Suomen tulevalle presidentille Sauli Niinistölle sekä puolisolle rouva Jenni Haukiolle sermones.fi esittelee presidentin virkakauden alkajaisiksi luettavaksi Suomen Lapin Kutturan kylän tyttöjen, Maggan sisarusten Siirin ja Ritan (Aino Ritan) kirjoja!

Tässä ensin Siiri Magga-Miettusen ensimmäinen kirja ”Siirin kirja”.

Presidentti Niinistö ja rouva Haukio, aloittakaa ”Siirin kirja” sivulta 79 ”Siirin kuusi”. Lapin Kutturan kylän Maggan perheen pieni Siiri on varttunut oppivelvollisuusikään. Itse Siiri Magga kertoo:

”Syksyllä on edessä kouluun lähtö. Asuntolaan, sanotaan.
Siiri kuvittelee koulun isoksi huoneeksi, jossa on pulpetit ja sängyt. On hän Annilta sitä yrittänyt kysellä, mutta ei ole saanut oikein vastausta.

Peiponen otetaan mukaan, kantamaan tavaroita ja antamaan maitoa illalla. Siiri kävelee perässä ja katselee sen häntää. Peiponen on ollut Siirin lehmä vuosikausia. …….. Nyt Peiposta viedään viimeiselle reissulle….Aina kun näkyy sieniä, Siiri pinkaisee hakemaan niitä lehmälleen…..

Lopulta ei sienten haku enää huvita. Jalat alkavat painaa.
– Joko olemma kohta perillä?
– Ei veikkonen, yötäki jouvumma olemhan mettässä, pilkkaavat isommat.
– Isä, minua väsyttää.
– Taitaa olla tupakkatauon aika.
–
Siiri istuu ihan isässä kiinni.
– Miksi sie sanot tupakkatauko, vaikket kuiten tupakoi?
– Sovassa oli tapana sanoa niin.

Matka jatkuu. Isä taluttaa Siiriä. Välillä pidetään eväs- ja kahvitaukoja. Pitkospuilla pitää olla varovainen, ettei hupsahda suohon. Juhani hupsahtaa. Pojan sukat ja housut on kuivateltava nuotiolla. Illalla isä näyttää tien vieressä olevaa isoa ja komeaa kuusta.
– Tämän alla me nukumma yön. Mie laitan pehmiän petin meille.
– Missä Peiponen nukkuu?
– Laitan Peiposen ihan lähelle, ettei jouvu karhun evhäksi.

Isä laittaa tulet. Sitten hän lypsää Peiposen ja laittelee voileipiä. Kuusen alle laitetaan havuja ja niiden päälle taljoja, joita Peiponen on kantanut…………

Isä panee kädet ristiin rintansa päälle ja alkaa laulaa. Koko lapsuutensa ajan Siiri on nukahtanut iltaisin isän lauluun. Nytkin hän kuuntelee laulua ja katselee kuusen takaa näkyvää tähteä.

………Aamulla Siiri avaa silmänsä…… Isä laittaa kantamukset Peiposen selkään ja sammuttaa nuotion.
– Tämä kuusi on nyt sitte Siirin kuusi. Sie olit siinä ensimmäisenä vierhana.

Vuosien mittaan kuusi ohitetaan monta kertaa joko kävellen tai porolla ajaen.

Peiponen vietiin teurastettavaksi Siiriä ensimmäistä kertaa kouluun saatellessa.

Siiri pääsi käymään kotona vasta joululomalla – porokyydillä – kuten toisetkin sisarukset. Isä ja äiti kyllä kävivät katsomassa asioilla Ivalossa käydessään.

Toinen kuvaus ensimmäisestä koulumatkasta on kirjan luvussa ”Hannu-Antin kalastuslupa”. Nyt on sisarusparvesta kouluun lähdössä Esko. ”Kun Esko lähtee kouluun, vanhemmat päättävät, että mennäänkin veneellä alas Ivaloa. Matkaan varataan useita päiviä….. Siiri herää veneessä. Veneen pohjalla on paljon kaloja. Edessä on iso koski. Mennään rannalle keittämään aamukahvia. Lapset pannaan juoksemaan rantoja. Vene olisi keveämpi, ja lisäksi he olisivat turvassa, jos jotain sattuisi. Tällä kertaa sattuu. Kultamiehet olivat aikoinaan ….”

Suomalainen yhteiskunta ei sääliä tuntenut. Saamenkielisten lasten tuli selvitä suomenkielisessä koulussa. Sisarukset puhuivat joskus kuiskaten keskenään saamea, omaa kieltään. Eikä ole kysymys mistään vuosisatojen takaisista ajoista. Siiri on rippikuvassaan Ivalossa vuonna 1957.

Presidentti Niinistö ja rouva Haukio! Katselkaa myös kirjan kuvat, myös ne presidentilliset!

Entä pikkusisko Ritan kirja ”Sarvikiela”, Ivalojoen Ritakoskessa syntyneen Ritan, Aino Ritan, kirja ja siihen kootut valokuvat! Valistuneen, syvästi sivistyneen erämaakodin kaunis perhealbumi.

Aino Rita Helena ylioppilaskuvassaan keväällä 1974 ja äidin arkun äärellä maaliskuussa 1999 kymmenen aikuiseksi varttunutta lasta lapinpuvuissaan, puvuissa joihin he lapsesta lähtien olivat tottuneet pukeutumaan. Suomalaiset lapset, jotka kuitenkin pyrittiin ”suomalaistamaan”.

Ritan vanhemmat sisarukset oli jo niin ”suomalaistettu”, että kotona Kutturassakin jo saattoivat puhua suomea. Ritan ympäristössä väheni saameksi puhuminen, mutta Rita ei osannut suomeakaan.

Presidentti Niinistö ja rouva Haukio, lukekaa Ritan kokemuksista hänen kirjansa ”Sarvikiela” sivulta 260 ”Äidinkieli, rakkaani”!

”Emme puhuneet Alelassa ensimmäisenä kouluvuonna saamenkieltä edes veljien kanssa, kuin joskus kamarissa hiljaa….Joku vielä kuulisi. Oma sanavarastoni oli puuttellinen… Muutuin mykäksi. Kuulin, mutta en sanonut mitään….. Olin huonompi muita. Puuttui kieli. Minut pakotettiin vaikenemaan….. Monesti naurettiin, kun sanani tulivat oudosti, …..

….. Oma, rakas kieli muuttui pikku hiljaa niin kankeaksi, että nyt sitä piti ruveta kiertämään….. Kun isä ja äiti kävivät katsomassa meitä Alelassa, he puhuivat saamea. Voi, miten kotoisalta tuntui….. Mutta koti katosi heti, kun isä ja äiti lähtivät. Jäivät vain tyhjät sanat. Meitä myytiin taas orjamarkkinoilla. Omimpamme sallittiin kuolla…… Minä, pieni tyttö, en yksinäni pystynyt taistelemaan …. Annoin kuolla osan itsestäni……”

Presidentti – kohta virallisesti – ja rouva Haukio, tiedättekö, että kaikki suomalaiset eivät ole sitä, mitä ovat Kehäkolmosen eteläpuolen ihmiset?

Tervetuloa Pohjois-Suomeen käymään, vierailemaan, lomailemaan ja oleilemaan. Jokaiselle mukaan rankinen, jos sääskien aikaan saavutte ja Lappiin asti matkaatte. Aikuiset pärjäävät ilman rankista vähän etelämpänä Pohjois-Pohjanmaalla. Kannattaa tulla. Isänmaa on täällä asuville suomalaisille rakas.

Presidentti Niinistö, olette puhunut Isänmaan hyväksi tehdystä työstä! Sitä Lapissa ja Pohjois-Suomessa on tehty.

Suomen viisaimmat valtiomiehet ovat aina ensimmäiseksi rakentaneet tiet. Ihmetellen ajelee Pohjois-Suomen erämaapitäjien halki ja katselee elävää asutusta. Siis yhteiskunta tekee tien, yksittäinen ihminen kyllä siitä sitten jatkaa.

Tosin liikennettä koskevaa yksityishankettakin kiinnostaa visioida. Maailman miljardöörien yhteishankkeena kun saisi luotijunan kulkemaan Oulusta Kuusamon kautta Murmanskiin.

Niin, että tervetuloa Sauli Niinistö koko Suomen presidentiksi!