On sanottu, että kun venäläistä ihmistä raaputtaa, alta löytyy tataari. Voitaisiin kai sanoa myös, että kun raaputtaa tataaria niin alta löytyy suomalainen tai ainakin Suomen asuttamisen historiaa.

Matkakuumetta ei voi estää kun lukee Sankarimatkailijan Tatarstan-matkaopasta. Sellainen on ilmestynyt suomeksi, oppaan tekijä on Antti Kauppinen. Matkaoppaan kustantaja on Like.

Tataarien historiallinen valtio Tatarstan sijaitsee Itä-Euroopassa Volga- ja Kamajokien ympärillä. Sen pääkaupunki Kazan sijaitsee Volgan mutkassa, jota suomalais-ugrilaisten kansojen sanotaan asuttaneen ennen ajanlaskun alkua. Tatarstan on tällä hetkellä Venäjän liittovaltioon kuuluva tasavalta, vuonna 1994 tehdyn sopimuksen mukaisesti itsenäinen valtio Venäjän federaation yhteydessä.

Googlen Maps etsii Tatarstanin satelliittikuvan ja pääkaupunkia lähempääkin, mutta katunäkymiä kävelevän karttahenkilön avulla ei ole mahdollista avata. Internet-osoitteilla saa tietoa kuten esimerkiksi oppaan tarjoamalla osoitteella www.tatar.ru/english

Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškortostaniin, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin. Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km, kertoo puolestaan Wikipedia.

Tatarstania esitellään Kauppisen 230-sivuisen matkaoppaan takakannessa yhdeksi Venäjän unohdetuista helmistä. Matkaopas selostaa Tatarstanin tapakulttuurin, tataarikeittiön erikoisuuksia, rautatiet ja maantiet, hotellit, kulttuuri- ja viihdepaikat, urheilun, vesipuistot, rannat, saunat, kahvilat ja teehuoneet, ostospaikat, internetkahvilat, taidekäsityöt ym. nimineen ja tarkkoine osoitteineen. Opas esittelee kaupungit kuin kävelisi kaduilla tai ajelisi Googlen map-autolla. Retkeilykohteet ja leiriytymiset on kerrottu. Tatarstanin historia on kerrottu riittävän kattavasti.

Sanatoriot, terveyskylpylät, voisivat ruveta kiinnostamaan suomalaisia. Erilaiset matkustusvaihtoehdot on oppaassa selostettu hintoineen. Kauppisen tietojen mukaan Finnair olisi suunnittelemassa suoraa lentoa Helsingistä Tatarstanin pääkaupunkiin Kazaniin.

Raahen alue voisi ruveta tunnustelemaan kontaktimatkoja Tatarstaniin. Yritystoiminta voisi hyvinkin löytää sieltä jalansijaa. Mielenkiintoiset ja kauniit seudut yleensäkin voisivat sytyttää matkustelemaan.

Ainakin Raahen naapurikunnan Siikajoen – jonka keskus on Ruukin kylä – tulisi olla Tatarstanista erityisen kiinnostunut, sillä Tatarstan on mustan mullan aluetta. Ruukkiin on tuotu sen sahateollisuuden kukoistusaikana multaa joltakin mustanmullan alueelta ainakin yhden vielä asumiskäytössä olevan terijokelaistyylisen huvilan pihamaalle. Ruukin ja Siikajoen kuntien yhdistyessä muutama vuosi sitten yhdistyneen kunnan nimeksi tuli Siikajoki. Kuitenkin nimi Ruukki olisi kantanut muassaan merkittävää historiaa. Ruukissa kääntymässä käynyt lyhytaikainen kunnanjohtaja ei ilmeisesti tuntenut Ruukin historiaa ja kysyttäessä välittömästi vastuuta tuntematta oli valmis luovuttamaan nimen Rautaruukin käyttöön. Ks. sermones.fi:n artikkeli ”Ruukki vai Ruukki vai Ruukki” 1.11.2007.

Tatarstan voisi olla Siikajoen kunnan Ruukin kylän ystävyysseuratoimintaa. Ruukin maaseutuopiston kautta voisi synnyttää vuorovaikutustoimintaa maatalousyrittäjäkoulutuksen merkeissä, sillä Tatarstanin alueesta on kolmasosa mustanmullan aluetta. Muuten päätuotantomuotona on öljy.

Raahen Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto voisi ryhtyä opiskelijavaihtoon tai koulutusmatkatoimintaan Tatarstanin historiallisen ja taitavan käsityöperinteen (myös nahkakäsityöt) kanssa. Käsityömatkailua voisivat harjoittaa ketkä tahansa.

Tatarstan on kokenut sitten suomalais-ugrilaisen kauden jälkeen onnellisen ajan Volgan Bolgariana. Bolgaarien maa sijaitsi idän kauppareittien varrella, mutta tuon ajan jälkeen sitä runtelivat kahden sadan vuoden ajan mongolit ja Tšingis-kaani ja myöhemmin uudella ajalla Iivana Julma ja lopulta Neuvostoliitto. Nimi tataari on lähtöisin mongoleilta. Kauppisen matkaoppaan historiaosuus kertoo, että erään itämongoliheimon nimi oli 500-luvulla dadan, mutta 1200-luvulle tultaessa heimon nimi oli muuttunut ta-tan-nimen kautta tataariksi.

Tataarit olivat alisteisessa asemassa Tšingin-kaanin sotajoukoissa, mikä tarkoitti sitä, että sodittaessa he joutuivat aina hyökkäämään ensimmäisenä. Hyökätessään he huusivat: ”Tässä tulevat Tataarit!” Eurooppalaiset heimot ja valtakunnat luulivat, että kysymyksessä oli hyökkääjien yhteinen nimi. Lisäksi Tšingis-kaani halusi nimittää kaikkia mongoleille alisteisia kansoja tataareiksi. Näin ruvettiin nimittämään myös Volgan bolgaareja tataareiksi. Bolgaarit pitivät tataari-nimeä halventavana, mutta niin vain historian vaiheitten jälkeen tuo nimi on käytössä. Bolgaarien kulttuuri on ollut sitkeää ja kansallistunteen ylläpitämää.

Tatarstanin uskontona ovat islam ja kristinusko. Kauppisen kokemuksen mukaan Tatarstan on sekulaarein muslimivaltio, missä hän on käynyt. Kaikilla on siellä oikeus omaan uskoonsa, Kauppinen kuvaa. Tatarstanissa saattaa nuori kävellä aivan yhtä hyvin uskonnon vaatimukset täyttävissä vaatteissa kuin risoissa farkuissa tai minihameessa. Keskusteluun uskonnosta törmää yhtä harvoin kuin Suomessa, Kauppinen kirjoittaa matkaoppaansa Uskonto-osiossa. ”Toisaalta Tatarstanissa kaikki niin kristityt kuin muslimit ovat ylpeitä omasta uskonnostaan. Se, että jokin uskontokunta on selvinnyt neuvostovainoista, on jo itsessään ylpeyden aihe.”

Tatarstanissa asui vuoden 2002 asukaslaskennan mukaan 81 eri kansallisuuden edustajia. Suurimmat ryhmät olivat tataarit, venäläiset, tšuvassit, udmurtit, ukrainalaiset, mordvalaiset ja marit. Kaikkiaan Tatarstanissa on asukkaita vajaa 4 miljoonaa eli Kauppisen matkaoppaan mukaan 3 779 265, joista 74 prosenttia asuu kaupungeissa. Asukkaista 53 prosenttia on tataareja, venäläisiä 40 prosenttia, kolme prosenttia tšuvasseja ja loput muita vähemmistöjä.

Tataarien vaikutus venäläiseen kulttuuriin on suuri. Vuosisatojen aikana on solmittu paljon venäläisten ja tataarien välisiä avioliittoja. ”Onkin sanottu, että jos raaputat venäläistä, esiin tulee tataari”, Kauppinen kuvaa.

Tammikuun keskilämpötila Tatarstanissa on -16 astetta, heinäkuun keskilämpötila on +19 astetta.

Kaikkea voi syödä, mutta älä juo vesijohtovettä, matkaopas varoittaa.

Antti Kauppinen, Sankarimatkailijan Tatarstan. Valokuvat Antti Kauppinen & Paavo Halonen. Like 2010.