Presidentti Barack Obaman kerrotaan harkitsevan neuvottelua talebanien kanssa – presidentti Martti Ahtisaaren opetukset kantaisivat siis hedelmää – parlamentarismi edellyttää itsekasvatusta parlamentarismiin
Eräiden tietojen mukaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obama olisi valmis harkitsemaan Afganistanin Taleban-liikkeen kohtaamista keskustelukulttuurin periaattein. Mikäli näin tulee tapahtumaan presidentti Martti Ahtisaaren Nobel-juhlapuheen opetukset alkaisivat kantaa hedelmää.
Maailmanrauha rakoilee niin vakavasti, että korkealla päätäntätasolla on otettavakin lusikka kauniiseen käteen. Pohjois-Irlannin henkiin itsensä herättänyt IRA:n väkivaltakulttuuri ei tavallaan ollut yllätys, sillä siinä määrin vihan kuohuntaa on kautta maapallon. Joillakin on väkivaltaa ikävä.
Jopa raahelaisen paikallislehden kolumnisti vähän aikaa sitten kaipaili riehuntaa islantilaiseen tapaan kysyen meistä suomalaisista ”Mikä meidät on meltouttanut?” ”Islantilaiset riehuvat kaduilla ja polttivat kokkoja. Kaikkialla muualla väki tuntuu osoittavan mieltään, paitsi meillä.”
Kolumnistille on vastattava, että onneksi Suomessa kunnioitetaan parlamentarismia niin paljon, että riehujat eivät ole päässeet päälle päsmäreiksi. Siinä kolumnisti on oikeassa, että vakava keskustelu ajankohtaisista kysymyksistä ja ilmiöistä on melko olematonta. Kolumnistin työpaikkaa edustava paikallislehti on siitä yksi esimerkki.
Muun muassa sermones.fi:n kysymys, mihin Raahen rahat ovat kadonneet olisi tarkasteltava kaikista mahdollisista näkökulmista. Samoin ratkaisun etsiminen siihen, ettei Raahen veroprosenttia tarvitsisi korottaa, on kuumottavan polttava aihekokonaisuus keskusteltavaksi. Myös, onko Raahessa sivistysjohtoa? Raahen vastuu ympäristökuntien lukiokoulutuksen ylläpitämiseksi on polttava aihe. Vihannin Uturinne ja siihen liittyen sermones.fi:n esitys kuntoreitistä Raahen ja Vihannin välille voisivat kansalaiskeskustelujen seurauksena toteutua. Raahelainen työilmapiiri, eläkeikä ja iäkkään työntekijän huomioonottaminen ovat olleet Raahessa miinuksen puolen asioita, niissä olisi selvittämistä. Myös miksi Raahen syväsatamaa ei ole toteutettu jo aikoja sitten? Eikö paikallislehti kykenisi synnyttämään näistä aiheista monipuolista keskustelua ilman kaipausta mielenosoituksiin?
Ihmisissä on luonteita, jotka saattavat helposti innostua ulkoparlamentaarisista toimintatavoista, varsinkin jos väkivaltaiset menettelytavat ovat lähellä henkilökohtaista maailmankatsomusta. Tällaiset ihmiset ovat paloherkkää alustaa puheille mielenosoituksista eivätkä siedä yhtäkään tulitikun raapaisua eli puoltakaan sanaa siihen suuntaan.
Erilaiset viharyhmät, jotka myös tutkija Markku Ruotsila mainitsee tutkimuksessaan Yhdysvaltain kristillisestä oikeistosta, ovat eri suuntiin vinoon kasvaneille luonteille kiinnostavia. Niistä on puhuttu eräiden nuorten maailmankuvan yhteyksissä. Niiden kanssa ei ole leikkimistä. Outoa teologista tulkintaa edustaa Ruotsilan mainitsema oikeutetun tapon teologia, joka pyrki päämääriinsä väkivallan keinoin viime vuosisadan lopulla Yhdysvalloissa.
Ruotsila kuvaa myös Kristillinen identiteetti (Christian Identity) liikettä sanoin ”Se oli täysin fasistinen, antisemitistinen ja väkivaltainen ääriryhmien rykelmä, joka 1900-luvun lopulla tarttui aseisiin ja ryhtyi harjoittamaan terrorismia kotimaassa. Tämä liike väitti olevansa protestanttisesti kristillinen ja fundamentalistinen, mutta todellisuudessa siinä oli paljon Raamattuun perustumattomia, okkultistisia piirteitä. Kristillinen identiteetti-liike omaksui paitsi esiaatamilaisen luomistarinan myös ajatuksen siitä, että Raamatussa mainitut juutalaiset eivät itse asiassa olleet nykymaailman juutalaisina tuntemia ihmisiä. Tämän teorian mukaan oikeat Raamatun juutalaiset olivat joko anglosaksiset tai ne ja germaaniset kansat, joiden sanottiin hamassa menneisyydessä vaeltaneen pohjoiseen. Ajan saatossa ne olivat unohtaneet kristillisen identiteettinsä eli sen, että kaikki Jumalan juutalaisille lupaamat siunaukset kuuluivat heille ja vain heille. Teoria juontui 1800-luvun alkupuoliskolta, … Sillä ei ollut mitään yhtymäkohtia puhdasoppiseen kristinuskoon” (Ruotsila 2008, s. 76).
Kristillinen identiteetti-liikkeessä on pelottavaa se, että okkultistisen kirjallisuuden mukaan sen mukaisilla ajatuksilla oli paikkansa Adolf Hitlerin henkisessä kontekstissä. Englanninkielisen vuonnan 1972 ilmestyneen Hitlerin okkultisia yhteyksiä selvittelevän kirjan mukaan unelma arjalaisesta valiorodusta syntyi Friedrich Nietzschen yli-ihmisajatuksen ja säveltäjä Rickhard Wagnerin rotuaatteen yhteen sulautumisesta. Näkemyksiin kuului esiaatamilainen luomiskertomus ja näkemys, että Jeesus oli kookas vaaleaverinen arjalainen.
Viime aikojen uutisointia erään IRA:ryhmän väkivaltaisuuden lisäksi ovat olleet tuhopoltot Ruotsin Södertäljessä. Yhdysvaltain väkivaltatapauksilla on ollut tekemistä oikeistolaisen radikalismin kanssa. Ruotsin öiset kauppapalojen aallot on nähty äärivasemmistolaiseksi attentaatiksi.
Venäjän ihmisoikeustilanteesta eli yhteiskunnallisista toimintatavoista uutisoidaan toistuvasti. Uusnatsit harjoittavat nationalistista väkivaltaa, mutta surmateoissa on tunnistettu myös ammattitappajien työn jäljet – joku tai jokin taho on ollut murhaajan palkan maksaja.
Kyösti Kallio aikanaan puhui ja kirjoitti parlamentarismin edellyttämästä itsekasvatuksesta. Hän sanoi parlamentarismin olevan niin suuriarvoinen oikeus kansan kädessä, että meidän tulee tositeolla pyrkiä kasvattamaan itseämme sen arvoisiksi.
Aikamme suomalaisten erittäin hyvin toimeen tuleva enemmistö on yhteiskunnallisesti laiskaa saadakseen itsensä edes keskustelemaan vakavasti saati sitten toimimaan parlamentaarisesti kuten demokraattisessa yhteiskunnassa olisi mahdollista ja kuten tulisi. Se on pieni ja yksipuolinen se joukko, joka todellisten vaikuttajien piireissä liikkuu. On siis se vaara, että suuriarvoinen oikeus kansan kädessä eli parlamentarismi pääsee rapautumaan ja kaduilla mellakointi sekä muut ulkoparlamentaariset toimintatavat yhteiskunnallisen osallistumisen menetelminä alkavat korostua.
Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: valistunut osallistuminen, luterilainen etiikka, Kyösti Kallio, Edgar Savisaar, Martti Ahtisaari