Charles Darwin esittelee vuonna 1859 eli 150 vuotta sitten ilmestyneessä Lajien synty-teoksessaan evoluutioteorian. Teoksessa on esitelty johtopäätökset, jotka hän oli tehnyt laajoista geologisista ja biologisista havainnoistaan. Viisi vuotta kestäneeltä maailmanympärysmatkalta Englannin hallituksen kartoitusalus Beaglella oli kertynyt runsaasti tutkimusmateriaalia.

Darwinin teoriassa oli puutteita ja selviä virheitä, mutta teorian perusrunko on edelleen evoluutiobiologian kulmakivi. Esimerkiksi kohta Darwinin kuoleman jälkeen julkisuuteen tulleet Mendelin lait kumosivat Darwinin käsityksiä perinnöllisyydestä ja perinnöllisestä muuntelusta, mutta moderni evoluutioteoria käyttää luonnonvalintaa yhtä perustavana selityksenä kuin Darwin aikanaan.

Luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että saman lajin keskenään erilaiset jälkeläiset menestyvät eri tavoin. Tästä on seurauksena, että eliökunnan geenivarastoissa tapahtuu vähitellen muutoksia. Uudet lajit syntyvät jo olemassa olevista lajeista.

Suomeksi vuonna 1980 ilmestyneen Lajien synty-teoksen alkusanoissa teoksen toimittanut Richard E. Leakey sanoo Lajien synnystä, että se on ”epäilemättä tärkein biologinen kirja, mitä koskaan on kirjoitettu”.

Elämän ja maailman synty koskettavat ihmistä, sillä ihmisellä on tarve saada asioista kokonaiskäsitys. Tosiasiassa hän ei siihen kykene, sillä hän on aina jo omistamansa maailmankuvan vanki. Hän tekee havaintoja ja ajattelee niillä mahdollisuuksilla, mitä hänen maailmankuvansa sisältää. Ei puhdasta havaintoa eikä myöskään puhdasta ajattelua eli järkeä ole olemassa. Filosofi Immanuel Kantin sivunmittaiset lauseet puhtaan havainnon ja puhtaan ajattelun mahdottomuudesta ovat edelleen ajankohtaisia myös Darwinin evoluutioteorian arvioinneissa. Itse kukin lukee ja on lukenut teoriaa omien silmälasiensa läpi ja tästä johtuen teoriaa on vängätty myös muotoon ”Kuka tai mikä maailman teki?” kun Darwin itse ainoastaan pyrki etsimään vastausta kysymykseen ”Miten kaikki tapahtui?” Sitäpaitsi miljoonien ja taas miljoonien vuosien takaisia tapahtumia ei noin vain ole mahdollista tuoda tähän päivään.

Darwinin esittelemä Lajien synty-teoria ei ole maailmankatsomus eikä uskonto. Se on eräs teoria elämän ja maailman synnystä ja on siis ainoastaan kuvaus siitä, miten elämä maapallolle mahdollisesti on ilmestynyt ja miten se on edennyt alun jälkeen. Tutkimuksen vapaus tarjoaa jokaiselle kriitikolle tai kyseenalaistajalle vapaat kädet kehittää uusia teorioita ja kumota aikaisemmat.

Darwin sai aikansa merkittäviltä tutkijoilta teorialleen täyden tuen. Toisaalta häneen kohdistui myös kritiikkiä. Arvioinneissa kiinnitettiin huomiota muun muassa kysymykseen ihmisestä sekä kysymykseen ajasta. Kysymys siitä, milloin ja miten ihmisestä tuli ihminen, on evoluutioteorian valossa edelleen avoin. Päättelyketjussa on sillä kohtaa edelleen tyhjää. Henkistä ihmiskäsitystä edustava näkemys korostaa – riippumatta siitä miten ihminen on ilmestynyt maapallolle – että ihminen on ihminen, hän ei ole edes korkeampi eläin. Kristillinen ihmiskäsitys lisää henkiseen ihmiskäsitykseen vielä Jumalan ilmoituksen ihmisestä. Sen mukaan ihminen on Jumalan kuva.

Darwin itse pyrki selvittämään kritiikkiä saanutta aikakysymystä. Raamatun luomiskertomuksenkin pohjalta oli kysytty, tulisiko maailman synty ja eliökunnan ilmestyminen maapallolle laskea miljoonissa vuosissa vai luomiskertomuksen päivien määrällä.

Tämän päivän internetiä selaamalla tulee näkyviin, että elämän ja maailman synty ovat edelleen polttavia kysymyksiä. Evoluutioteorian lisäksi internetissä on runsaasti tilaa kreationismin ja älykkään suunnittelun teorioille. Jos osaa etsiä, näytölle ilmestyy myös tekstiä hakusanalla ”luomisusko”.

Kreationismi tulee latinan sanasta ”creatio” luominen. Tämän päivän kreationismilla ymmärretään kirjaimentarkkaan raamatuntulkintaan perustuvaa Raamatun luomiskertomusten – joita Raamatun kahdessa alkuluvussa on kaksi – tarkastelua. Kirjaimellinen raamatuntulkinta katsoo Raamatun syntyneen Pyhä Hengen sanelemana jolloin Raamattu on erehtymätön myös luonnontieteen oppikirjana. Raamattu on tällöin kokonaan Jumalan sanaa ilman inhimillistä osuutta. Raamattu saa tällöin erityismerkityksen kaikki elämänalueet kattavana fundamentina, perustuksena. Sana tulee latinan sanasta ”fundamentum” perustus, pohja.

Luterilaisen kirkon omaksumasta uskonpuhdistaja Martti Lutherilta lähtöisin olevasta raamatuntulkintatavasta käytetään nimitystä pelastushistoriallinen raamatuntulkinta. Se sanoutuu selkeästi irti fundamentalistisesta raamatuntulkinnasta. Luterilaisessa teologiassa ajatellaan Raamatun synnystä, että Pyhä Henki on ohjannut – ei sanellut – kirjoittajia. Raamatussa on siis myös inhimillinen puoli eli Raamattu on kokonaan ihmisten kirjoittama ja kuitenkin samalla kokonaan Jumalan sanaa. Raamattu ei ole historian eikä luonnontieteen oppikirja vaan se on kirja, joka kertoo Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta jonka hän on valmistanut. Raamatun punainen lanka on kuvaus pelastushistoriasta.

Pelastushistoriallisessa raamatuntulkinnassa katsotaan, että Jumalan ilmoitus on tullut ihmiselle ja se voidaan välittää eteenpäin vain ihmisen sanoin. Se puoli Raamatusta noudattaa samoja sääntöjä kuin mikä tahansa inhimillinen sana. Pelastushistorialliselle tulkinnalle inhimillinen puoli ei ole ongelma. Katsotaan, että vain tällaisessa muodossa Jumalan sana ylipäänsä voidaan ottaa vastaan. Kokonaan inhimillinen, mutta samalla kokonaan jumalallinen, Pyhän Hengen ohjaamana syntynyt Raamattu on luterilaisessa kirkossa uskon korkein ohje.

Perusajatus pelastushistoriallisessa tulkinnassa on, että Jumalan ilmoitus, Jumalan pelastava toiminta on punoutunut erottamattomasti maailman todelliseen historiaan. Sekä jumalallista että inhimillistä todellisuutta koskee täysi tutkimuksen vapaus, tieteen kentälle ei aseteta rajoituksia. Tutkimuksen on luonnollisesti täytettävä niin sanotut tieteelliset kriteerit objektiivisuudesta ja yleistettävyydestä. Näitä valvoo itsekorjautuva tiede itse.

Viime aikoinakin Yhdysvaltojen yhteydessä puhuttanut fundamentalismi on syntynyt Amerikassa 1900-luvun alussa reagoimisena maallistumiselle, jonka kasvatusvaikutuksesta koululaitoksessa oltiin huolestuneita. Aseeksi maallistumiskeskusteluun otettiin darwinismi eli evoluutioteoria. Näin maallistumiskeskustelu ikään kuin ”hirttäytyi” evoluutioteoriaan riippuen siinä edelleen. Älykkään suunnittelun teoria tarkoittaa käytännössä kreationismia.

Kreationismi-termin käyttäminen kristillisten luomiskertomusten yhteydessä on sekoittanut Suomessakin julkista keskustelua ja tehtyjä gallup-kyselyjä erilaisista maailmansyntyteorioista, joita on maailmassa lukuisia Kalevalan sotkanmunateoriasta alkaen. Jos luomisuskoa edustavalle luterilaiselle kristitylle esitetään vain kaksi vaihtoehtoista tapaa vastata kysymykseen maailman synnystä – uskooko hän maailman Jumalan luomaksi vai ei – hän aivan varmasti valitsee vastauksen uskontunnustuksensa mukaisesti ”minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan”. Luterilainen käsitys maailman luomisesta ei kuitenkaan ole kreationismia eikä älykästä suunnittelua vaan yleisin termi sen luonnehtimiseksi on yksinkertainen ilmaus ”luomisusko”.

Yhdysvalloissa julkaistiin vuosina 1910 – 1915 kaksitoistaosainen Fundamentals-teos, jossa lueteltiin maallistumisen uhkaamat kristilliset opit. Näitä olivat muun muassa käsitys Raamatun erehtymättömyydestä sekä biblisismi eli vaatimus Raamatun kirjaimellisesta tulkitsemisesta. ”The Fundamentals: Testimony to the Truth” kokoomateoksen kirjoittajat olivat 64 pohjoisamerikkalaista ja brittiläistä teologia.

Fundamentals-kirjoja painettiin alun perin kolme miljoonaa kappaletta, kertoo Markku Ruotsila tutkimuksessaan Yhdysvaltain kristillisestä oikeistosta. Öljymiljönääri Lyman Stewartin tuella teoksesta lähetettiin yksi ilmainen kappale englanninkielisen maailman jokaiselle pastorille, lähetystyöntekijälle, teologian professorille ja opiskelijalle, NMKY:n ja NNKY:n sihteerille sekä uskonnollisen lehden päätoimittajalle.

Fundamentals-teoksen ilmestymisen aikoihin ilmestyi Suomessa yksi uskonpuhdistaja Martti Lutherin suomennetuista tekstikokoelmista, josta ilmenee selkeä linjaero fundamentalistiseen raamatuntulkintaan. Luther osoittaa pitäytyneensä jo 1520-luvulla luomiskertomuksen tulkinnassa ”luomisusko”-periaatteeseen. Vuonna 1912 suomeksi ilmestynyt Lutherin saarnakokoelma sisältää saarnoja tai eksegeettisiä selityksiä juuri Genesiksen eli Mooseksen ensimmäisen kirjan teksteihin. Saarnakokoelma oli ilmestynyt Lutherin koti- ja työpaikkakaupungissa Wittenbergissä vuonna 1527.

Saarnakokoelman ensimmäisen luvun ensimmäisenä tekstinä ovat Raamatun ensimmäiset sanat ”Alussa loi Jumala taiwaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli sywyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui wetten päällä”.

Luther aloittaa saarnansa: ”Tämä on tämän kirjan alku, mikä totisesti on ihana alku. Mutta me emme tahdo tunkeutua siihen kovin syvälle. On kylliksi, kun voimme oppia siitä uskon ja ymmärtämään Jumalan työt”.

Saarna jatkuu. ”Ensiksi tulee jokaisen tottua pitämään Jumalan sanaa kuin eilen kirjoitettuna. Sillä se on Jumalan edessä niin lyhyt aika kuten olisi se äsken tapahtunut. Sentähden sisältää se aina uutta ja kestää tämä alku ainiaan.

Toiseksi tulee tämä alku myös käsittää mitä yksinkertaisimmin, kuin ei sitä ennen olisi mitään ollut, ei hetkeä, ei päivää eikä aikaa. Mutta tämähän on korkea ymmärrys, että ennen aikaa ei mitään aikaa ollut ja kuitenkin on Jumala ollut olemassa. Sentähden on jumalallinen ja ijankaikkinen elämä kokonaan toinen asia kuin tämä nykyinen elämä, joka alinomaa päivästä yöksi muuttuu.”

Lutherin saarna on teologiaa, oppia Jumalasta.

Toisen luomispäivän selityksensä Luther aloittaa jälleen muistuttamalla pysymisestä uskon näkökulmassa. ”Tässä on aina otettava huomioon, että pysytään yksinkertaisessa ymmärryksessä.”

Muistuttaminen osoittaa, että Lutherille eivät olleet tuntemattomia muutkaan näkökulmat ja pohdiskelut elämän ja maailman synnystä. Hän jättää ne kuitenkin omaan maailmaansa. Lutherin luomisusko korostuu aikakysymyksessä. Hän toteaa saarnassaan ”ennen aikaa ei mitään aikaa ollut”. Toteamuksella Luther tarkoittanee, että Jumala loi ajankin. Luther ei tehnyt aikakysymyksestä ongelmaa.

Darwinin evoluutioteoriaa 1800-luvulla luomiskertomusten näkökulmasta arvostelleet saattoivat tarttua nimenomaan geologisen ajan suunnattomaan pituuteen verrattuna luomiskertomuksen kuuteen luomispäivään. Varsinkin fundamentalismin piirissä geologinen aika tuottaa vaikeuksia edelleen. Fundamentals-teosten kirjoittajina oli pohjoisamerikkalaisten lisäksi nimenomaan brittiläisiä teologeja.

Utajärven kirkkoherra emeritus, rovasti Juhani Karanta kirjoittaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vuoden 2001 vuosikirjassa maailman synnystä otsikolla ”Kaikkivaltias maailman Luoja”. Hänen kantansa maailman synnyn aikakysymyksessä vastaa Lutherin käsitystä. Aika ja paikka kuuluvat luotuun maailmaan. Ne eivät rajoita tai sido Jumalaa. ”Kysymykseen luonnontieteen vuosimiljoonista ja luomiskertomuksen päivistä voidaan vastata: Jumala ei luonut maailmaa ajassa, vaan antoi sille ajan luodessaan.”

Karanta korostaa, että Raamattu ei tarjoa erityistä raamatullista maailmankuvaa. Raamatun maailmankuvan sijasta olisi parempi puhua raamatullisesta maailmankatsomuksesta, ”sillä usko Jumalaan ja hänen toimintaansa – myös luonnossa – on Raamatun johtoajatus”.

”Jos kuitenkin haluamme käyttää käsitettä raamatullinen maailmankuva, niin on todettava, ettei se pyri selvittämään millainen maailma on. Se keskittyy ihmisen asemaan ja tehtävään maailmassa, koska ilmoitus on annettu ainoastaan ihmiselle.”

Luonnontieteellisellä ja Raamatun maailmankuvalla on siten täysin erilaiset näkökulmat ja tehtävät, Karanta selventää. Luonnontieteen saavutukset ovat olleet merkittäviä myös jumalauskon pohjalle rakentuvan maailmankatsomuksen kannalta. ”Kun näitä kysymyksiä on jouduttu pohtimaan, sillä on ollut merkitystä uskon tietoainekselle.” Hän muistuttaa, että usko Jumalaan on kuitenkin aina riippumaton luonnontieteiden vaihtelevista ja muuttuvista teorioista ja käsityksistä. Kristillistä uskoa ei voi samaistaa mihinkään tieteelliseen maailmankuvaan.

”Näin kristillinen usko saa kiittää luonnontieteitä siitä, että ne ovat auttaneet sitä keskittymään syvemmin ilmoituksen varsinaiseen sisältöön.”

Myös Luther keskittyi Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksissään, eksegeeseissä, juuri oppiin Jumalasta.

Karanta toteaa vielä jumalauskosta ja ateismista, ettei niiden välistä problematiikkaa voida ratkaista sen perusteella, mitä tiedetään maailmasta. Vastakkain on kaksi uskoa. ”Puhtaasti luonnontieteellisin perustein ei kumpaakaan voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Jumala ja jumalallinen jää kokemusperäisen luonnontieteen tutkimusmahdollisuuksien ulkopuolelle.”

Karannan mukaan kristillisen usko ja luonnontiede eivät joudu keskenään ristiriitaan, jos molemmat muistavat omat tehtävänsä ja rajoituksensa. Luonnontieteen rajoituksiin kuuluu vaatimus, ettei se saa pitää tuloksiaan ehdottomina totuuksina. ”Jos esimerkiksi joku biologi julistautuu filosofiksi, hän joutuu heti ristiriitaan kristillisen uskon kanssa.” Kristityn puolestaan on nähtävä, että Raamattu ei ole eikä sen ole tarkoituskaan olla luonnontieteen oppikirja. ”Sen sijaan se opettaa meille, että kaikki on Jumalan luomaa ja hänen hoidossaan…”

Samassa SRK:n vuosikirjassa 2001 kirjoittava muhoslainen biologian lehtori Aimo Mikkonen tarkastelee elämän ja maailman syntyä otsikolla ”Maailman synty: Käsittämättömän suuri maailma”. Hän katselee kotilaiturinsa tolpan päähän tuetulla kiikarilla Jupiteria. Jo aikaulottuvuus on käsittämätön. Yötaivaan ”tähdistä silmiini tuleva valo on lähtenyt liikkeelle jo tuhansia tai jopa miljoonia vuosia sitten auringoista, joista monet ovat omaakin aurinkoamme tuhansia kertoja suurempia. Jotkut tähtinä näkemämme kohteet paljastuvat kaukoputkella katsottuna valtaviksi tähtijärjestelmiksi”, hän kirjoittaa.

Alkuräjähdysteorian mukaan noin 15 miljardia vuotta sitten vapautunut valtava energiamäärä synnytti aineen perusmuodon alkeishiukkaset. Kun aine alkoi laajeta, muodostui tila, jossa ajattomuus muuttui ajallisuudeksi, Mikkonen kertaa tutkimustietoja aikakysymyksessä. ”Suhteessa näihin käsittämättömän pitkiin aikajaksoihin ihminen on astunut näyttämölle vasta hetki sitten.”

Tarkasteltuaan teorioita maailman synnystä Mikkonen arvioi: ”Luonnontieteellinen selitysmalli vaikuttaa pääpiirteissään johdonmukaiselta ja järkeenkäyvältä. Sen tukena on paljon tietoa, mittauksia ja tutkimustuloksia. Lähemmin tarkasteltuna siihen jää kuitenkin suuria aukkoja ja ristiriitaisuuksia. … Maailmankaikkeus on kuitenkin paljastumassa paljon oletettua sekasortoisemmaksi. Uudet havainnot kumoavat nopeasti entisiä käsityksiä”.

Saman toteaa Leakey Lajien synty-teoksen alkusanoissa: ”Tulemme tuskin koskaan tietämään elämän synnyn yksityiskohtia, sillä kysymyksessä ovat tapahtumat, jotka sattuivat tuhansia miljoonia vuosia sitten ja joista on jäänyt perin vähän merkkejä…. Huomispäivän havainnot ja tutkimukset saattavat tuottaa arvaamattomia tuloksia”, hän kirjoittaa.

Luterilaisen teologian sallimasta tutkimuksen vapaudesta on Mikkosen artikkelissa mielenkiintoinen yksityiskohta. Mikkonen hoksauttaa hauskasti, että kasvit eivät voi yhteyttää ilman auringon valoa. ”Eikä ilman kasvien yhteyttämistä eläimillä ole happea hengitettävänään. Tästä voi päätellä, että valon on täytynyt ilmestyä ennen kuin Jumala loi elämän maailmaan.”

Mikkonen jättää toteamuksensa synnyttämän kysymyksen avoimeksi kommentoiden vain lyhyesti: ”Luomiskertomus osoittaa, että Mooseksen kirjan kirjoittaja samoin kuin apostolitkin olivat aikansa lapsia. Heillä oli aikakautensa käsitys maailmasta ja elämästä. Niinhän meilläkin on”.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala loi kolmantena luomispäivänä kasvit ja vasta neljäntenä auringon. Mikkosen huomion perusteella voisi kysyä, ovatko luomiskertomuksen kirjoittajilta menneet kolmannen ja neljännen päivän luomistapahtumat väärään järjestykseen.

Leakey pohtii maailman synnyn tarvitsemaa happiongelmaa. Hänen mukaansa eräistä varhaisista eliöistä, siniviherlevillä, oli keskeinen osuus ympäristön muuttamisessa nykyisen kaltaiseksi. ”Ne tuottivat happea yhteyttämällä vettä ja hiilidioksidia.”

Mutta mistä hiilidioksidi tuli?

Darwinin Lajien synty-teoriaan perehtynyt Leakey ei yritäkään tehdä evoluutioteoriasta aukotonta. ”Paljon siitä, mitä voimme tietää evoluution varhaisimmista tapahtumista on päättelyn tulosta”, hän myöntää. Evoluutiobiologia ei voi turvautua sellaisiin kokeellisiin todisteisiin, joihin kemian tai fysiologian kaltaiset tieteet nojaavat ja ”se on edelleenkin jossain määrin päätelmällinen tiede”. Hän nimittääkin modernin evoluutiobiologian eri puolia osiksi tutkimusohjelmasta, jonka Lajien synty julisti alkaneeksi.

Luonnontieteiden rajoituksista ihmistä koskevissa kysymyksissä Mikkonen toteaa, että luonnontieteet voivat selittää vain aineellista, näkyvää maailmaa. ”Perimmäisiin kysymyksiin ne eivät ole pystyneet vastaamaan. Siihen, mitä on ollut ennen alkua, mikä on ihmisen merkitys, miksi kaikki on niin tarkoituksenmukaista ja mitä on lopun jälkeen, ei ole voitu esittää tieteellisiä ratkaisuja.”

Pitänee kuitenkin paikkansa, mitä Lajien synty-teoksen toimittaja Leakey sanoo teoksen suomennoksen alkusanoissa: ”Darwinin teoriassa on kauneutta ja suuruutta, koska se selittää niin paljon niin taloudellisesti, eikä ole ihme, että evoluution luonnonvalintateoriaa on usein verrattu Newtonin yleiseen gravitaatioteoriaan, joka selittää yhtä hyvin omenan putoamisen, vuoroveden nousut ja laskut sekä planeettojen kierron Auringon ympäri”.

Evoluutiosta puhuttaessa on pidettävä mielessä myös se valtava kulttuurievoluutio, joka on suoraan ihmisen aikaansaannosta

Charles Darwin, Lajien synty. Lyhentäen toimittanut Richard E. Leakey. Kirjayhtymä 1980. Suomentanut Anto Leikola.

Samuli Pentikäinen ja Ari-Pekka Palola (toim.), Ihmeellisiä ovat sinun tekosi. Vuosikirja 2001. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Oulu 2001.

Ks. sermones.fi:n aikaisemmat artikkelit Charles Darwinista

Darwinin elämäntyö internetissä:

www.darwin-online.org.uk

www.darwinproject.ac.uk