Suomen poliittinen johto ja ulkopoliittiset toimijat ovat kovan paikan edessä selittäessään, miksi lähes varmana pidetty jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa ei toteutunut. On esitetty ja vaadittukin syvällistä analyysiä tapahtuneesta.

Eräitä seikkoja ei kuitenkaan vielä ole tappion syitä etsittäessä otettu huomioon. Onko Suomen ulkopoliittisessa toimijuudessa sittenkin ollut joitakin hiuksenhienoja merkille pantuja vivahteita, joiden vuoksi myös Luxenburg meni vaalissa Suomen ohi?

Sermones.fi:n etusivulla on vielä Risto Volasen vuoden takainen puheenvuoro uusisuomi.fi:ssä. Volanen vuodattaa ulkoministeri Alexander Stubbin näkemyksistä: ”Tällaista sosiaalidarvinismin, kapitalismin ja nationalismin hehkutusta ei Suomessa ole ministeriltä kuultu. Tämän päivän Euroopassa ja erityisesti Saksassa puhe darvinistisesta eloonjäämistaistelusta tuo mieleen historian, josta on kaikin voimin pyritty irti.” (Risto Volanen 21.10.2011 Uusi Suomi/Puheenvuoro)

Presidentti Sauli Niinistön vastine Venäjän kenraali Nikolai Makaroville on saanut tunnustusta. Mutta sittenkin. Vivahtiko presidentti Niinistön keskustelu ”karttaharjoituksista” kenraali Makarovin kanssa liikaa ulkoministeri Stubbin ulkopoliittiselle innokkuudelle. Presidentti Urho Kekkonen ratkaisi vastaavanlaisen kiperän tilanteen vuonna 1978 Kultarannan saunareissulla puolustusvoimain komentajan Lauri Sutelan tukemana. Marsalkka Dmitri Ustinovin esitykseen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista ei vastattu valokuvatulla keskustelutilaisuudella vaan suomalaisessa saunassa löylyä lyömällä. Siitä kai ei liene valokuvia.

Ja miten Stubb reagoi Georgian sodan aikana Venäjään? Presidentti Tarja Halonen noudatti pidättyväisyyttä, joka sopi Paavo Väyrysellekin. Stubbin ulkopoliittisessa toimijuudessa oli tarpeetonta innokkuutta myös Libyan sodan aikana. Myös hänen käytöksensä Pohjoismaiden Neuvoston kokouksen yhteydessä Kööpenhaminassa viime vuonna herätti huomiota.

Suomen ulkopoliittisten toimijoiden toimintatavoissa ja näkemyksissä ilmenneet painotukset tai vivahteet saattavat hyvinkin olla niitä, jotka yleisen YK-näkymättömyyden kanssa ovat saattaneet vaikuttaa äänestystulokseen YK:ssa.

Ulkopoliittisilla toimijoilla on oltava myös yleistä sivistystietoisuutta oman isänmaan luonteesta ja olemuksesta, agendasta, jolla toimitaan. Pelkkä innokas toiminta ei riitä, vaikka sitä nimitettäisiin diplomatiaksi (ks. sermones.fi 5.12.2008).

Lopulta saattaa olla erinomaista, ettei Suomea valittu YK:n turvallisuusneuvostoon. Parempi saada olla lääkärinä kuin tuomarina. Presidentti Urho Kekkosen muita ylempänä oleva pää näyttäköön suuntaa lääkärin tehtävissä. Eivätkä presidentti Martti Ahtisaaren kaikki kansainväliset aikaansaannokset välttämättä edellyttäneet YK:n mandaattia.

ks. sermones.fi:n artikkeleita mm. hakusanoilla ”Georgian sota”.