Presidentti Martti Ahtisaaresta on alettu puhua myös Euroopan unionin presidenttinä, mutta on muistettu myös hänen ikänsä. Presidentti Ahtisaaren toimintatapa – saattaa osapuolet istumaan saman pöydän ääreen kasvokkain jalat saman pöydän alla – on kuitenkin niin ainutlaatuista tässä väkivaltaan helposti turvautuvassa maailmassa, ettei ole asianmukaista nyt puhua hänen iästään.

Lyhytkin EU:n presidenttikausi ehtisi osoittamaan maailmalle, mistä luterilaiseen etiikkaan pohjautuvassa keskustelukulttuurissa on kysymys. Olisi viimeinkin aika nähdä, että eri osapuolten keskusteleva ja neuvotteleva kohtaaminen olisi juuri sitä suomalaisuutta, joka tulisi tarjota maailmalle Suomen brändinä.

Osa eurooppalaisista valmistautuu Köpenhaminan ilmastokokoukseenkin suunnittelemalla mielenosoituksia tai mellakointia. Poliisi ja kokouksen järjestäjät puolestaan valmistautuvat pitämään järjestystä mielenosoitukset huomioon ottaen ja myös varautumalla mellakointeihin ja hyökkäyksiin. Onko tällaisessa mitään laitaa?

Keskustelukulttuuri Suomen brändinä – jonka edustajaksi presidentti Ahtisaarta nyt tulisi lobata ansioituneiden pääministeri emeritus Paavo Lipposen ja EU:n komissaari Olli Rehnin lisäksi – olisi juuri sitä, mitä maailma nyt tarvitsisi.

Britannian entinen pääministeri Tony Blair on itse osannut lobata itseään. Sermones.fi kysyi jo kesän 2007 artikkelissaan ”Mutta mihin viittaa vierailu Vatikaanissa, jos on perää puheissa Britannian väistyvästä pääministeristä EU:n tulevana presidenttinä?”

Ks. sermones.fi:n artikkeleita hakusanoilla Olli Rehn, Paavo Lipponen. Martti Ahtisaari, Tony Blair!