Puuhiiltä ja pellettejä. Miten Raahen seutu voisi omalta osaltaan torjua ilmaston lämpenemistä – tavalla joka samalla luo seudulle halutun määrän uusia työpaikkoja? – Tietokirjailija Risto Isomäen luento Raahen Raahe-salissa 27. maaliskuuta 2008 – Luennon III osa

Puuhiiltä ja pellettejä. Miten Raahen seutu voisi omalta osaltaan torjua ilmaston lämpenemistä – tavalla joka samalla luo seudulle halutun määrän uusia työpaikkoja? – Tietokirjailija Risto Isomäen luento Raahen Raahe-salissa 27. maaliskuuta 2008 – Luennon III osa

III osa

Puuhiiltä ja
pellettejä

Minun on tässä yhteydessä käsiteltävä vielä yhtä suurta positiivista mahdollisuutta eli Pohjois-Suomen metsien tuottamaa puuta.

1970-luvun alkupuolella Suomen metsien runkopuun kasvu oli vain muutamia miljoonia kuutioita suurempi kuin metsistämme vuosittain korjatun puun määrä. Mutta vuonna 2006 metsämme kasvoivat noin 100 miljoonaa kuutiota runkopuuta ja puuta korjattiin noin 65 miljoonaa kuutiota. Toisin sanoen puun kasvun ja sen käytön välinen erotus on 35 vuodessa kasvanut noin kymmenkertaiseksi. Suurin muutos johtuu metsänkasvun nopeutumisesta Lapissa ja Pohjois-Suomessa.

Toisin sanoen metsämme tuottavat tällä hetkellä paljon aiempaa enemmän puuta, erityisesti suhteellisen pienikokoista puuta, samaan aikaan kun selluteollisuus on pikkuhiljaa siirtämässä tuotantonsa painopistettä tropiikkiin. Tropiikissa on mahdollista tuottaa sellua ratkaisevasti halvemmalla kuin Suomessa. Puu kasvaa nopeammin ja työvoima on halvempaa.

En itse usko, että paperiteollisuus tulee jatkossa käyttämään kaikkea Pohjois-Suomen metsien tuottamaa pienikokoista puuta. Tai vaikka paperiteollisuutemme ehkä haluaisikin tämän puun käyttää, niin ainakaan se ei pysty tulevaisuudessa maksamaan siitä juuri mitään. Etelä-Lapissa mistä tahansa samankokoisesta energiapuusta, jopa haavasta, saa jo muun muassa Norjan kasvaneen kysynnän seurauksena paremman hinnan kuin 16-senttisestä kuitukoivusta.

Tästä huolimatta meillä on edelleen ollut lähes kiellettyä keskustella sellaisista puun käyttötarkoituksista, jotka saattaisivat vahingoittaa paperiteollisuuden raaka-aineen hankintaa. Meillä lähdetään edelleen siitä, että vain pienikokoiset risut saavat mennä energiaksi, ja että jokaisen metsätilkun pitää tuottaa sekä tukkipuuta että paperiteollisuuden tarvitsemaa sellupuuta.

Tällaisessa lähestymistavassa ei välttämättä ole paljoakaan järkeä ilmastoa tai suomalaisten metsänomistajien etuja ajatellen. Olen itse sitä mieltä, että osa Suomen metsistä kannattaisi varata nopeasti kasvavan energiapuun tuotantoon. Enkä tarkoita tällä pienikokoisen energiarisun viljelyä käytöstä poistuneilla pelloilla vaan nopeasti kasvavien puulajien kuten haavan, raidan ja muiden isokokoisten pajujen sekä poppelien kasvattamista metsissämme suhteellisen suurikokoisiksi puiksi, joiden taloudellisesti kannattava kuljetusetäisyys on pidempi kuin pikkupuulla.

Kun otetaan huomioon koko kiertoaika, isoksi kasvavat haavat, pajut ja poppelit pystyvät tuottamaan hehtaaria kohti ainakin kaksi kertaa suuremman määrän kuutioita kuin mänty ja kuusi, joilla on pitkä ja hyvin hidaskasvuinen taimikkovaihe.

Eli Suomessa kannattaisi käyttää enemmän puuenergiaa, ja meidän kannattaisi jatkossa satsata enemmän myös puuenergian vientiin muualle Eurooppaan. Euroopan unionin suunnitelmat ensin 20-30 prosentin ja sitten 60-80 prosentin suuruisista hiilipäästöjen leikkauksista tarkoittavat sitä, että Suomi kykenee jatkossa myymään Keski-Eurooppaan niin paljon pellettejä kuin se vain ikinä pystyy tuottamaan.

Meillä on usein esitetty eräänlaisena ehdottomana totuutena, että pellettejä ei ole mahdollista tuottaa pyöreästä puusta, piste. Keskustelu on päättynyt. Voi tietysti olla, että tämä julkisuudessa usein esitetty väite pitää paikkansa. Toisaalta jos syöttää esimerkiksi Googleen tai johonkin muuhun hakurobottiin sanat ”pellets from round wood”, löytää heti paljon tietoja yhtiöistä jotka tuottavat pellettejä pyöreästä puusta tai suunnittelevat tällaisen tuotannon käynnistämistä. Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Itävallassa, Tanskassa, ja niin edelleen. Mielestäni tämä vähentää väitteen ”pellettejä ei voi valmistaa pyöreästä puusta” ehdotonta uskottavuutta.

Pelletit pitää tietysti esikuivattaa auringossa ja sitten kuivata loppuun (yleensä puun kuorta poltamalla). Sitten ne pitää rouhia massiivisilla murskaimilla ja lopuksi puristaa kasaan pelleteiksi. Tähän menee jonkin verran energiaa, yhden laskelman mukaan noin 1/11 siitä energiamäärästä minkä lopputuote sisältää. Tällainen uhraus tekee mahdolliseksi energiapuun kuljetuksen kannattavalla tavalla pitempiä matkoja ja puun polttamisen puhtaasti myös pienessä mittakaavassa.
Myös Suomessa kannattaisi ehkä ryhtyä tuottamaan pellettejä pyöreästä puusta. Lisäksi meillä kannattaisi ehkä satsata puuhiilen ja puuöljyn (pyrolyysiöljyn) tai vaihtoehtoisesti puuhiilen ja erilaisten biokemikaalien tuottamiseen suhteellisen pienissä paikallisissa tuotantolaitoksissa.

Tuotantoprosessin hukkalämpö voitaisiin käyttää paikalliseen sähkön ja lämmitysenergian yhteistuotantoon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on jo jonkin aikaa rakennettu juuri tällaisia tuotantolaitoksia, siis pieniä tehtaita jotka tuottavat puulla yhtä aikaa puuhiiltä, tavallista lämmitysöljyä korvaavaa pyrolyysiöljyä, paikalliseen käyttöön tarkoitettua lämmitysenergiaa ja sähköä.

Otaniemessä tehdyn selvityksen mukaan terästehtaiden olisi mahdollista korvata osa teräksen valmistusprosessissa käytettävästä ns. prosessihiilestä hienojakoisella puuhiilipölyllä. Tämä voisi vähentää teräksen valmistuksen aiheuttamia hiilipäästöjä noin 30 prosentilla. Kun masuuni täytetään, rautapellettien sekaan pistetään kivihiiltä (tai tarkemmin sanottuna koksia). Puuhiili on tähän tarkoitukseen liian pehmeää. Mutta lisäksi masuuniin suihkutetaan lisää hiiltä raskaan polttoöljyn muodossa prosessin aikana, ja tämä prosessihiili olisi ilmeisesti mahdollista korvata hienojakoisella puuhiilipölyllä.

Muun muassa professori Veli Pohjonen on puhunut paljon tästä ajatuksesta, mutta sitä ei valitettavasti ole vielä otettu riittävän vakavasti. Mutta jos ehdotus toteutettaisiin Pohjois-Suomen terästehtaissa, ne voisivat jatkossa mainostaa tuottavansa maailman pienimmin hiilipäästöin tuotettua terästä, siis todellista vihreää terästä. Tämä voisi jatkossa olla tärkeä ylimääräinen kilpailuvaltti maailmalla. Lisäksi terästehtaat pääsisivät eroon hiilen päästökaupan niille tällä hetkellä aiheuttamista ongelmista, ainakin joksikin aikaa.

Isomäen luennon I osa on julkaistu 24.2.2009 ja II osa 4.3.2009.

Ks. sermones.fi:n artikkeli ”Maakaasun vaikutusketjun päässä on suomalainen lämpömuro, puupelletti…” 7. tammikuuta 2009. Myös hakusanalla ”pelletti”.

One thought on “Puuhiiltä ja pellettejä. Miten Raahen seutu voisi omalta osaltaan torjua ilmaston lämpenemistä – tavalla joka samalla luo seudulle halutun määrän uusia työpaikkoja? – Tietokirjailija Risto Isomäen luento Raahen Raahe-salissa 27. maaliskuuta 2008 – Luennon III osa

  1. Tämä on ihan hyödyllinen blogi, mutta otsikot ovat kerta kaikkiaan turhan pitkiä. Jos tähän saisi muutosta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.