Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat Pekingin olympialaisiin osallistumisellaan rakentaneet yhteisyyttä ja lisänneet vuorovaikutusta Suomen ja Kiinan välillä.

Boikotointi saattaa yhtäkkiä tuntua oikealta menettelyltä ihmisoikeusloukkauksia ja ihmisyyttä vastaan rikoksia tekevää valtiota – mitä Kiina on – kohtaan.

Todellisuudessa boikotoinneilla ihmiset eristyvät toisistaan entisestään.

Kanssakäyminen ja yhdessä tekeminen – urheileminen – kuitenkin avaavat ihmisten välille uusia vuorovaikutuksen muotoja.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan lopulta samanlaisia.

Yhdessäolo mahdollistaa henkisten virtojen kulun.

Esikuvien voima voi myös tehdä voittamatonta työtään. Ihmiset, jotka ovat nähneet, kokeneet ja itse harjoittaneet pahuutta, voivat saada elinikäisen kosketuksen paremmasta elämästä kohdatessaan sitä kansainvälisessä rauhan tapahtumassa.

Pienet tytöt ja pojat voivat saada sieluunsa lähtemättömän jäljen hyvästä elämästä ja paremmasta maailmasta, vaikka tähän saakka olisivat jääneet niistä paljossa vaille – olkootkin että olympialaisiin liittyy paljon kielteistäkin.

Ks. sermones.fi:n Pekingin olympialaisiin osallistumista käsittelevä aikaisempi artikkeli ”Suomi, Suomi, Suomi – valistunut osallistuminen on Suomen omistamaa substanssia myös Pekingin olympialaiskysymyksessä” (2.5.2008).