Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan Kaaresuvannon kirkkoherran rovasti Lars Levi Laestadiuksen (1800 – 1861) hengellisen elämän avainhenkilö oli herrnhutilaiseen maltilliseen lukijaliikkeeseen kuulunut Ruotsin saamelainen ”Lapin Maria”, oikealta nimeltään Milla Clemensdotter (s. 1813 – ?).

Saksasta 1700-luvulta ja osin 1600-luvulta edenneet luterilaiset herätysliikkeet herrnhutilaisuus ja pietismi muodostivat laajat ja vaikuttavat herätysvirrat synnyinalueillaan sekä Pohjoismaissa.

Helsingin yliopiston tutkija, dosentti teologian tohtori Esko Laine piti Oulussa 4. – 5. lokakuuta järjestetyssä Laestadius-seminaarissa esitelmän lestadiolaisuuden juurista. Laine on erityisesti Ruotsin ajan pietismin ja herrnhutilaisuuden tutkija ja asiantuntija. Esitelmä on nähtävissä ja kuultavissa virtuaalikirkko.fi:n arkistossa, johon linkki seuraavassa:

http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html

Laine katsoo tutkimuksiinsa perustuen, että lestadiolaisuus kantaa ”hengellisessä geeniperimässään” sekä herrnhutilaisuutta että pietismiä.

Laineen esitelmä avaa kiinnostuneille tutkimusreittejä Suomen kirkkohistoriaan ja nimenomaan lestadiolaisuuteen.

Esitelmässä tarkasteltiin yksityiskohtaisesti myös lestadiolaisuuden yhtymäkohtia niin sanottuun wiklundilaisuuteen. Wiklundilaisuus on vaikuttanut Torniojokilaaksossa. Nimensä se on saanut Ylitornion ja sittemmin Alatornion kappalaisesta Nils Wiklundista (1732 – 1785).

Herrnhutilaisuus levisi Pohjois-Suomeen jo 1730-luvulla. Kaksi herrnhutilaisveljeä – suutari ja puuseppä – saapuivat lähetettyinä Ouluun vuonna 1735. Laineen esitelmästä ilmeni, että veljet ovat tehneet lähetysmatkaa laajasti Pohjois-Suomessa.

Herrnhutilaisuus syntyi Saksassa kreivi Nikolaus Ludvig von Zinzendorfin (1700 – 1760) maatilalla, jossa uskon tähden vainotut Böömin ja Määrin veljet sekä husilaiset saivat turvapaikan.

http://www.komm-nach.de/lausitzer-bergland/herrnhut-museum.html

Puhdasoppinen kirkko kiristi herätysliikkeiden kokoontumisvapautta konventikkeliplakaatilla. Suomessa laki astui voimaan 1726 ja oli voimassa vuoteen 1869. Ruotsissa se oli voimassa vuoteen 1858 ja Norjassa vuoteen 1842. Konventikkeliplakaatti kielsi hartauskokousten, konventikkeleiden (seurojen), järjestämisen sallien ainoastaan kotihartaudet. Syynä konventikkeliplakaatin säätämiseen oli ennen kaikkea radikaali pietismi.

Ruotsissa kirkko yritti tukahduttaa herrnhutilaisuuden vaikenemalla. Kuninkaallisen majesteetin vuoden 1735 asetuksessa kuitenkin pappeja kehotettiin pitämään silmät auki herrnhutilaisuuden suhteen, avasi Laine tutkimuksiaan. Herrnhutilaisuudesta käytettiin myös nimitystä zinzendorfilainen lahko. Härnösandin tuomiokapitulin kuulustelussa 1770-luvulla Wiklund joutui vastaamaan kysymykseen, onko hänen opetuksessaan kysymys herrnhutilaisuudesta.

Seuraavassa linkissä tämän päivän Herrnhut Saksassa lähellä Tšekin rajaa http://www.herrnhut.de

Seuraava linkit esittelevät Herrnhutin kirkon.

http://blog.ibts.eu/?tag=herrnhut
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Herrnhut_Kirchensaal_2003-11.jpg

Oulun hiippakunnan eläkkeellä olevan piispan Olavi Rimpiläisen kerrotaan sanoneen Herrnhutin kirkosta, että se on ensimmäinen rauhanyhdistyksen talo.

Vielä 1800-luvun Ruotsissa asenne herrnhutilaisuuteen oli jännitteinen. Herrnhutilaisuuden jakautumisessa syntynyttä lukijaliikettä oli maltillinen ja radikaali suuntaus. Lapin Maria kuului maltillisiin lukijaisiin. Lukijaisiin kuului Ruotsin luterilaisen kirkon pappeja, joiden jumalanpalvelussaarnoja tultiin kuuntelemaan sankoin joukoin. Lapin Maria oli hengellisessä etsinnässään kohdannut heistä myös tunnetuimman Noran kirkkoherran Pehr Brandellin (1781 – 1841), jonka mukaan herrnhutilaista luterilaisuutta nimitettiin myös brandellilaisuudeksi.

Lapin Marian ja Laestadiuksen kohtaaminen tapahtui uudenvuoden päivänä 1844 Ångermanlannin Lapissa Åselessa, jonne Föllingen saamelaisia oli tullut 2. päivä tammikuuta alkaville 3-päiväisille markkinoille. ”Niinpä ’muutamien maltillisten lukijaisten’ seurassa oli kirkkoon saapunut myös 30-vuotias föllingeniläinen saamelaistyttö Milla Clemensdotter – Lapin Maria – luultavasti puolisonsa Thomas Pålssonin kanssa” (Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, s. 176). Laestadius kertoo Lapin Marian tapaamisen ja elämänsä käännekohdan omassa aikakauslehdessään.

Rovasti, dosentti FT Seppo Lohi on Laestadius-tutkimuksissaan kartoittanut Ruotsin Ångermanlannissa tapahtuneen lukijaisuuden läpimurron tapahtuneen vuosina 1819 – 1823. ”Liikkeelle lähtenyt herätys kulki yli koko maakunnan, kasvoi voimakkaasti ja laajeni…. Noran kirkosta tuli pyhiinvaelluspaikka. Aikana, jolloin kristillinen julistus oli pinnallista, hänen (Brandell) julistuksessaan kaikui syvempi perussävel synnistä, armosta ja sovituksesta. Valtavia joukkoja virtasi Noraan….” (Lohi, Sydämen kristillisyys, s. 198 -).

Zinzendorf ei halunnut perustaa omaa kirkkoa. Tärkeintä oli Jeesusta rakastavien välisen yhteyden löytäminen, Laine kuvasi. Ruotsissakin herrnhutilaisuus luterilaisena herätysliikkeenä pysyi luterilaisessa kirkossa.

Lestadiolaisuus on vapaakirkollisen mallin ja/tai ulkopuolisten arvostelun vuoksi historiassaan käsitellyt suhdettaan luterilaiseen kirkkoon aikanaan Ruotsissa ja myöhemmin Suomessa. Luterilaisena herätysliikkeenä se on kuitenkin kokenut eron luterilaisesta kirkosta kuin eroaisi omasta itsestään. Lestadiolaisuudella on luterilaisen kirkon oppi uskosta ja opista, perustana Raamattu ja luterilaiset Tunnustuskirjat. Pietismin ja herrnhutilaisuuden laajassa herätysten virrassa syntynyt lestadiolaisuus on perusluterilaisuutta kuten ovat Saksasssa 1600- ja 1700-luvuilla syntyneet ja sieltä levinneet taustaherätyksetkin, joiden vaikutus näkyy Suomen muissakin vanhoissa herätysliikkeissä rukoilevaisuudessa, herännäisyydessä ja evankelisuudessa.

Laestadius-seminaarin jatkona tulisi järjestää tapahtuma, jossa keskityttäisiin herrnhutilaisuuteen. Asiantuntijoina olisivat Laine ja samoin Laestadius-seminaarissa esiintynyt Helsingin yliopiston tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talonen. Lisäksi omana tapahtumanaan olisi tärkeää järjestää tilaisuus, jossa Laestadius-tutkija Seppo Lohi pitäisi asiantuntijaesitelmän vanhoillislestadiolaisuuden viime vuosikymmenistä sekä tulevaisuudennäkymistä.