Kuplat puhkeavat itsestään, totesi runoilija Mirkka Rekola Yle Radio 1:n eräässä kuluneen kesän puheohjelmassa.

Viime aikojen julkisissa keskusteluissa ovat olleet lähes päällimmäisinä rikokset, rikollisuus ja siihen luettavissa olevat juoniminen sekä viihde-elämän sairaat puolet.

Jotkut näiden ilmiöiden kuplista ovat puhjenneet. Niin kävi muutaman amerikkalaisen pankkiirin tai sijoittajan kuvitteellisilla rahoilla käydyille finanssikaupoille. Niin kävi suomalaiselle tollouden huipun ylittävälle sieppausdraamalle, jossa toteutui monta rikosta. Toista metriä korkeassa kopissa kaksi viikkoa piinattua nuorta naista odotti rikoksen epäonnistuttua kuolema. Nuoren ihmisen nuori elämä ei noiden tapahtumien jälkeen koskaan palaudu ennalleen, vaikka haastattelutiedot toista väittävät. Viimeistään postraumaattiset oireet iskevät aikanaan päälle rajuina.

Media repii auki vaalirahoitukseen liittyviä tapauksia. Rivikansalainen menettää luottamustaan yhä useampaan tahoon. Yksityiselämänsä ihmissuhdetasolla hän kohtaa luonteita, joiden toiminnan taustalta voi löytyä luonnevikaisuutta tai muuten taipumusta vallankäyttöön. Vahingon tapahduttua vakuutusyhtiö ei ollutkaan turva vaan laitos, jonka virkailijat ovat tehneet kaikkensa osoittaakseen vakuutuksen ottajan olevan itse syypää vahinkoon. Juuri vahingon varalta hän oli pitänyt vakuutuksen suurine vuosimaksuineen voimassa huomaten ettei vahingon tapahduttua vakuutusturvaa ollutkaan.

Suoranaista korruptiota Suomesta ei paljoa löydy, mutta hyväveli-yhteydet voivat olla salaliittoja, joita median tulisi paljastaa riippumatta siitä, ketkä niihin ovat osallisia. Myymälävarkauksia tekevät keski-ikäiset. Moraalin rajojen ylittämisissä toteutuu sanonta, mitä isot edellä sitä pienet perässä, ja on pantu merkille, että lasten ja nuorten puhetavasta ja sanavalinnoista puuttuvat sanat oikein ja väärin. Puuttuvat myös sanat kaunis ja ruma, hyvä ja paha. On kysyttäväkin, mitä tarkoitetaan kun jotain asiaa kuvataan sanoilla ”siisti” ja ”sikahyvä”.

Koetaan väkivallan, onnettomuuksien, luonnonmullistusten ja sairauksien uhkaa.

Moni ihminen löytää rajansa ylitettyään moraalin rajan eikä teko enää toistu. Mutta tunnetaan myös taparikolliset ja sarjamurhaajat, joista muun muassa dekkarikirjailija Agatha Christie toteaa useissa kirjoissaan, että yhden murhan tehnyt tekee toisenkin. Suomalaisen rikoskirjailijan Tuuli Rannikon eräässä dekkarissa selvitellään muun muassa sarjamurhaajan motiiveja ja todetaan hänen kostavan kaikille asiassaan mukana olleille. Henkilö, joka tuntee kokeneensa vääryyttä, ei unohda, ja sarjamurhaajan psyyke on erilainen kuin muitten, hän kykenee mihin vain, kirjassa todetaan.

Suomalaisia on kulunen kesän aikana puhuttanut rikoksen ja rangaistuksen suhde.

Rikoksen ja rangaistuksen suhdetta on pohtinut myös kirjailija Fjodor Dostojevski. Vuosina 1873-1881 ilmestyneessä päiväkirjassaan – jona aikana vuoden 1877 lopulta lähtien hän omistautui Karamazovin veljesten kirjoittamiseen – hän kritisoi erityisesti ”lieventävien asianhaarojen” huomioon ottamista rangaistuksia langetettaessa.

Dostojevski oli pakkotyölaitoksella Siperiassa ollessaan tehnyt havaintoja rikollisista ja tehnyt johtopäätöksen, että ankaralla rangaistuksella, vanki- ja pakkotyöleirituomioilla, heistä olisi puolet voitu pelastaa. Dostojevskin havaintojen mukaan rikolliset eivät olleet paatuneita vaan he tunsivat tehneensä väärin. Tällöin he kokivat myös ansainneensa tuomion tekonsa mukaan. ”He olisivat kokeneet rangaistuksen helpotuksena eikä taakkana.” Dostojevski puhuu puhdistumisesta kärsimyksen kautta.

Dostojevski kertoo esimerkkejä, joissa Venäjän uusi tuomioistuinlaitos oli ottanut huomioon lieventäviä asianhaaroja ja jättänyt joko tuomitsematta tai huomioimatta raskaita rikoksia. Hän nimittää lieventävien asianhaarojen huomioon ottamista miljööteoriaksi. ”Kun yhteiskunta on kehnosti rakennettu, siitä voi murtautua ulos vain puukko kourassa. Näinhän miljööteoria opettaa vastakohtana kristinuskolle, joka tosin myöntää ympäristön paineen ja julistaa armeliaisuutta väärintekijää kohtaan, mutta katsoo kuitenkin ihmisen moraaliseksi velvollisuudeksi taistella ympäristöä vastaan ja päättää missä ympäristö päättyy ja velvollisuus alkaa.”

Dostojevskin mielestä miljööteoria vapauttaa vastuusta, ja niin tehdessään riistää ihmisiltä persoonallisuuden. Lieventämättömän rangaistuksen puolesta kirjoittaessaan hän toteaa: ”Mikäli tuska on vilpitön ja voimakas, se puhdistaa meidät ja tekee meidät paremmiksi. Ja jos meistä tulee parempia, me teemme myös ympäristön paremmaksi. Se on ainoa keino parantaa ympäristöä.” Miljööteoria saattaa johtaa jopa käsitykseen rikoksesta suoranaisena velvollisuutena, jalona protestina kehnosti rakennettuna yhteiskuntaa vastaan, hän kirjoittaa päiväkirjoissaan, joita hän julkaisi työskennellessään Graždanin (Kansalainen)-lehden toimittajana.

Suomessa ja koko Euroopassa tulisi syntyä vakava keskustelu moraalisesti kestävistä yhteiskunnan muuttamisen ja yhteiskuntaan vaikuttamisen menetelmistä. Mielenosoitukset, erilaiset mielenilmaukset ja mellakat näyttävät lisääntyvän ja suuri yleisö on hiirenhiljaa niiden suhteen. Tapahtumat luetaan lehdestä, kuunnellaan radiosta ja katsotaan televisiosta, mutta kansalaisille kuuluvaa vastuuta asioihin puuttumisesta ei käytetä eli ei käydä keskustelua siitä, missä kulkevat sopivan ja sopimattoman sekä oikean ja väärän vaikuttamisen rajat ja mitä yleisesti ottaen on valistunut osallistuminen (ks. sermones.fi:n artikkelit muun muassa hakusanalla ”valistunut osallistuminen”).

Yhteiskuntaa parantavia tekijöitä toki etsitään Suomessakin. On havaittavissa merkkejä kansalaisia yhdistävän yhteisen nimittäjän etsimisestä. Olisiko se työ, sosiaaliset verkot tai nykyistä hitaampi elämänrytmi?

Filosofisen etiikan mukaan elämän keskus on etiikka. Se myös on maailman kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, yhteinen nimittäjä. Sen myös jo nyt omistavat kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa, vaikka sen olemassaolo on usein peittynyt monenlaisten kasvatuksellisten, kulttuuristen ja henkilökohtaisten valintojen muodostamien kerrostumien alle.

Ja onko aikamme lopulta pahempi kuin entinen?

Hitler, Stalin ja Aasian sekä Afrikan hirmuhallitsijat ovat surmauttaneet ihmismäärän, jonka suuruus on tähtitieteellinen. Miten se on ollut mahdollista? Heihin on uskottu kuten tämän päivän finanssikauppoja tekeviin pankkiireihin!

Saksalaisessa kuolinilmoituksessa on mainittu vainajan kuolleen uskossa Adolf Hitleriin. Vastaavassa järjettömässä ja sinisilmäisessä uskossa on tämän päivän maailmassa oltu pankkiireihin ja muihin kuvitteellisella rahalla finanssikauppoja tekeviin.

Neljännellä valtiomahdilla medialla olisi mahdollisuus toimia kansalaisia yhdistävän eettisen tiedostamisen luojana. Se ei siihen kuitenkaan kykene ellei toimitusten oma sivistyksellinen pääoma ole riittävän vahva ja elleivät toimitukset itse kykene harjoittamaan lähdekritiikkiä tietolähteittensä suhteen.

Raahessa on silloin tällöin puhuttu Rautaruukin Raahen tehtaalta työntekijöiden mukaan lähteneestä materiaalista ja annettu ymmärtää sitä käytetyn jopa omakotitalon rakentamisessa. Aikanaan Raaheen muuttanut ulkopaikkakuntalainen luki hämmästyneenä paikallislehden yleisönosaston kirjoitusta, jossa väitettiin tehtaan portista ajavien Rautaruukin työntekijöiden autojen perän viistävän maata. Ilmenneet väitteet ovat olleet niin voimakkaita, että niistä olisi pitänyt keskustella julkisesti, sillä siitähän on lähdettävä ettei edes työpaikan kynä saa siirtyä työntekijän omaisuudeksi.

Vähän aikaa sitten raahelaisessa paikallislehdessä kirjoitti henkilö, jonka pihalta oli varastettu polkupyörä lapsen turvaistuimen kanssa. Kirjoittaja viittasi epärehellisyyteen yleisemmällä tasolla ja kysyi varkaalta rikollisen teon kasvatuksellisesta vaikutuksesta: ”Kun kyyditset lapsiasi pyörälläni jätät perinnöksi varastetun tavaran hyödyntämisen. Senkö tosiaan haluat antaa lapsiesi tulevaisuuden toimintamalliksi?”

Raahessa on myös tapahtunut, että viranhaltijan lähes kymmenen vuoden palvelusvuodet on mitätöity ja ansiot nähty rasitteina sekä virkaan pätevä henkilö on viranhaltijoiden esityksessä merkitty epäpäteväksi ja epäpätevä henkilö valittu virkaan. Jollakin toisella paikkakunnalla kyseiset teot olisivat välittömästi johtaneet työpaikan menetyksiin ja lautakunta, jolle esittelijäin tarjoama muunneltu totuus kelpasi, olisi erotettu samoin. Lopulta valituksen kautta koulutustaan vastaavan viran saanut kyseinen henkilö joutui pian uudessa työpaikassaan hyökkäyksen kohteeksi ja välittömästi sen seurauksena kovanlinjan taisteluihin tottumattomana sairaalaan. Paikkakunnalle perhesyistä muuttanut hakemaansa virkaan pätevä ja ansioitunut työnhakija kohtasi uskonnollisen rasismin. Raahelaisen toimintakulttuurin sairastuttamaa tuskin lohduttavat Suomeen päässeen kongolaisen kidutetun, traumatisoituneen kielitieteilijän sanat ”Kongossa olisin ehkä jo kuollut” (H.S. 26.7.2009).

Selvittelemättömät ongelmat voivat jättää jälkeensä käytäntöjä, jotka toimivat paikkakunnalla ”maan tapana”. Näin myös Raahessa. Raju työpaikkakiusaaminen – jota voi kutsua jo terrorismiksi – on ilmeistä seurausta heikon johtajuuden sallimista vääristä johtajuustavoista.

Pahan pieni alku on johtanut aikanaan siihen, mitä tiedetään erään Auschwitzin lääkärin tutkimuksista keskitysleirivangeilla. Tieteen kuvalehden artikkelin (2/2009) mukaan 3000 kaksosta menetti henkensä hänen tutkimuksissaan. Hänen kaksostutkimuksensa tarkoittivat muun muassa kaksosten verenkiertojen yhdistämistä lääkärin pyrkiessä selvittämään, miksi toinen kaksosista oli vahva toisen ollessa heikko ja ’epämuodostunut’. Erään vangin kuvauksen mukaan ”SS-miehet veivät mukanaan kaksoset Titon ja Ninon, joista toisella oli kyttyräselkä. Pari päivää myöhemmin heidät tuotiin takaisin karmeassa kunnossa. Heidät oli leikelty ja ommeltu yhteen selistään ja ranteistaan, ja heidän ruumiistaan löyhkäsi hirveä kuolion haju.”

Auschwitzin kuolemanenkeliksi kutsutun lääkärin tutkimuksiin kuului myös uhrien silmien värin muuttaminen siniseksi. Tieteen kuvalehden artikkelin mukaan hän kerran haetutti vankiparakista 36 pikkulasta ja ruiskutti väriainetta heidän silmiinsä. Monet lapsista menettivät välittömästi näkönsä, silmien väri ei muuttunut ja heidän kohtalonaan oli kaasukammio.

Kyseinen tutkijalääkäri myös keräsi silmiä tutkimustarkoituksiinsa. Eräs vankina ollut lääkäri näki vuonna 1943 Birkenaun mustalaisten leirissä silmien peitossa olevan pöydän. Silmät oli merkitty numeroin ja kirjaimin. Pöydällä oli vaaleankeltaisia, kirkkaansinisiä, vihreitä ja violetteja silmiä. Eräs toinen vanki kohtasi seinällisen silmiä saman Auschwitzin lääkärin yksityisessä laboratoriossa. ”Silmät oli kiinnitetty seinälle neuloilla kuin perhoset. Luulin, että olin kuollut ja joutunut helvettiin”, kertoo vanki Tieteen kuvalehden artikkelissa.

Amerikkalainen trenditutkija Gerald Celente sanoo Olli Herralan tekemässä Iltalehden haastattelussa (20.7.2009) meneillään olevasta finanssikriisistä, etteivät amerikkalaiset ole nähneet vielä mitään. Presidentti Barack Obaman elvytysmiljardit tulevat vielä katoamaan kuin kankkulan kaivoon.

Celenten mukaan maailman suurin talous kaatuu kolmessa vuodessa. ”Kääntäkää katseenne vuoteen 2012. Televisio välittää kuvaa ruokamellakoista, veromielenosoituksista, viljelijäkapinoista, hökkelikylistä, lakoista, kidnappauksista, jengisodista ja roskaväen terrorista.”

Iltalehden haastattelun mukaan Celente perustelee näkemystään sillä, että vuosikymmeniä jatkunut kulutushysteria on viimein tiensä päässä. Rahan painaminen, lainaaminen ja jakaminen eivät voi enää jatkua. ”USA on painanut tuhansia miljardeja dollareita, mutta raha ei perustu mihinkään. Olemme kulkeneet kuplasta kuplaan, mutta viimeinen kuplista on puhkeamassa.”

Trends Research-tutkimusyhtiön omistava Celente katsoo amerikkalaisten kuluttavan innokkaasti kaikkea muuta paitsi tietoa. Yhdysvallat on vellihousujen yhteiskunta, joka ei synnytä mitään uutta. Amerikkalaisesta elämäntavasta on tullut kultti, jossa palvotaan kaikkein alhaisinta nimittäjää. Kysymys on kulttuurisesta rappiotilasta. ”Yhteiskunta on tosiasiassa romahduspisteessä, kun television niin sanotut uutisohjelmatkin ovat viihdettä.”

Celenten mielestä kansa on tyhmistetty niin alas, että pop-kulttuurin kaikkein rappeutuneimmat tuotokset nostetaan jalustalle. Paris Hiltonin suosio ei ole sattumaa, vaan osa taudin kuvaa. ”Ei tämä ole evoluutiota vaan alhaisimpien yhteisten nimittäjien ylivaltaa ja arvojen täydellistä rappiota.”

Olli Herralan haastatteleman Celenten arvio sekä edellisestä että nykyisestä presidentistä on musertava. Tuomion saavat myös Barack Obaman kannattajat. ”Kun Barack Obama puhui maaliskuussa kongressissa, edustajainhuoneen puhenainen Nancy Pelosi läpsytti taustalla käsiään kuin koulutettu hylje. ”Se oli oksettava näky. Kuinka yksikään aikuinen ihminen voi vajota henkilöpalvonnassaan niin alas.”

Suomessa on viime aikoina puhuttu myös koulujen uskonnonopetuksesta. Sen poistamiseen valmiit kriitikot eivät kuitenkaan näytä edes tietävän, mitä suomalainen uskonnonopetus on. Se ei ole hartaudenharjoitusta eikä se ole kirkon saareke kouluissa. Kysymys on Suomen valtion lapsilleen ja nuorilleen antamasta kulttuurikasvatuksesta, ja tällöin sen tulee olla kotien edustaman suomalaisen kulttuurin historian ja sisällön tarkastelua ja oppimista. Vain näin kouluttautunut nuori voi kohdata oman maailmankuvansa sekä maailman- ja elämänkatsomuksensa pohdiskelevan rakentamisen. Vain tällä vahvalla sivistyspääomalla hän voi kohdata erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä samoista asioista. Aito dialogi, vuorovaikutteinen keskustelu, ei muuten ole mahdollista.

Jokainen ihminen tarvitsee vahvan uskonnollisen tieto- ja näkemyspääoman oman henkilökohtaisen minuutensa rakentamisessa. Suomalainen uskonnonopetus antaa perustiedot myös ei-kristillisistä uskonnoista ja ohjaa rakentavaan ja lähimmäisen rakkauteen perustuvaan erilaisuuden kohtaamiseen. Ks. sermones.fi:n linkki ”Itä-Aasian päivä” (Linkit/ Maailma ja kulttuuri/ Itä-Aasian päivä)!

Etiikka on elämän keskus ja moraali on olemassa, vaikka sen alkuperästä on filosofisesti erilaisia näkemyksiä. Maailman kaikkiin uskontoihin – lukuun ottamatta jotkin poikkeukset – kätkeytyy kultainen sääntö: rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän ja älä tee toiselle mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Näin siis suurin piirtein kaikista uskonnoista on löydettävissä globaali, universaali, etiikka. Luterilainen etiikka on korostetun globaalia opettaessaan, että syntiin langenneenakin ihminen on moraalinen ja järjellinen, ja tätä ovat kaikki maailman ihmiset.

Suomalainen uskonnonopetus siis opettaa etiikan löytyvän myös ei-kristillisistä uskonnoista. Eettiseen ajatteluun ohjaamiseksi on siis opiskeltava nimenomaan uskontoja. Etsittäessä aikamme ihmisille yhteistä nimittäjää etiikasta, on syvennyttävä uskontojen opiskeluun. Suomalaisesta uskonnonopetuksesta on siis keskusteltava rakentavasti, sitä tukien ja arvostaen. Jatkuvat vaatimukset sen poistamiseksi eivät tätä ole eikä uskontotieto kykenisi täyttämään sitä aukkoa, minkä nykyisen uskonnonopetuksen poistaminen aiheuttaisi.

Jotta kykenee tutustumaan perusteista käsin vieraisiin uskontoihin, on ensin tunnettava oma uskonto perusteista lähtien, sillä muuten uskontoihin ja eettisiin järjestelmiin tutustumiselta puuttuu tarttumapinta. Tämän päivän oppimispsykologia korostaa juuri tarttumapintaa. Vasta tarttumapinta, yhdessä uuden opitun kanssa, muodostaa vahvan kulttuurisen sivistyspääoman. Sitä tarvitsee jokainen pohdiskeleva ihminen omassa yksityisessä elämässään ja sitä tarvitaan yhä kansainvälisemmässä kanssakäymisessä.

Vaikka ihminen ei tuntisi maailmaa omaa tupaansa ja pihapiiriään laajemmin tai olisi edes kiinnostunut muusta maailmasta, etiikkaan perustuvia moraalisia valintoja hän kuitenkin tekee omissa lähipiirin ihmissuhteissaan ja pienen elämänsä valinnoissa. Pienetkin teot ja valinnat vaikuttavat ympäristöön joko suoraan tai välillisesti elämäntapaesimerkkeinä.

Ihmisten maailmassa syntyy aina kuplia. Niiden syntyä ehkäisisi ja puhkeamista jouduttaisi suurempi eettinen herkkyys kuin mikä tällä hetkellä vallitsee suomalaisessakin yhteiskunnassa. Eettisen herkkyyden säilyminen ja syntyminen ovat kotien ja yhteiskunnan tehtävä. Kansalaiskeskustelu on tärkeä. Oikea keskustelu on vuorovaikutteista dialogia, jossa osapuolet ovat tasavertaisia ja kunnioittavat toisiaan. Näin ei valitettavasti ole kaikissa internetin keskustelupalstoilla käydyissä mielipiteenilmauksissa.

Amerikkalaisen trenditutkija Celenten ennusteisiin tulevista katastrofeista on mahdollista vaikuttaa eettisellä keskustelulla ja uusilla moraalisilla valinnoilla. Trendit ovat olemassa sitä varten, että niiden suunnan voi vaihtaa toiseksi.