Uskomatonta, että presidentti Trump olisi puheessaan sanonut, ettei tässä ole republikaaneja eikä demokraatteja, on vain yhdysvaltalaisia ihmisiä (Yhdysvaltain presidentin kansakunnan tilaa käsittelevä puhe).

 Aivan oikein presidentti Trumpin puhetta Lännen Medialle arvioinut Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen Turun yliopiston John Morton keskuksesta on huomannut puheen tässä kohdassa yhtymäkohtia presidentti Barack Obaman retoriikkaan, ettei ole punaisia valtoja tai sinisiä valtoja, on vain Yhdysvallat. (Kaleva 7.2.2019)

Heiskasen mukaan oli ensimmäinen kerta, kun presidentti Trumpin puheessa on ilmennyt sovittelevia sävyjä. Heiskanen päättelee presidentin puheiden kirjoittajan vaihtuneen, ettei hän tällä kertaa ollut ainakaan synkän ja tumman sävyisesti puheita tekevä Stephen Miller, jonka valmistelemat puheet ovat olleet suunnattuja presidentin puolueen kannattajakunnalle, yhteistä agendaa niissä ei ole ollut.

Onko presidentti Donald Trump siis rakentamassa yhteistä olohuonetta?

 Jerusalemissa juutalaiset ja palestiinalaiset opettajat ovat perustaneet Teacher’s Loungen eli opettajien huoneen. Opettajien huoneen ohjelman mukaisesti puoliksi juutalaisista ja puoliksi palestiinalaisista muodostuneet opettajaryhmät tapaavat kouluvuoden aikana kymmenen kertaa. (Kaleva 3.2.2019.) Huonetta voisi kutsua yhteiseksi olohuoneeksi.

Jerusalemin opettajien yhteistä olohuonetta perustellaan näkemyksellä, että heidän on tunnettava itsensä mutta myös naapurinsa. ”Opettajat ovat avain siihen, että seuraavat sukupolvet saadaan muuttumaan suvaitsevaisemmiksi toisiaan kohtaan.”

Jakautuneen Jerusalemin karua todellisuutta kuvaa, että kaikki opettajat eivät voi kertoa osallistumisestaan yhteiseen olohuoneeseen. Itä-Jerusalem on pääasiassa arabien eli palestiinalaisten asuinaluetta. Länsi-Jerusalem on israelilainen, mutta osa siitä on ultraortodoksijuutalaisten asuinaluetta.

Jerusalemin asuinalueet elävät hyvin erillään toisistaan. Koetaan turvattomaksi edes kulkeminen toisinajattelijan asuinalueen kautta. Opettajien olohuoneessa on jaettu kokemuksia Jerusalemista, joka on kuin kaksi eri maailmaa. Virallisesti opettajat sanovat osallistuvansa ammatillisen kehittämisen ohjelmaan. Kokemusten jakamisessa on tavoitteena oppia huomioimaan toisen tunteet ja kokemukset sekä ottamaan osaa suruun.

Jerusalemin opettajien olohuoneeseen osallistuvan kahden kansan jäsenet pitävät tärkeänä, että jokaisen Jerusalemin alueella asuvan olisi tunnettava naapurikansa paremmin. (Kaleva 3.2.2019)

Siis tällaisena yhteisenä olohuoneenako presidentti Trump alkaa jo nähdä Yhdysvallat?

Professori Heiskasen mukaan presidentti Trumpin tämän vuotisessa kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessa oli kädenojennus demokraateille ja muutenkin puheessa oli aiempaa rakentavampaa retoriikkaa.

 Yhteinen olohuone on omien ajatusten ja kokemusten jakamisen paikka. Se saattaa olla myös taakkojen jakamisen paikka. Tulisivat puhutuiksi ne vaikeimmatkin, ne raskaimmatkin asiat.

Keskitysleirihirvittävydet kokenut alkuaan Romanian, sitten Unkarin juutalainen Ruotsissa asuva Hédi Fried (1924 – ) on tähdentänyt tapahtuneista puhumista (Hédi Fried, Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2018.) Hänen kokemustensa mukaan se, mikä on tapahtunut kerran, voi ikävä kyllä tapahtua useamminkin, ”vaikkei ihan samalla tavalla”.

Fried muistuttaa Saksan omasta siirtomaamenneisyydestä, kun Saksa käytti valkoisen miehen ylivertaisuutta Afrikassa. Namibiana nykyään tunnetusta valtiosta tuli vuonna 1890 virallisesti Saksan siirtomaa, joka sai nimekseen Saksan Lounais-Afrikka, Deutsch-Südwestafrika.

Timanttilöydösten (1908) takia Saksa kiristi otettaan Namibiasta. Tällöin siirtomaan hererot ja namat kapinoivat saksalaisten valtauksia vastaan 1904 – 1907. Saksa surmasi kansanmurhaksi nimetyissä tapahtumissa kahdeksankymmentä prosenttia hereroista ja puolet namoista.

Fried sanoo useiden tutkijoiden olevan sitä mieltä, että Hitler piti Namibian kansanmurhaa esikuvanaan. Friedin mielestä se oli merkille pantavaa, että ihmisiä murhattiin joukoittain ilman, että heitä olisi siitä rangaistu. Juridisesti rangaistavaksi teoksi kansanmurha vahvistettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1948.

Fried sanoo, että mennyt leimaa nykyisen ja langettaa varjonsa tulevan ylle.

 Fried on kiertänyt uuden kotimaansa Ruotsin kouluissa puhumassa lapsille ja nuorille. Oppilaiden kysymyksistä ja hänen vastauksistaan kootun kirjan tarkoituksena on auttaa välttämään menneen ajan erehdyksiä. ”Meistä jokaisella on yksilönä oma tahtomme ja oma vastuumme, ja ainoastaan ottamalla sen vastuun voimme estää historiaa toistamasta itseään taas kerran.

Friedin mielestä oma aikamme muistuttaa aikaa 1930-luvulla.

 Prosessi, joka johti juutalaisten tuhoon ja myös Friedin perheen ja hänen itsensä tuhoon, oli hidas, ”saksalaisten erittäin juonikkaasti laadittu suunnitelma…”. ”Aivan kuin on mahdoton paljain silmin havainnoida kukan kehittymistä nupusta auenneeksi ruusuksi, silloinkaan ei havaittu pieniä askeleita, jotka johtivat suunnitelman toteutukseen.” Kunnes nuori Hédi siskonsa ja vanhempiensa kanssa luki junavaunun kyljestä ”kahdeksalle hevoselle”. Juna toi hänet ja hänen perheensä Auschwitziin toukokuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä vuonna 1944.

Älä koskaan totu vääryyksiin. Siinä oli yksi holokaustin opetuksista Friedille. ”Yksittäinen epäoikeudenmukaisuus on kuin lähes painoton hiekanjyvänen kämmenellä. Mutta epäoikeudenmukaisuuksilla on taipumus kasaantua, niitä tulee yhä useampia, ja pian et enää jaksa kantaa niitä”.

Friedin muistojen kirjassa on syväopetuksena käsky ja kehotus älä koskaan totu vääryyksiin. Samasta teemasta Hannah Arendt kirjoitti kokonaisen kirjan, sermones.fi 6.3.2017. (Hannah Arendt, Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä. Docendo 2016. Suomentaneet Jouni Tilli ja Antero Holmila.)

Arendtin teoksen kirjaesseessään sermones.fi kirjoittaa ”Saatanan tuhojoukot kutoivat verkkonsa puusta puuhun, sillasta siltaan, talosta taloon, ikkunasta ikkunaan, aitatolpasta aitatolppaan ja ihmisestä ihmiseen, pienistä suuriin ja suurista pieniin. Ihmisten tuska ulottui maasta taivaaseen. Helvetin raivo ja tuli lakaisivat Eurooppaa, sivistyneeksi maanosaksi sanottua Eurooppaa. Ihminen oli vain tuhkaa. Maasta hän oli ja maaksi hänet tehtiin.

Vain kaksitoista vuotta ja Saksa oli palannut ajastaan 12 000 vuotta taaksepäin Monen elämän loppukin muistutti kivikautista tapaa saada kallon murtava, tappava isku kalloon.”

Keski-Euroopan ja holokaustin historian tutkija Yalen yliopiston professori Timothy Snyder sanoo tutkimuksiinsa nojautuen, että kuitenkaan Auschwitz ei ollut holokaustin pääpaikka. (Timothy Snyder, Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset. Siltala 2015. Suomentanut Antero Helasvuo.)

Ks. sermones.fi:n artikkelit, joissa Snyder argumentoi tutkimuksillaan, ettei Auschwitz ollut holokaustin pääpaikka. Ennen sen käynnistymistä tappotehtaaksi todellinen holokausti oli tapahtunut Itä-Euroopassa.

Fried sopisi esikuvaksi Jerusalemin olohuoneessa kokoontuville kahden kansan opettajille. Friedin mukaan vanhempien ja opettajien tarjoama hyvä esikuva kehittää sydämen älyä, ”juuri se voi kasvattaa tulevia sukupolvia empatiaan, varauksettomaan rakkauteen ja maailmaan vailla vihaa”.

 Niin kuin fasismilta unelma jäi saavuttamatta se voi jäädä saavuttamatta myös presidentti Donald Trumpilta ellei kansakunnan tilaa käsittelevän puheen avaus yhteisestä olohuoneesta kuitenkaan lähtisi toteutumaan. Presidentti Trumpin kannattaa pyytää avustajiaan kantamaan Amerikan peruskirjat keittiön pöydälle kuten edeltäjänsä presidentti Barack Obama teki, sermones.fi 30.1.2009.