Yleisradion uusi toimitusjohtaja on esitelty. Merja Ylä-Anttilan koulutuksesta on mainittu ainoa loppututkinto, ylioppilastutkinto. Yliopisto-opinnot häneltä ovat jääneet työpaikkojen myötä journalismin parissa.

Viisikymmentäseitsemän vuotias Ylä-Anttila on valtiotieteiden ylioppilas.

Ylä-Anttila on työskennellyt MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana sekä MTV:lle uutisia tuottavan Bonnier Broadcastin tytäryhtiön Mediahubin toimitusjohtajana.

Ylä-Anttilan ensimmäisten lausuntojen joukossa oli vakuuttelu, ettei hän puutu Ylen toimitusten sisältöihin. Tämä lausunto sai hätävalot vilkkumaan.

Toimitusjohtajan on tiedettävä ja tunnettava yhtiönsä tuotteet, joita valmistetaan hänen hallitsemassaan yrityksessä.

Toinen asia on, ettei hänen tule olla mukana journalistisessa päätöksenteosssa, mitä sillä sitten tarkoitetaan koska yhtiön tulee olla toimituksellisten linjausten takana, niistä sovittaessa ja päätettäessä.

Rautatehtaassakaan tehtaanjohtaja ei ole päättämässä yksittäisen terässeoksen masuunivalusta, mutta tehtaan tuotannon kokonaisuutena tulee olla hänen linjauksissaan.

Ylä-Anttilan vakuuttelut sisällöistä syrjässä pysyttäytymisestä on tuonut mieleen karjalalaisisännän, joka lausahti Stalinista ”mikä isäntä se sellainen on, joka ei tiedä, mitä talossa tapahtuu!” Stalinin veritekoja oli puolusteltu sanomalla, ettei Stalin tiedä niistä.

Aika näyttää, miten Yleisradion vaativa toimitusjohtajan viran hoito onnistuu.

Median tietojen mukaan Ylä-Anttila sanoo haluavansa olla ihmisläheinen johtaja, mutta ottaa paikkansa kuin Niskavuoren emäntä. Pelottavasti ja huolestuttavasti lausahdettu!

Sivistyslaitoksen johtajan tulee olla sivistyspersoona, ei mikään emäntätyyppi eikä mikään emäntä.

Facebookissa käydyssä keskustelussa on korostettu aikamme koulutusyhteiskuntaan kuuluvaa koulutuksen huomioonottamista. Näkemyksen kritisoijat ovat pitäneet vahvaa työkokemusta ensisijaisena.

Ylen toimitusjohtajan valinnassa olisi tullut pitää tärkeänä sekä koulutusta että työkokemusta.

Omat puolensa on sillä, että ei koulutus eikä työkokemus takaa ammattitaitoa jos puutteet ja tai häiriöt luonteessa ja persoonallisuudessa läpäisevät työnteon niin, että työntekijät kärsivät ja sitä kautta työnlaatu. Viimeaikaisissa elokuva-alan johtaja- tai ohjaajakeskusteluissa on nähty, että ohjaajan tehtävä on luoda niin turvallinen ilmapiiri että työtekijät vapautuvat antamaan parastaan ja syvintä luovuuttaan.