Raahen kaupungin keskustan puiston, Härkätorin puiston, yleismiljöö vaikuttaa jo melko hyvältä. Puiston kattava kivetys kuviointeineen on onnistunut, samoin sen värivalinta. Vuosi sitten erilaisia arviointeja saaneet kahvilakopit ovat nyt osa kokonaisuutta, kun kahvila-alue on katettu ja takaseinäkin rajattu lasiseinällä. Läpinäkyvä takaseinä – joka on oletettavasti polykarbonaattia – suojaa tuulelta ja antaa kahvilan yleisilmeeseen kaivattua tyylikkyyttä. Valitettavasti ikkunaseinän likaroiskeita ei ole koko kesänä pesty pois.

Kukkaistutukset samoin kuin erilliset kukkateokset ovat loistavia.

Nuoret puistomuusikot viulu- ja huilumusiikkeineen ovat puiston koru.

Merkittäviä vaiheita kokenut kuvanveistäjä Johannes Haapasalon (1880 – 1965) vuonna 1908 veistämä Puolustaja-patsas kukkaistutusten keskellä on aiheellaan ja merkittävillä vaiheillaan puhutteleva kutsuen ympärilleen suurempaa taideteosta, ehkä taideteosryhmää, Rooman piazzojen tapaan.

Mutta mutta! Edelleen on kahvi juotava pahvimukista pöytien äärellä, joita ei voi pitää kauniina. Kookkaat, täydet, roskasäiliöt siinä vieressä!

Sama kahvikuppien ja pöytiin tarjoilemisen puute vaivasi jo viime kesänä Härkätorin puiston aloittelevaa kahvilatoimintaan.

Oikeaksi kahvilaksi rakentuminen edellyttäisi paneutumista pöytien tyylin suunnitteluun ja myös tarjoilijoiden asuille mannermaisia vaatimuksia. Asu ei voi olla sitä, mitä kesätyöntekijä on sinä päivänä sattunut pukemaan päällensä. Kuitenkin varottakoon näiden sanojen tarkoittavan Raahen mamsellinpukukauhistusta.

Työtekijät on koulutettava tarjoilemisen ammattitaitovaatimuksiin merkittävässä palveluammatissa joka on samalla merkittävä kulttuuritehtävä. Kahvilakulttuuriahan Raaheen on toivottu. On siis kysymys sivistystehtävästä.

Asiakkaita odotetusta kahvilasta verottaa kahvilan epäsiisti lattia yhdessä ikävien pöytäryhmien ja roskasäiliöiden kanssa. Laattalattian tupakannatsat muun pienen irtoroskan kanssa tekevät kahvilasta epämiellyttävän eikä yhden kerran kahvilassa käynyt tunne suurempaa houkutusta toiseen kertaan. Matkailijalle varsinkaan ei jää muistoa miellyttävästi kokemuksesta. Lattiakaivojen ulkonäkö on viimeistelemätön. Laattojen reunat ovat tökerösti tököstettyjä ja tarvitsisivat viimeistelyn listoituksineen.

Kylmillä kesillä on ollut vaikutusta Härkätorin puiston kahvilan kävijöiden määrään. Kahvila tarvitsisi siis lämmityksen. Se olisi mahdollista saada aurinkoenergiasta aurinkopaneeleilla kahvilan katoksen päällä. Aurinkoenergia voisi talvella palvella valaistuksena, ja ehkäpä näin jonkin verran vähentäisi suoran sähkön valaistuskustannuksia.

Yrittäjä Jouni Kippola ansaitsee kiitokset Härkätorin puiston kahvilatoiminnasta tänä kesänä. Viime kesänä kahvilaa piti puiston vieressä toimiva Café Konditoria Tiina-Elina. Urheasti yrittäjät ovat yrittäneet, vaikka kummankin kesän viileys – suorastaan kylmyys – on verottanut asiakkaita. Suurin vaikutus kävijämääriin on kuitenkin mahdollisesti ollut kahvilan kioskimaisuudella.

Raahen Härkätori on muotoiltu puistoksi vuosina 1936 – 1938 Puolustaja-patsaan lahjoittajan lahjoitusehdon mukaisesti. Patsaan Raahen kaupungille lahjoittanut raahelaissyntyinen vuorineuvos Johannes (John) Grundström (1877 – 1953) oli myöhemmin Suomen Sokeri Oy:n johtaja, jonka omistukseen Belgiassa ja Pariisissa sotien aikana turvassa ollut patsas oli myöhemmin kulkeutunut. Lahjoitusehtoihin kuului myös patsaan sijoittaminen Härkätorin puistoon Grundströmin aikanaan omistamien talojen kohdalle, joiden paikka oli nykyisen liiketalo Modan tontti.

Puolustaja-patsas kuvaa 1900-luvun alun taistelua venäläistä sortovaltaa vastaan. Veistoksen toinen käsi puolustaa, se on nostettu suojaamaan päätä. Toisessa kädessä mies puristaa kivenmurikkaa, jonka hän on valmis heittämään kohti hyökkääjää, kuvaa Raahen matkailuneuvonta Puolustaja-patsasta.

Kahvilaa vastapäätä Härkätorin puistossa on esiintymislava Purje. Sen on suunnitellut Raahen kaupunginarkkitehti Yegezu Wondafrash.