista? Luterilaisen ilmapiirin ehdoton kansalaisten tasa-arvo näkyy muun muassa siinä, että lapsilisät kuuluvat niin köyhille kuin rikkaille, niin terveille kuin sairaille. Periaate perustuu luterilaisen etiikan universaaleihin periaatteisiin.
Ks. sermones.fi:n artikkeli ”Luterilainen etiikka on globaalia etiikkaa” (24.8.2007)!
http://www.sermones.fi/2007/08/luterilainen-etiikka-on-globaalia-etiikkaa/
Suurennuslasi 20.9.2013. Ämmät ja pikipäät. Ei korppi korpin silmää noki. Kaleva on saanut Julkisen sanan neuvostolta vapauttavan päätöksen päätoimittaja Markku Mantilan kolumnin tökäisystä Yhdysvaltain tietovuotaja Bradley Manningin tapauksessa. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on Kalevan entinen päätoimittaja Risto Uimonen. Päätoimittajana vielä ollessaan Uimonen itse aikanaan Itä-Aasian matkakuvauksessaan nimitti paikallisia tummahiuksisia ihmisiä ”pikipäiksi”.
Ei korppi korpin silmää noki.
Mantilaa koskevan vapauttavan päätöksen teki Jsn:n puheenjohtaja Uimonen puheenjohtajalle kuuluvalla oikeudella voida ratkaista itsestään selvästi vapauttavaan ratkaisuun johtavat kantelut. Neuvosto merkitsi kantelun tiedokseen. (Kaleva 20.9.)
Journalistin ohjeiden 26§:ssä mukaan ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.”
Mantila käytti kolumnissaan naisista nimitystä ”ämmä”. Nimitys koetaan halventana ja alentavana. Sen merkityksiä ovat vanhahko nainen, akka, eukko, muija esimerkiksi ilmaisuissa ”pahasuinen akka”, ”ämmien puheita”, ”juoruämmä”. Mantila on julkisessa yhteydessä puhunut ämmämäisestä lavertelusta. Mantilan ilmaisu rikkoo hyvää journalistista tapaa ja paitsi että on journalististen ohjeiden vastainen on ristiriidassa myös Kalevan perustamisen yhteydessä vuonna 1900 julkaistun ohjelmajulistuksen kanssa ”Mitä te tahdotte ihmisten teille tekemään, tehkää myös heille”. Mantilan ilmaisu on sovinistinen ja eriarvoistava, arrogantti.
Sekä kantelun kohde päätoimittaja Mantila että Jsn perustelevat kantaansa ilmaisun yhteydellä kolumnin kokonaisuuteen.
Suurennuslasissa syyskuun 11. päivä 2013. Presidentti Barack Obama linjasi viime yön puheessaan itsensä Yhdysvaltain kristillisen oikeiston joukkoon. Syyriaan hyökkäämisen perusteluissa oli samaa, mitä Suomen sisäasiainministeri Päivi Räsäsen puheessa abortista Kansanlähetyksen kesäjuhlilla heinäkuun alussa.
Myöhään eilen illalla Amerikan aikaan pitämässään puheessa presidentti Obama tarkasteli Syyrian tilannetta Yhdysvaltain kannalta pitäen edelleen mahdollisena sotilaallista iskua Syyriaan. Iskun perusteluissa hän muun muassa kehotti katsomaan videon Syyriassa tehdyn kaasuiskun uhreista. Tässä Obaman retoriikka oli samaa, mitä oli Suomen sisäasiainministeri Räsäsen puheessa herätysliikkeensä kesäjuhlilla heinäkuun alussa hänen argumentoidessaan abortin vastustamista eläinsuojelulain eläimille antamalla suojalla (ks. sermones.fi:n artikkelit Suurennuslasi 220713 ja Valokeilassa-osaston kirjoitus 5.8.2013).
Presidentti Obamalle näyttää tällä hetkellä olevan yhtä vaikeaa perääntyä Syyriaan iskemisestä kuin aikanaan presidentti George W. Bushille Irakiin. Obama näkee diplomatian tien yhtä heikkona kuin presidentti Bush aikanaan. Valtioiden välisissä vuoropuheluissa kuitenkaan muuta tietä ei ole. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lopulta kummassakaan tapauksessa ei ole ollut Yhdysvaltain suvereniteetin, riippumattomuuden, uhkaa. Yksikään vieraan valtion armeijayksikkö ei ole vyörynyt rajan yli Yhdysvaltoihin niin kuin Neuvostoliitto vyöryi Suomen rajan yli 30. marraskuuta 1939.
Venäjältä oli miehenteko saada Syyria hyväksymään esitys kemiallisten aseiden luovuttamisesta, olkoonkin että helpompi sanoa kuin tehdä ja olkootkin niin, että Persianlahden arabimaat painostavat Yhdysvaltoja sotilaalliseen iskuun Syyriaan.
Voisi olla paikka nostaa suomalainen luterilaisuuden läpäisemä keskustelukulttuuri kansainväliselle agendalle, mutta Suomella ei ole sellaista ulkopoliittista toimijaa joka edes käsittäisi, mitä luterilainen keskustelukulttuuri ja sen globaali merkitys voisivat tarkoittaa. Eurooppaministeri Alexander Stubbkin on nähty mieluummin sotaintoilijana. Mitä voisi odottaa puolustusministeri Carl Haglundilta? Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojalta voisi jotakin odottaa. Presidentti Martti Ahtisaaren sanat Nobel-rauhanpalkinnon juhlassa Norjassa kuitenkin ovat olemassa, sanat kuuluvat ”rauha on tahdon asia”.
Suomen Kuvalehden toimittajan Katri Merikallion haastattelema norjalainen rauhantutkija Johan Galtung on sermones.fi:n linjoilla. Väkivallan tilalle on etsittävä myönteisiä ratkaisuja. Haastattelussa esitellään Galtungin vaihtoehtoja. Oman tehtävänsä rauhantyössä Galtung sanoo olevan siementen kylvämisen. ”Ihmiset voivat puistella päätään ja sanoa, että tuo on aivan mahdotonta. Mutta kun uusia ideoita kylvää, jossain vaiheessa joku poimii ja lähtee kasvattamaan niitä” (SK 36/2013).
Galtungin haastattelu välittää Syyrian tilanteesta tietoa, jota ei kaikilla Syyrian arvostelijoilla ole. Presidentti Bashar al-Assadin hallitus tukeutuu šiialaisiin alaviitteihin, mutta juuri siltä Syyrian vähemmistöt – kristityt, juutalaiset, kurdit ja turkkilaiset – ovat saaneet turvaa. Jos Syyriaan tulisi sunnidiktatuuri, Galtung ei usko, että se pyrkisi demokratiaan ja vähemmistöjen kunnioittamiseen.
Siis, mitä olisivat Yhdysvaltain Syyria-iskun seuraukset? Mitä seuraukset olivat Irakissa?
Seuraavassa lainaus sermones.fi:n artikkelista ”Valistunut osallistuminen” (8.2.2008).
”Hyviin toimintatapoihin kuuluvat aina ihmisen ja ihmisyyden kunnioittaminen.
Vertaansa vailla on Alpo Rusin kuvaus teoksessaan ”Mariankadun puolelta” tavasta, jolla presidentti Martti Ahtisaari kesäkuun alussa vuonna 1999 silloisissa Kosovon neuvotteluissa kohtasi Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševicin. Sotarikolliseksi julistettu liittovaltion presidentti kohdattiin tinkimättömästi, silti arvokkaasti, tämän virka-asunnossa Belgradissa. Presidentti Miloševicia ei ajettu maakuoppaan kuten Irakin presidentti Saddam Hussein.”
Ks. sermones.fi:n artikkeleita hakusanalla ”Barack Obama”!
Suurennuslasi 220713 Sisäasiainministeri Päivi Räsäsen puheen kommentointi on kestänyt jo yli kaksi viikkoa – Keitä keskustelijat ja kirkosta eronneet ovat? – Suomi on kahden regimentin yhteiskunta
Yli kaksi viikkoa kestänyt reagointi sisäasiainministeri Päivi Räsäsen oman herätysliikkeensä Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen suvijuhlilla pitämään puheeseen ei ole vielä laantunut. Puhetta ei ole kyetty asettamaan pelkästään ministeri Räsäsen herätysliikkeen kehyksiin, koska Räsänen on myös poliittinen johtaja Suomen Kristillisdemokraattisessa puolueessa.
Ministeri Räsänen on nähty poliittisena taktikoijana, mutta ehkä ennen kaikkea hänet on nähtävä Raamattua yhteiskunnallisena kirjana lukevana kristittynä Yhdysvaltain kristillisen oikeiston tapaan. Luterilaisuudessa Raamattu on ainoastaan uskon kirja, ei yhteiskunnan.
Suomen Kristillisdemokraattisen puolueen uskonnollisissa taustayhteisöissä on anglosaksista herätyskristillisyyttä, jonka kalvinilainen yhteiskuntateologia on poliittista teologiaa. Näkemykseen sisältyy ajatus teokratiasta, jossa Raamattu nähdään myös yhteiskunnallisena kirjana kun se luterilaisuudessa on vain ja ainoastaan uskon kirja, kirja, joka kertoo pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Räsäsen puheen kritiikeissä on aivan oikein nähty ristiriita, joka syntyisi, jos myös islamilaisuuden edustajat vaatisivat yhteiskunnallisen lainsäädännön auktoriteetiksi oman pyhän kirjansa, Koraanin. Sitähän vaatimukset sharia-laista eli islamin laista jo ovat. Myös islamiin kuuluu poliittinen teologia. Islamin yhteiskunnallinen pohja on teokraattisesti heidän pyhässä kirjassaan Koraanissa. Uskonpuhdistaja Martti Luther aikanaan näyttävästi nimenomaan hylkäsi teokraattiset näkemykset. Luterilaisuus erottaa maallisen ja hengellisen, puhutaan kahden regimentin eli hallintovallan opista.
Räsäsen tapa tuoda agendalle muun muassa aborttikysymys – niin kipeä kuin se onkin – on rinnakkainen Yhdysvaltain kristillisen oikeiston evankelikaalisuuden tavalle kärjistää tärkeinä pitämiään asioita. Piispa Kaarlo Kallialakin on sanonut sopuisasti, että jos hän olisi pitänyt puheen samoista asioista kuin Päivi Räsänen, hän ei olisi käsitellyt asioita samaan tapaan kuin Räsänen.
Yllättävää on, ettei median eikä sosiaalisen median uutisoinneissa ja keskusteluissa ole tuotu esiin suomalaisen kulttuurin läpäisevää luterilaisuutta ja sen kahden regimentin oppia, jolla periaatteella Suomessa valtion ja kirkon toiminta on järjestetty. Kahden regimentin eli hallintovallan oppi tarkoittaa sitä, että maallinen hallintovalta eli valtio sekä hengellinen hallintovalta eli kirkko pysyttäytyvät omilla reviireillään, mutta eivät sulje pois vuorovaikutusta eivätkä keskustelua. Valtio esivaltana pitää huolen järjestyksestä ja takaa turvallisuuden. Hengellinen hallintovalta toimii työvälineenään sana. Sen tehtävänä on vaikuttaa maallisen regimentin omaantuntoon.
Räsäsen puheen synnyttämästä reaktiosta voisi päätellä, ettei kirkko hengellisenä hallintovaltana ole pitänyt agendallaan eettisiä kysymyksiä riittävästi ja nyt kun niitä oli yhdessä hengellisessä puheessa niin runsaasti kuin niitä oli, sitä ei kestetty. Vai onko kysymys siitä, mitä kotimaa24:n keskustelufoorumilla on esitetty, että Räsäsen puhe oli liikaa juuri Räsäsen hengellisen taustan traumatisoimille ihmisille? Eräs blogisteista kirjoittaa, että törmätessään Räsäseen moni ihminen kohtaakin oman herätyskristillisyydestä nousevan traumansa. Blogisti olettaa myös, että täysin uskonnoton ihminen ei hermostu Räsäsestä, koska hänessä ei herää vanhoja muistoja.
Aikanaan puhuttiin ”kiilusilmäisistä” femmalaisista, viidesläisistä, viidennen herätysliikkeen kannattajista.
Yllättävän moni kotimaa24:n kirjoittajista antaa ymmärtää kulkeneensa hengellisessä prosessissaan myös viidesläisyyden eli Räsäsen edustaman herätyskristillisyyden kautta. Sivustolla käydystä keskustelusta voisi päätellä, että Räsäsen puheen synnyttämä käymistila olisikin psykologiaa ja psykiatriaa.
Eläkkeellä oleva piispa Kalevi Toiviainen kysyi vuoden 2011 Teologisessa Aikakauskirjassa (4/2011) ”Minne menet, kirkko?” ja vastasi luterilaisuuden uhan eräiltä osin olevan reformoidussa eli kalvinilaisessa uskonnollisuudessa. ”Vuosisatoja on luterilaisten kesken uskottu roomalaiskatolisen kirkon olevan pahin uhka luterilaisuudelle….. Jos on ylipäätään puhuttava jostakin uhasta luterilaisuudelle, se tulee mielestäni toiselta suunnalta, reformoidusta uskonkäsityksestä. Jo 1500- ja 1600-lukujen vaihteen luterilaisen ortodoksian edustajat katsoivat luterilaisen uskonkäsityksen olevan lähempänä roomalaiskatolisuutta kuin kalvinilaisuutta, … .”
Kirkon ja kirkkojen tilaa tarkastelevassa artikkelissaan Toiviainen toteaa muun muassa: ”Totuus on, että luterilainen usko on sekä kärsinyt kvantitatiivisen tappion että käsitykseni mukaan myös kvalitatiivisesti menettänyt vetovoimaansa. Se ei ole vallannut ihmisten mieliä toivomallamme tavalla. Tunnustautuminen uskoon on toki ongelma monissa muissakin kuin luterilaisissa kirkoissa. Mutta mielestäni on keskeistä, että käsitys luterilaisuuden olemuksesta on epäselvä ja sitä on hämärtänyt tulkinta luterilaisuudesta yhtenä protestanttisena tunnustuskuntana. Omassa kirkossamme sitä ovat heikentäneet anglosaksilais-reformoitua alkuperää olevat käsitykset uuspietistisissä liikkeissä”.
Sermones.fi:n omistajan kokemukseksi kotimaa24:n blogistina kolmen vuoden ajalta jäi, ettei yhteiskunnallisista asioista syntynyt keskustelua. Kuitenkin luterilaisuudessa kahden regimentin kirkkona olisi luonnollista keskustella yhteiskunnallisen etiikan kysymyksistä ja pitää niitä esillä. Jos uskonnollinen keskustelu on vain hengellistä, maallisen puolen syrjäyttävää, on kysymys ylihengellisyydestä. Uskonnollisuus ilmenee helposti ”jeesusteluna” amerikkalaiseen tapaan. Tässä mielessä sermones.fi:n omistajan blogistinkokemukset suomalaisesta uskonnollisuudesta rinnastunevat piispa Toiviaisen havaintoihin. Tapaus ”Päivi Räsänen” asettautuisi eräällä tavoin näihin kehyksiin.
Räsäsen puheen vuoksi kirkosta eronneiden tai muuten ylireagoineiden olisi hyvä tarkastella omaa käsitystään suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuus ei voi olla sitä, että suvaitsevaisuutta itseään kohtaan vaativa kieltäytyy suvaitsemasta muita. Ei riitä, että suvaitsee samoin ajattelevia, mutta ei toisella tavalla ajattelevia. Filosofi ja tutkija, professori Juha Sihvola puhuu liberalistisista fundamentalisteista. Sermones.fi on kirjoittanut aihepiiristä otsikolla ”Niin sanottu suvaitsevainen ja suvaitsevaisuus sietämällä – vai suvaitsevaisuus kunnioittamalla”. Tässä artikkeliin linkki:
Suurennuslasi 150713 Lopulta sanotaan ääneenkin, mitä Richard Wagnerista tiedetään – arjalaiset ihanteet! – Valitseeko paha ihmisen vai ihminen pahan?
Savonlinnan oopperajuhlilla William Shakespearen ”Macbethin” ohjaava teatteriohjaaja Ralf Långbacka sanoo vihdoin ääneen sen (Kaleva 13.7.2013), mistä olisi ollut hyvä vaihtaa ajatuksia Wagnerin juhlavuoden aikana. Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Wagnerin syntymästä ja Yleisradio on juhlavuoden pitänyt ohjelmistossaan – kritiikittömästi. Historia yhdistää Wagnerin arjalaisiin ihanteisiin. Långbacka sanoo Kalevan haastattelussa suoraan, ettei hän pysty samaistumaan fasistiseen jumalmaailmaan.
Långbacka ohjaa siis Macbethin, joka on Giuseppe Verdin ooppera. Myös Verdin syntymästä on tänä vuonna kulunut 200 vuotta. Verdin Macbethin Långbacka on ohjannut lukemattomia kertoja, mutta Wagnerin teoksista hän sanoo johdonmukaisesti kieltäytyneensä.
Sermones.fi on julkaissut esseensä Shakespearin viimeisestä tragediasta ”Macbeth” otsikolla ”Valitseeko paha ihmisen vai ihminen pahan? – William Shakespearen viimeisin tragedia Macbeth – mahdollisuus tulla joksikin – valta – ’Hyvä on. Kuin jousen viritän nyt ruumiini ja valmistaudun kammottavaan tekoon. Mennään, teeskennellään taitavasti, aika rientää; kasvot kätkekööt sen, minkä petollinen sydän tietää.’”
http://www.sermones.fi/2009/11/valitseeko-paha-ihmisen-vai-ihminen-pahan-william-shakespearen-viimeisin-tragedia-macbeth-%E2%80%93-mahdollisuus-tulla-joksikin-%E2%80%93-valta-%E2%80%93-%E2%80%9Dhyva-on-kuin-jousen-viritan-nyt-r/
Matti Rossin suomentaman ja WSOY:n vuonna 2004 kustantaman Macbethin esipuheen on kirjoittanut Ralf Långbacka.
Suurennuslasi 8.7.2013 Voi minkä teit Edward Snowden (s. 1983) – Ethän Sinä tätä halunnut! – Yhdysvaltain ulkopolitiikassa olisi edelleen tikulle töitä
Vielä maailma ei ole päässyt sopimukseen siitä, onko yhdysvaltalainen nuori aikuinen Edward Snowden sankari vai petturi. Snowdenin itsensä olisi kuitenkin pitänyt olla niin perillä reaalipolitiikasta, että olisi käsittänyt olevansa isänmaanpetturi.
Yhdysvaltain ulkopolitiikassa olisi edelleen tikulle töitä.
Mutta kun Yhdysvaltain vakoiluohjelmista valittaneetkin ovat tehneet yhteistyötä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n kanssa! Pata kattilaa soimaa … Sodan moraali hoi – siis rauhanajan moraali – missä olet?
Sotien ajan Suomessa rangaistuksena maanpetturuudesta oli kuolemantuomio. Snowdenin ei olisi kannattanut pitää itseään merkittävänä maailmanparantajana. Tosin kysymys myrkynsekoittajaeukosta kehottaa panemaan käden suulle ja nostamaan agendalle sodan ja rauhanajan moraalin, sillä ei ole suotavaa, että Suomen presidentin kesäasunnon Kultarannan keittiössä vieraita varten höyryäisi myös myrkkyjuoma. Kaiken varalta. Sitä voisi tarvita heti kun vieraiden kengänkärki olisi väärässä asennossa. Iivana Julman aikaan ei sovi palata.
Vuonna 1983 syntynyt Snowden täytti kesäkuussa kolmekymmentä vuotta. Nykyisen pitkäksi venyneen nuoruuden aikakautena hänen ikäisiään on tapana nimittää nuoreksi aikuiseksi. Snowdenin nuoruus venyy nyt entisestään, kun elämä tästä lähtien on vailla sataman löytymistä risteilyä merillä kuin tarujen lentävällä hollantilaisella. Ethän Sinä Edward Snowden tätä halunnut!
Valtioiden välisten kohtaamisten tarkastelua on sermones.fi:ssä muun muassa hakusanalla ”Machiavelli”. Sermones.fi:n Suurennuslasi on NATOon liittyvässä artikkelissaan (170613 ja 180613) viitannut DDR:n tiedustelun hämähäkinseittiin. DDR:n ulkomaantiedustelun entisen päällikön Markus Wolfin muistelmissa kerrotaan ”hauskasta” kohtaamisesta, jossa DDR:n puolelta kaivettu tunneli törmäsi Yhdysvaltain tiedustelun tunneliin tuoleineen ja oleskelutiloineen. Snowden, ei mitään uutta auringon alla!
Reaalipolitiikkaan kuuluu tiedustelu, mutta nyt on kysymys myös siitä, olisiko moraalilla sanottavaa.
http://www.sermones.fi/2007/04/tiedustelun-hamahakinseitti/
http://www.sermones.fi/2007/07/taman-paivan-machiavellit-kohtaavat-radioaalloilla/
Edward Snowdenin olisi pitänyt luotettavan lähipiirinsä kanssa keskusteluin etsiä ratkaisua tietämiinsä. Oliko Snowden liikaa yksityisajattelija, joka ei kyennyt ottamaan huomioon kaikkia tekijöitä eikä varsinkaan omaa tulevaisuuttaan? Oliko hän hyväuskoinen maailmanparantaja vai yksinkertaisesti vain hölmö? Siitä maailma lienee yksimielinen, että tiedustelullakin on oltava rajat.
Suomalainen tutkija ja filosofi Juha Sihvola on ”Maailmankansalaisen etiikka” teoksessaan korostanut poliittista realismia ja valtioiden välisen machiavellismin huomioon ottamista. Hän sanoo teoksessaan, että tietämättömyys ja hyväuskoisuus turvallisuus-, puolustus- ja ulkopolitiikassa voivat tehdä ihmisestä jopa hölmön toimijan. Tämä olisi Snowdenin pitänyt tajuta myös yksilöllisellä, oman elämänsä, tasolla. Henkilökohtainen hyvä elämä voi tuudittaa ihmisen varomattomuuteen siitä, mitä maailmassa todellisuudessa voisi tapahtua.
”Moraalisesti vastuullisen toimijan on syytä tietää, millaiset voimat ja rakenteet tosiasiallisesti hallitsevat ihmisten ja valtioiden välisiä suhteita”, viime vuonna kuollut Sihvola tähdentää. Sihvola tarkoittaa valtiollista toimintaa ja politiikkaa, mutta sanat sopivat myös nuoreen Snowdeniin: ”Piittaamattomuus olosuhteista ei ole mitenkään ylevää. Hyvä tahto ja tietämättömyys ovat kauhistuttava yhdistelmä”.
Vaikuttaminen vähin vaurioin sekä valtiollisesti että oman henkilökohtaisen elämänsä kannalta olisi osoittanut erityistä älykkyyttä. Tämä älykkyys Snowdenilta puuttui! Nyt Snowdenin ratkaisusta on tullut sähköistä maailmanpolitiikkaa. Pienemmät ja tyhmemmät teot ovat sytyttäneet sotia.
Ihmisen pahuuden tarkastelussaan sermones.fi toteaa ihmisen olevan hyvä ja paha. Pehmeitten arvojen keskellä ja niiden kannattajaksi kasvanut voi joutua suureen yksinäisyyteen ellei näe maailman olevan paitsi hyvä myös hyvin paha.
Seuraavassa sermones.fi:n artikkeli ”Ihminen on myös paha”:
http://www.sermones.fi/2007/12/ihminen-on-myos-paha/
Mutta missä ovat Yhdysvaltain ulkopolitiikan myrkynkeittäjät? Missä määrin Yhdysvaltain kristillisen oikeiston eskatologiset painotukset painavat Yhdysvaltain ulkopoliittisissa asenteissa vieläkin? Ks. sermones.fi:n artikkeli hakusanalla ”Markku Ruotsila”! Yhdysvaltain ulkopolitiikassa olisi edelleen tikulle töitä:
Yhdysvalloissa Snowdenin nuorta elämää odottanee kuolemantuomio. Tällä argumentaatiolla Suomi voisi olla tarjoamassa maanpetturille turvapaikan. Välit Yhdysvaltoihin menisivät, mutta maailmanlaajuisesti Suomi olisi luterilaisen eetoksensa perustalta edistämässä kultaisen säännön globaalia etiikkaansa. Sitä ei kaikilla ole, jopa Yhdysvaltain kalvinistisella kristillisellä oikeistolla se on teokratiansa vuoksi hakusessa. Yhdysvallat kuitenkaan ei hyökkäisi Suomeen, tosin miehittäisi sen NATO-hämähäkinseiteillään
Suurennuslasi 240613 – Suomen kesän juhlat ovat myös uskonnollisia
Suomen kesän juhlat ovat myös uskonnollisia. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan suurten herätysliikkeiden kesäjuhlista herännäisyyden kesätapahtuma herättäjäjuhlat on Haapajärvellä 5.-7.7.2013 ja vanhoillislestadiolaisuuden suviseurat Pudasjärvellä alkaneella viikolla 28.6. – 1.7.2013. Laestadiolaisen Uusheräyksen kesäseurat on Raahessa 26. – 28.7.2013. Rauhan Sanan suvijuhlat Kempeleessä ovat 12. – 14.7. 2013.
Herättäjäjuhlien tunnus on ”Sanasi annoit”. Tunnus ja Haapajärven kirkon ovea esittävä tunnuskuva pohjautuvat Siionin virteen 268. Suviseurojen tunnuslause on ”Minun Herrani ja Jumalani” (Joh. 20:28). Uusheräyksen seurojen teemana on ”Tule Pyhä Henki!” Lestadiolaisen Rauhan Sanan suvijuhlien tunnus on ”Minä annan tulevaisuuden ja toivon”.
Herännäisyyden ja lestadiolaisuuden samoin koko luterilaisen kirkon ja sen luterilaisten herätysliikkeiden uskonnollinen, yhteiskunnallinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja sivistyksellinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on mittaamaton.
Herännäisyys on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa voimakkaasti profiloitunut hengellinen liike mutta tämän päivän Suomessa se on liuennut yleiseen kirkollisuuteen selkeämmin kuin lestadiolaisuus. Molemmat herätysliikkeet kuitenkin ovat suomalaisen uskonnollisuuden ja yhteiskunnan merkittäviä vaikuttajia.
Herännäisyyden ulkoisten tunnusmerkkien – pukeutumisen ja seuraliikkeen – laimentuminen on tehnyt liikkeestä myös huomaamattomamman eivätkä uskonnon kriitikot ole löytäneet lyönneilleen mielestään heikkoja kohtia niin kuin ovat löytäneet lestadiolaisuudesta ja erityisesti sen suurimmasta suuntauksesta vanhoillislestadiolaisuudesta.
Suurennuslasi toivottaa Hyvää Juhannusta 2013!
Hyvää Juhannusta!
http://www.youtube.com/watch?v=Sfa71fx1P14&feature=related
Lisää Hyvää Juhannusta kotimaa24:n blogiarkistosta:
http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/article/?bid=161&id=38275
Suurennuslasin kesää 19.6.2013 Päähuivikiista – Mitä minä sanoin?
Mitä minä sanoin jo vuonna 2008!
sermones.fi kirjoitti 2.8.2008 otsikolla ”Turkin päähuivikiista”:
”AKP:n olisi pitänyt miettiä kaksikin kertaa, ennen kuin lähti näyttävän uskonnollisen tunnuksen, päähuivin, sallivan lainmuutoksen linjoille. Viime vuoden vaaleissa saadun 47 prosentin kannatuksen antaman ilon olisi pitänyt riittää. Siltä perustalta olisi ollut hyvä jatkaa maan demokratiakehityksen opettelua.”
”Ei ole poissuljettu, etteikö päähuivin salliminen yliopistoalueella olisi ollut ensimmäinen askel muille islamin uskonnollisille myönnytyksille. Tienpäässä voisi olla teokratia, jonka perusteella syntynyt diktatuuri on yhtä paha kuin toisilla perusteilla syntynyt sotilasdiktatuuri.”
Jo 6. toukokuuta 2008 sermones.fi kirjoitti:
”Turkin järjestelyjä valtion ja uskonnon alueiden rajaamisessa ei pidä sekoittaa valtion ja kirkon vuorovaikutuksen järjestelyihin Suomessa. Luterilainen kirkko ja islamilaisuus ovat valtion ja uskonnon rajauksissaan lähtökohtaisesti aivan erilaiset.
Islamilaisuus on teokratia, jossa uskonto muodostaa sekä uskonnollisen että valtiollisen hallintovallan.
Luterilaisuuden mukaan yhteiskunnassa jo lähtökohtaisesti on kaksi hallintovaltaa eli esivaltaa. Toinen näistä on maallinen ja toinen hengellinen – pelkästään Sanalla hallitseva – regimentti eli hallintovalta.
Luterilaisuus on osoittanut valtiolle ja kirkolle omat tehtäväalueensa. Kirkko hoitaa hengelliset ja valtio maalliset. Kumpikaan ei ole vallankäyttäjä toisen suhteen, mutta toiseen osapuoleen kuitenkin voi vaikuttaa.
Ero on juuri vallankäytössä, ovatpa tavat ja käytännöt sitten puhtaasti uskonnollisia tai kansalliseksi kulttuuriksi muodostuneita.”
Otsikko tässä toukokuun 6. päivän artikkelissa vuonna 2008 on ”Turkin perustuslakituomioistuimen päätös kumota huivilain muutos näyttäisi oikealta – sillä tienpäässä voisi pahimmassa tapauksessa odottaa yksipuolinen vallankäyttö”.
Suurennuslasin kesää 170613 180613 – NATO merkitsisi Suomelle tiedustelun hämähäkinseittiä
sermones.fi on artikkeleissaan todennut, että Suomen kannattaa liittyä NATOon vasta kun Venäjä on sen jäsen.
Joka tapauksessa ilman Venäjää tai Venäjän kanssa NATO toisi Suomeen DDR:N tiedustelun kaltaisen hämähäkinseitin. Seuraavassa linkki sermones.fi:n artikkeliin ”Tiedustelun hämähäkinseitti” 23.4.2007.