Tytti Isohookana-Asunmaa on käynnistänyt keskustalaisten presidenttikeskustelua Kalevan blogissaan (22.7.2011).

Isohookana-Asunmaa arvioi muun muassa: ”Puolue on nyt siinä tilassa, että tuleva ehdokas on valittava niin, ettei hän jaa peruskannattajakuntaa kahtia vaan kokoaa ja innostaa. Samalla ehdokkaan on kyettävä vetoamaan muihinkin äänestäjiin. Peruskannattajakunnan äänillä ei pitkälle pötkitä.”

Entä Tytti itse mukaan äänestykseen Suomen Keskustan tulevasta presidenttiehdokkaasta?

Talouskomissaari Olli Rehn on ollut itseoikeutettu ehdokas Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Työkenttä Euroopan unionin tehtävissä on välillä etäännyttänyt häntä Suomesta, mutta eduskunnan puhemies emeritus Sauli Niinistön ilmoittauduttua kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi hän jälleen pongahti pintaan.

Niin vain kävi, että Niinistön tarkasti suunniteltu ilmoittautumistapahtuma synnytti Rehnin kokoisen aukon Suomen tulevaan presidentinvaaliin. Ilmoittautumisspektaakkeli terävöitti arviointeja Niinistöstä ja vastaavasti kirkasti Rehnin ansioita ja muuta sopivuutta.

Kulttuuriministeri ja kansanedustaja emerita, tohtori Tytti Isohookana-Asunmaa on Keskustan aatepolitiikko ja tarkkavaistoinen poliittinen arvioija. Hän muun muassa uskalsi heti eduskuntavaalien jälkeen kysyä, miten pääministeripuolue voi romahtaa ilman, että siihen oli varauduttu (Kaleva 22.5.2011). Samassa Kalevan haastattelussa hän viittasi ennen vaaleja tekemäänsä analyysiin, jonka mukaan Suomen Keskusta tulee kamppailemaan asemastaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Hän oli nähnyt yhtäläisyyksiä vuoden 2011 ja vuoden 1970 eduskuntavaalien asetelmissa.

Entä entinen ministeri ja kansanedustaja Paavo Väyrynen? Isohookana-Asunmaa korostaa tulevan presidentin kokemusta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä samalla viranhoidon edellyttämää arvopohjaa. Väyrynen täyttää nämä ehdot. Lisäksi hänen Eurooppa-politiikkansa ja aluepoliittiset näkemyksensä vastaavat perussuomalaisten arvoja ja poliittisia painotuksia. Tosipaikan tullen Väyrynen saisi suurimman oppositiopuolueen, perussuomalaisten, kannatuksen.

Etelä-Suomeen painottuneelle politiikanteolle olisi Oululla tarjottavanaan Isohookana-Asunmaan lisäksi naisia muillekin puolueille. Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari olisi kuin valettu SDP:n presidenttiehdokkaaksi ja tulisi saamaan ääniä muistakin puolueista. Kokoomus voisi tarjota kannattajakunnalleen ehdokasvaalia Niinistön ja vuoden 2009 alusta Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajana työskennelleen, entisen europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin välille.

Suvi-Anne Siimes on kadonnut jonnekin, mutta punaista mekkoa vielä pilkottaa sen verran, että koko vasemmisto voi sen vielä nähdä silmänurkassaan. Pullanleipoja voisi saada ääniä vihreiltäkin kansanedustaja Pekka Haaviston ehdokkuudesta huolimatta.

Keskustan Anneli Jäätteenmäellä on presidenttiehdokkaaksi poliittinen rasite, jota varsinkaan toiset puolueet eivät ehkä ole unohtaneet. Myös Keskustan puoluejohtajan, entisen pääministerin, kansanedustaja Mari Kiviniemen kuvankauniit valokuvat ovat saattaneet jäädä omankin puolueväen mieleen eduskuntavaalien jälkeiseksi poliittiseksi rasitteeksi.