Suomen Talvisodan muisto on näinä päivinä elänyt väkevänä. Lieneekö kosketus ollut liiankin suuri jollekin sodan ajan erityisen läheltä kokeneelle. Ainakin Raahen kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa – joka samalla oli kaupungin 360-vuotisjuhla – Raahesalissa eilen joutui lääkäri kiirehtimään juoksujalkaa erään juhlavieraan luo. Onneksi hyvin tiedettiin, että juhlassa on ainakin yksi lääkäri, sillä kaupunginhallituksen puheenjohtaja, nuori lääkäri Pyry-Pekka Suonsivu oli hetkeä aikaisemmin lausunut juhlan puhuttelevat, jämäkät ja isänmaalliset – ”Suomi ei ole täydellinen, mutta Suomi on paras” – tervetuliaissanat.

On myös kristikunnan ja eurooppalaisen kulttuurin suuri juhla-aika.

Miten olisi, jos Neuvostoliiton armeija 70 vuotta sitten olisi päässyt pikavauhtia Helsinkiin ja Kainuun korkeudelta hyökänneet joukot olisivat samalla nopeudella olleet Oulussa? Miten katkaistu Suomi olisi menestynyt puolustautumisessa?

Mitä kuluneen syksynkin keskustelut uskonnonopetuksesta, Italian krusifiksi-uutisoinneista, Suomen koulujen keväisestä suvivirrestä ja joulun ajan Enkeli taivaan-virren laulamisesta olisivat olleet, jos lapset ja nuoret olisivat kolmatta ja neljättä sukupolvea ateistisen kasvatuksen saaneita kansalaisia?

Suomella on ollut muitakin kulttuurisia tipalla-tilanteita. Mitkä kulttuurivirtaukset olisivat päällimmäisinä, jos Pähkinäsaaren rauhan raja 1300-luvulla olisi kulkenut etelämpänä kuin se kulki? Raahe-Pattijoki-Pyhäjoki-linjan sijaan Porin tms. korkeudelta ja vaikutus olisi jäänyt pidempiaikaiseksi kuin jäi?

Neuvostoliitossa tapahtui viimeisinä aikoina käännettä uskontoon suhtautumisessa. Muistettiin uskonnon ja venäläisen kulttuurin yhteinen historia. Kasvatuksellisesti oli kuitenkin jo ehtinyt syntyä tyhjiö, mikä antoi aiheen muun muassa ihmettelyyn, miksi lasten pitää lukea kouluissa kreikkalaisten jumalien lemmenseikkailuista, mutta ei kerrota Kristuksen elämästä eikä kuolemasta.

Arvoista ja niiden historiasta keskusteleminen on yhtä tärkeää kuin ruoasta puhuminen. Aihepiiri ei saa olla kenellekään niin arka, ettei itse siitä puhu eikä sallisi muidenkaan siitä puhuvan. Aihepiiri ei saa sisältää myöskään tietämättömyyttä niin, että ensimmäisen kulttuuriseen vähemmistöön kuuluvan tai maahanmuuttajaperheen kohtaamisessa oltaisiin luopumassa kansallisesta kulttuurista sisältöineen.

Kotouttaminen ei ole käännyttämistä.

Euroopan arvojen ja kulttuurin peruspilareita ovat antiikin humanismi ja kristinusko. Antiikin myytit ovat kuvauksia ihmisten käyttäytymisen psykologiasta. Kirjailija ja tutkija Kirsti Simonsuuren sanoin myytit ovat meille peilejä itsestämme.

Kristinusko vavahduttelee ihmistä antiikin myyttejä syvemmin. Teologia ja psykologia eivät silti sulje toisiaan pois. Raamattu on täynnä psykologista tietämystä ja viisautta.

Välimeren alueen hellenistisessä kulttuurissa levinnyt kristinusko toi Eurooppaan periaatteen ihmisten tasa-arvosta. Oli kysymys mullistavasta uudelleen ajattelusta. Antiikin Kreikan demokratia ei ollut tasa-arvoista, se oli vähemmistödemokratiaa.

Kristinuskon tuoma uusi ajattelutapa merkitsi jokaisen ihmisen ihmisarvoa, naisen arvoa ja lapsen arvoa. Se muutti perhe-elämää ja yhteiskuntaa. Köyhien ja sairaiden kohtaamisessa toteutettiin lähimmäisen rakkautta. Oikeuden käytössä hylättiin verikosto. Kristinusko alkoi vaikuttaa orjuuden poistumiseen.

Julistusta ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” kuunneltiin herkällä korvalla.

Kristittyjen perhe-elämän piirteitä pantiin merkille. Eräässä historiaan jääneessä toiselta vuosisadalta olevassa kirjeessä kuvataan kristittyjen elämää muun muassa seuraavasti: ”He osallistuvat kaikkeen kansalaisten tavoin … He solmivat avioliittoja niin kuin kaikki muutkin ja saavat lapsia, mutta eivät pane heitteille näitä, kun ne syntyvät. Heidän pöytänsä on avoin kenelle vain, mutta ei heidän aviovuoteensa”.

Arvot saivat uuden järjestyksen, entisten arvojen tilalle tulivat uudet.

Eurooppalaisen demokratian juuria on etsitty Välimeren kulttuurin piiristä. Kompromissien käyttöä päätöksenteossa on nähty olleen jo Egyptissä ja Mesopotamiassa, mutta erityisesti on painotettu Antiikin Kreikkaa.

Filosofien Sokrateen ja Aristoteleen ajalta on kuvauksia Ateenan demokratiasta 300-luvulta eKr. Ateenan demokratia oli vähemmistödemokratiaa poliittisten oikeuksien puuttuessa orjilta ja naisilta, mutta se on kuitenkin muodostunut osaksi länsimaista poliittista historiaa.

Antiikin Kreikka tunnetaan myös filosofiasta ja filosofeista. Oikeudenmukaisuus on jäänyt tutkimuksen kohteeksi antiikin Kreikasta asti. Tänä päivänäkin muotodemokratian toteutuessa kysymys sisältödemokratiasta voi jäädä avoimeksi. Filosofia, viisauden rakastaminen, on nykyään pakollisena oppiaineena Suomen lukioissa.

Suomen maahanmuuttajaviranomaiset, kasvattajat ja opettajat ovat paljon vartijoina jälleen joulujuhlia järjestäessään. Ei voi odottaa, että täysin toisenlaisista uskonnollisista ja kansallisista kulttuureista saapuneet maahanmuuttajat voisivat ymmärtää, miten syvästä ja vaikuttavasta Euroopan arvojen ja kulttuurin historiasta on kysymys, kun heidän lastensa päiväkodeissa ja kouluissa järjestetään joulujuhlia Jeesus-lapsineen seimessä ja lauletaan Enkeli taivaan.

Ennen kaikkea omilta valtiollisilta johtajilta ja kansallisilta vaikuttajilta on edellytettävä Euroopan arvojen ja kulttuurin historian tuntemusta. Ulkopoliittiset ja kansalliset toimijat ovat paljon vartijoita vielä suuremmassa määrin kuin lasten ja nuorten kasvattajat ja opettajat. He ovat esikuvia koko kansakunnalle.

Ilman suomalaisen ja eurooppalaisen sivistyshistorian tuntemusta on helppo lähteä myötäilemään vaatimuksia poistaa kouluista kevätjuhlan suvivirsi ja Jeesuksen syntymäjuhlan laulut ja virret evankeliumeineen Luukkaan mukaan.

Kansalliseksi kulttuuriksi muotoutuneen kulttuurin hylkääminen saattaa ollakin seurausta tietämättömyydestä. Kuitenkin Euroopan ihmisarvo-, tasa-arvo ja demokratia-kehitys ja näihin periaatteisiin perustuva oikeudenmukaisuus-kehitys ovat Euroopan arvojen kahden peruspilarin historiaa. Tuo historia on tunnettava.

On myös huomattava, että joillekin maahanmuuttajille länsimaiset arvot tasa-arvosta, naisen arvosta ja demokratiasta ovat uutta ja he reagoivat kokemaansa sen mukaisesti. Vaatiikin taitoa kohdata maahanmuuttajan kulttuuriperinne kunnioittavasti ja samalla toteuttaa suomalaista integraation eli kotouttamisen mallia.

Niidenkin, joiden elämänkatsomuksena ei ole kristillinen usko, tulisi nähdä kristinuskon sivistyksellinen, yhteiskunnallinen ja eettinen merkitys. Sitä paitsi useimpien ateististen ajattelijoiden ja uudistajien opeissa on kristinuskosta otettuja näkemyksiä.

Ei ole kysymys käännyttämisestä, jos kasvattajat, opettajat ja koulujen sekä oppilaitosten johto ymmärtävät Euroopan perusarvot ihmisyyttä syvimmin koskettaviksi oppisisällöiksi, jotka on välitettävä kotoutettaville Suomen uusille kansalaisille ja joista on toistuvasti muistutettava ennen kaikkea meitä kaikkia suomalaisia. Tämä on Suomen kansalaisuuden periaatteen toteuttamista.

Sivistysyhteiskunta ei ole syntynyt yhtäkkiä. Sillä on pitkä historia, jonka kunnioittaminen ja huomioon ottaminen ovat sivistysyhteiskunnan säilymisestä huolehtimista. Olemme kaikki paljon vartijoita.