Luterilaisen kulttuurin maissa Ruotsissa ja Tanskassa poltetaan autoja, riehutaan päättömästi ja heitellään poliiseja kohti, mutta mitään laajan keskustelun ääntä ei ole kiirinyt suomalaisen korviin.

Noiden maiden kirkolliset piirit puhuvat muista asioista – parisuhteista ja homoavioliitoista – mutta eivät näistä yhteiskunnallisista, vaikka ne ovat silmien edessä olevaa näytelmää. Kirkollisilla piireillä ja muilla kansalaisilla olisi keskusteluin ja kansalaisyhteiskunnan monipuolisin mahdollisuuksin merkittävä vaikuttamisen paikka.

Mutta olisivat edes Suomen kirkolliset piirit avanneet uskonpuhdistaja Martti Lutherin Talonpoikaissotaa koskevien kirjoitusten sivut ja sanoneet sekä suomeksi että yhteisellä pohjoismaisella kielellä mitä pohjoismaitten kulttuurin isä on sanonut väkivaltaisesta yhteiskunnan muuttamisesta. Mutta ei.

Ei ihme, että Jyväskylän kirkkopäivien palautekeskusteluiden kritiikissä kirkkoa kohtaan sanottiin Suomen kirkon elävän norsunluutornissa.

Luther ei pidä väkivaltaan tarttuvaa kristittyäkään aseeseen tarttumisen jälkeen enää kristittynä. Pasifisti hän ei kuitenkaan ollut, sillä hän opetti ihmisen olevan paha. Tekstit ovat luettavissa muun muassa suomeksi painetusta Lutherin Valittujen teosten kolmannesta (III) osasta.

Teokraattisella periaatteella toimivaa yhteiskunnallista toimijaa hän nimitti pääperkeleeksi. Tämän nimen sai Tuomas Müntzer kun talonpoikaissodan tiimellyksessä kiihotti talonpoikia surmaamaan ”jumalattomia” ruhtinaita tarkoituksenaan saada syntymään ihanneyhteiskunta. Luther otti siis jo 1500- luvulla voimakkaasti kantaa 1900-luvun eurooppalaisiin vallankumousideologioihin. DDR:ssä sen sijaan vielä 1970-luvulla painettiin juuri Tuomas Müntzerin kuva 5 markan seteliin.

Tanska on häiriökäyttäytyvillä kansalaisillaan tai asukkaillaan pilannut maineensa niin, että suomalainen matkailija harkitsee kaksi kertaa ennen kuin suuntaa lomamatkansa sen nähtävyyksiin ja maisemiin. Onko Tanska siis hukannut kokonaan luterilaisesta eetoksesta kasvaneen keskustelukulttuurin?

Erityisesti Pohjoismaissa yhteiskunnallisen keskustelun tulisi toimia luterilaisilla periaatteilla. Vuosikymmeniä sitten 1970-luvun poliittisessa ilmapiirissä vasemmiston taholta esitettiin kirkolle yhteiskunnallisia vaatimuksia, mutta tuona aikana väkivalta heidän taholtaan ei ollut kokonaan poissuljettu. Yhteiskunnallinen keskustelu on aina hyvää, kunhan se on asiallista ja tähtää oikeudenmukaisuuteen ja esitykset ovat kaikin tavoin oikeita. Toimintatapojen vain tulee pysyä keskustelun tasolla. Toimintatavat kuuluvat tavoitteen olemukseen, substanssiin.

Toinen asia on tilanne, jossa yhteiskunta on jo joutunut sekasortoon ja anarkian tilaan, johon Talonpoikaissota vuonna 1525 vei Saksan niin, että on sanottu vasta ensimmäisen maailmansodan merkinneen Saksalle samaa mitä Talonpoikaissota oli Saksalle 1500-luvulla. Tuossa tilanteessa Luther kirjoitti talonpoikien esivallalle, ruhtinaille, apostoli Paavalin kirjoituksiin vedoten, että juuri esivallan tehtävä on järjestyksen palauttaminen.

Toisen maailmansodan aikana Suomen jatkosodan vaiheissa nähtiin saksalaisten sotilaiden ”raadonkuuliaisuus” sodan käskyjen ja komentojen keskellä. Saksalaisten sotilaiden esivaltauskollisuus ei perustunut luterilaiseen etiikkaan vaan preussilaiseen kuriin. Luterilaisessa etiikassa esivalta ei ole herra eikä jumala, vaan se on palvelija hyvän ja heikon suojelemiseksi ja tästä periaatteesta seuraa järjestyksen pitäminen mahdottomissakin tilanteissa. Suomalaisen ja saksalaisen sotilaan ero jatkosodan vaiheissa näkyi muun muassa siinä, että suomalainen sotilas saattoi tehdä merkittäviä valintoja ratkaisevissa tilanteissa omaan harkintaan perustuen.

Jugoslavian sodan syttyessä 1990-luvulla ihmeteltiin. Miten sellainen raakalaisuus on mahdollista keskellä koulutettua ja sivistynyttä Eurooppaa. Vastauksen antoi kansainvälisiä kasvatusasioita tunteva suomalainen Helena Kekkonen seminaarissa, jossa sermones.fi:n omistaja oli läsnä. Helena Kekkosen mukaan Jugoslavian kouluissa annettiin lapsille sotilaskasvatus. Heidät siis koulutettiin tottelemaan käskyjä. Sotilaina nuo nuoriksi miehiksi kasvaneet lapset toimivat kuin kone, syttyi raaka Jugoslavian sota. He olivat sotakoneita kuten saksalaiset sotilaat.

Tottelemisella ja luterilaisella vuorovaikutteisella kuuliaisuudella on ero. Esivallan tottelemisenkin tulee luterilaisuudessa olla vuorovaikutteista, joissa käskyjen toteuttaja tietää, mistä on kysymys.

Pohjoismainen yhteiskuntarauha ja hyvinvointiyhteiskunta ovat suuressa määrin kasvaneet luterilaisen etiikan periaatteilla. Polttopulloilla, yksityisten ihmisten paremmin kuin julkisen omaisuuden tuhoamisella ja laillisen esivallan vastustamisilla niitä ei ole rakennettu. Luterilainen eetos on mahdollistanut ilmapiirin, jossa kansalaisyhteiskunta on voinut luoda itselleen hyvää elämää. Ilman tuota ilmapiiriä poliittiset liikkeet olisivat olleet vain taistelevia tai kilpailevia osapuolia kuten Afrikan sekasorrosta nähdään.

Kaiken tämän keskellä Suomenkin kirkolliset piirit ovat näistä asioista hiljaa kuin hiiri.

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: valistunut osallistuminen, luterilainen etiikka