Mitä valemedian seuraukset voivat olla?

Ainakin suomalaiset mediat ovat ilmaisseet kielteisen kantansa provosoivaan kirjoitteluun niin julkisesti kuin somemedioissa. Vihapuhe on julkisesti nimetty vihateoksi.

Kuitenkin media on vain vähäisessä määrin julkaissut periaatteellisia tekstejä epäkorrektien kirjoittelujen vähentämiseksi tai lopettamiseksi. Ehkä mediat varovat asettumista julistajiksi tai eivät ymmärrä, miten vihailmiöihin voisi puuttua periaatteellisesti valtiossa, jossa vallitsee sananvapaus.

Usein media vaikenee pelkästään tietämättömyyttään. Ymmärrys loppuu, kun pitäisi kirjoittaa filosofian, uskonnon, etiikan ja moraalin kysymyksistä. Kuitenkin filosofian intentio, tavoite, on ollut antiikin Kreikasta alkaen etsiä näitä kolmea arvoa: hyvyys, kauneus ja totuus.

Ei luulisi olevan vaikeuksia vaihtaa näistä ajatuksia.

Erikoista on ollut nähdä, miten avuttomia suomalaiset ovat Helsingin asemanseudun mielenosoitusten edessä.

Suomalainen kulttuuri on luterilaisen etiikan läpäisemä, mutta kuitenkin ollaan ymmällään vieraan kulttuurin toimintatapojen äärellä. Kysymys on siitä, mitä ovat hyvän yhteiskunnan hyvät toimintatavat.

Sermones.fi on kirjoittanut useissa artikkeleissaan etiikan kysymyksistä. Tässä aihetta käsitellään otsikolla ”Valistunut osallistuminen”.

 http://www.sermones.fi/2014/08/valistunut-osallistuminen-2/

Luterilainen viitekehys pohjoismaissa on tarjonnut vakaan ympäristön yhteiskuntarauhaa ylläpitävälle keskustelukulttuurille.

Luterilainen etiikka pitää tärkeänä yhteiskunnallista osallistumista, jossa on oleellista myös osallistumisen tapa. Yhteiskunnalliset uudistukset on toteutettava keskustellen ja neuvotellen. Tämä periaate edellyttää, että osapuolet tai kansalaiset ja päättäjät kohtaavat toisensa avoimesti kasvoista kasvoihin jalat saman pöydän alla.

Ihminen kasvaa siihen viitekehykseen, missä hän elää ja siksi tapa osallistua on kulttuurissa keskeistä.

Ollaan tekemisissä suurten sivistys- ja kasvatuskysymysten kanssa, jotka samalla ovat yhteiskuntarauhakysymyksiä.

Mutta miten voi keskustella vihapuheista, trollauksista tai edes kokonaan valheelle rakennetuista kirjoitteluista ja puheista, jos ei olla perillä oman suomalaisen kulttuurimme läpäisemästä luterilaisesta etiikasta?

Ihmisellä on aina oltava maailmankuvallinen ja maailmankatsomuksellinen tarrapinta, johon kaiken uuden voi tartuttaa ja sitä siinä arvioida!

Onko suomalainen ihminen jo sormisuussa kokonaisen valemediankin edessä?

Miten voi puuttua selviin valejuttuihin, jos ei ole kykyä tai ammattitaitoa keskustella rehellisistä kysymyksenasetteluista?

Haaste on vakava.

Haaste on yhtä vakava kuin minkä edessä Saksan kansa oli 1920-luvulla, kun valemedia alkoi viestittää sille, että sen keskuudessa on ihmisiä, jotka ovat valmiita tappamaan heidät ja vieläpä näännyttämällä nälkään. Ja että nuo ihmiset tappavat lapsenne.

Venäjältä Saksaan tuotu valemedian kappale oli alunalkaen poliittinen satiiri, jonka lukijat eivät osanneet erottaa kärpästä härkäsestä nielaisten kaiken lukemansa todeksi. Teksti saattoi olla Neuvostoliiton Ohranankin eli salaisen poliisin ulkomaanosaston päällikön kynästä, mutta mistä valemediat ovat lähtöisin tänä päivänä? Pahasta sydämestä! Ihmispoloisen mustasta aukosta, jota on mahdoton tavoittaa ja joka jää ihmiselle itselleenkin usein tunnistamatta. Mutta innokas hän on pahuutensa kanssa.

Tutkimusten mukaan pahimmillaan trollaus on järjestelmällistä kiusantekoa tai poliittista propagandaa. Trollaajan persoona on keskimäärin enemmän sadistinen luonne- ja persoonallisuushäiriöinen. Trollissa yhdistyvät persoonallisuuden kolme pimeää piirrettä: psykopaattisuus, macchiavellismi ja narsismi. (Wikipedia)

”Uusi valinnan hetki, hiukan samantapainen kuin saksalaisten 1930-luvulla kohtaama, saattaa olla ovella.” Näin arvioi holokaustin, Keski- ja Itä-Euroopan historian tukija Yalen yliopiston professori Timothy Snyder (s. 1969).

Snyder on sitä mieltä myös, että Hitlerin ajoista olemme muuttuneet vähemmän kuin uskommekaan. Elämme samalla planeetalla kuin Hitler aikanaan ja kannamme huolta monista samoista asioista.

Ihmiset, jotka voisivat näännyttää Adolf Hitlerinkin (1889 – 1945) nälkään tarkoitti juutalaisia. Ennen kuin valemedian teksti oli osunut Hitlerin silmiin oli Hitlerille jo muodostunut maailmankuva ja maailmankatsomus, jotka odottivat pistettä iin päälle. Nyt se tuli! Valemedian teksti oli pala jo rakentuneeseen maailmankuvaan, Hitlerin palapeliin. Hitler sai ahaa-elämyksen.

Hitler oli ekologinen rasisti. Hänen maailmankuvansa oli biologinen, pelkästään biologinen. Yhteiskunta ja luonto olivat hänelle yksi ja sama asia. Kuten luonnossa vahvin voittaa, samoin tulee tapahtua yhteiskunnassa, oli Hitlerin johtopäätös. Muuta totuutta ei ole kuin maapallon pinta-ala, jonka tulisi riittää. Sen tulisi riittää luonnolle, siis paitsi eläimille, kasveille myös ihmisille eli yhteiskunnalle.

Mutta entä jos maapallon pinta-ala on riittämätön koko ihmiskunnalle?

Hitlerin näkemys oli, että ihmiset jakautuvat lajeina rotuihin, joista toiset ovat ylempänä toisia. Ylimmät rodut kehittyivät alemmista. Rotujen risteytyminen oli mahdollista mutta ”syntistä”. Rotujen olisi käyttäydyttävä lajien tapaan pariutuen kaltaistensa kanssa ja pyrkien tappamaan erilaiset. ”Hitlerille tämä laki, rotujen välinen kamppailu, oli yhtä varma kuin painovoiman laki. Kamppailu ei voisi koskaan päättyä, eikä sille ollut varmaa lopputulosta. Jokin rotu saattoi voittaa ja kukoistaa mutta myös nääntyä ja sammua.” (Snyder)

Hitlerin maailmassa viidakon laki oli ainoa laki. Ihmisten tuli tukahduttaa taipumus armeliaisuuteen ja olla niin ahneita kuin suinkin voivat. Luonto valitsee ihmisille rotuviholliset ja ihmisten tehtävänä on kamppailla ja kuolla.

Hitlerin mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta, on vain ”kataluus”. Vahvojen tuli hallita heikkoja, sillä maailma ei ole pelkurimaisia kansoja varten, oli Hitlerin vakaumus.

Hitlerin vakaumuksessa saksalaiset olivat korkein rotu. Juutalaiset puolestaan eivät olleet hänen mielestään rotu ollenkaan, he olivat epärotu.

Mutta miksi ryhtyä pelkäämään ja vainoamaan juutalaisia, jotka eivät olleet edes rotu ollenkaan, olivat luonnonhaava?

Koska valemedia oli saanut tehdä tehtävänsä!

Poliittinen satiiri tai trolliherjaus tuli nielaistuksi karvoineen päivineen!

Valemedian kanssa ei ole leikkimistä!

Hitlerille valemedian valehtelu juutalaisista johti siihen, että vaikka juutalaisia syytettiin saksalaisten näännyttämisestä nälkään kuitenkin itse Hitlerin toimenpiteet johtivat miljoonien ja miljoonien ihmisten kärsimykseen ja kuolemaan, jossa nälkään näännyttäminen oli yksi keinoista.

Miksi tuho oli mahdollista?

Hitlerin oppiin kuului valtiottomuus. Eihän metsissä, vuorilla, vesistöissä ja viljelysmaillakaan ollut rajoja, ei niitä saanut tai tarvinnut olla yhteiskunnillakaan.

Hitleristä tuli valtioiden tuhoaja!

Onko viatonta, jos tämän päivän mielenosoittajat hyökkäävät hallituksia ja siinä juuri valtioita vastaan?

Mitä sitten, jos hallitus hajoaa ja valtiollinen elämä ajautuu epävakauteen, jopa kaaokseen ja anarkiaan? Sitähän mielenosoittajat tahtovat. Heidän tapansa osallistua hyvän yhteiskunnan rakentamiseen eivät täytä valistuneen osallistumisen ehtoja eivätkä noudata valistuneen yhteiskunnan periaatteita.

Miksi aikamme ihmiset ja aikamme mediat eivät käsittele tätä kysymystä?

Hitler tiesi, mitä teki, toteuttaessaan maailmankuvansa ideologiaa valtiottomasta ihmisten maailmasta, joka oli hänelle yhtä kuin luonto. Hän ei ollut yksin! Hänellä oli teoreetikkoja selkärankana! Keitä? Merkittävin oli Carl Schmitt, natsien lakiteoreetikkona tunnettu lakimies ja filosofi! Nimi liittyy vahvasti Suomeen. Miksi? Schmittin teoria jatkuvasta ihmisten välisestä taistelusta on ollut teoriana Lapin yliopiston uskontotutkijalla hänen tehdessään väitöskirjaa luterilaisesta herätysliikkeestä.  Carl Schmitt oli natsi ja vielä natsiteoreetikko. Hitlerillä oli selkärankanaan useita oikeusoppineita natsiteoreetikkoina. Historiaan julmana ja tunnettuna on jäänyt Hitlerin henkilökohtainen lakimies ja toisen maailmansodan aikana miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri Hans Frank, jonka mielestä ”laki oli rakennettu saksalaisen kansamme eloonjäämisainesten varaan”. Laki oli olemassa, mutta vain herrakansan, Saksan kansan, sisäiseen elämään ja olemiseen. Muuten oli voimassa Hitlerin näkemys, että luonnonvoimat huuhtoisivat olemassa olevien valtioiden rajat pois rotujen välisen kamppailun edetessä.

On huomattava, että myös marksilaisuus on luokkataistelua. Mitä eroa siis on natsismilla ja marksilaisuudella? Ei mitään! Sama kolikko, kaksi eri puolta.

Sermones.fi on tarkastellut Saksaa ja Neuvostoliittoa artikkelissaan ”Neuvostoterrorismi ja natsiterrorismi – kuin kaksi marjaa”.

http://www.sermones.fi/2007/06/neuvostoterrorismi-ja-natsiterrorismi-%E2%80%93-kuin-kaksi-marjaa/

Hitlerin natsiSaksa teki naapurikansat valtiottomiksi. Snyder kirjoittaa: ”Valtava enemmistö  holokaustin uhreista oli muita kuin Saksan kansalaisia. Juutalaiset, jotka olivat Saksan kansalaisia, jäivät paljon suuremmalla todennäköisyydellä eloon kuin saksalaisten tuhoamien valtioiden juutalaiskansalaiset. Natsit tiesivät, että heidän täytyi mennä ulkomaille ja romuttaa naapuriyhteiskunnat ennen kuin voisivat toivoa saavansa vallankumouksensa omakseen. … Ei ainoastaan holokausti vaan kaikki Saksan suuret rikokset tehtiin alueilla, missä valtion laitokset oli tuhottu, purettu tai pahasti vioitettu. Kaikki viiden ja puolen miljoonan juutalaisen ja yli kolmen miljoonan neuvostosotavangin murhat sekä lisäksi noin miljoonan siviilin murhat niin sanotuissa partisaanien vastaisissa operaatioissa tehtiin valtiottomilla vyöhykkeillä.”

Snyder on vakava.

Snyder arvioi nykyistä aikaa. ”Sekä vasemmisto että oikeisto on valmis pelkäämään järjestystä ennemmin kuin sen tuhoa tai puuttumista. … Sekä vasemmistossa että oikeistossa holokaustin postmodernit selitykset seurailevat helposti 1930-luvun Saksan ja Itävallan traditiota. Siksi ne tuottavat virheitä, jotka voivat tehdä tulevaisuuden rikoksista enemmän eikä vähemmän todennäköisiä.”

Snyder vertaa arvioitaan markkinaoptimismiin, jossa kilpailu nähdään elämän tarkoituksena. ”Hitler sanoi paljolti samaa.” Edelleen Snyder kirjoittaa ”Sellainen yksinkertaistaminen, vaikka houkuttelevan eleganttia onkin, on kohtalokasta. Jos ei millään muulla kuin kilpailulla ole merkitystä, silloin on luonnollista eliminoida ihmiset, jotka vastustavat sitä, ja laitokset, jotka estävät sen. Hitlerille kyseisiä ihmisiä olivat juutalaiset ja laitoksia olivat valtiot.”

Mistä Hitler oli saanut aatteensa ekologinen rasismi?

Hitler synty 1889. Charles Darwinin (1809 – 1882) tutkimus Galapagossaarilta ”Lajien synty” ilmestyi vuonna 1859. Darwinin luonnonvalinnasta keskusteltiin Hitlerin nuoruuden aikoihin. ”Lajien synty” tulkittiin eri tavoin. Yhdysvalloissa vedettiin äärilaidalle fundamentalismiin. Suomessa pilapiirtäjät ja jotkut tulkitsijat ovat nähneet ihmisen banaania syövänä simpanssina. Mikä lienee ollut Adolf Hitlerin tulkinta tarkasti ottaen? Hänen maailmankuvassaan ihmisrodut edustavat eri lajeja, joiden elämä on ja sen tulee olla taistelua, jossa vahvin voittaa. Mitä Hitlerin vahvin tosiasiassa sisälsi? Mahdollistaisiko määrittely myös elinkelpoisuuden? Se on kuitenkin varmaa, että Hitler torjui kaikki uskonnolliset ja maalliset perinteet. Snyderin tulkitsemana Hitlerin nuoruudessa sellainen Darwinin tulkinta, jonka mukaan kilpailu on yhteiskunnalle eduksi, vaikutti kaikkeen keskeiseen politiikkaan.

Äskettäin Kalevassa julkaistussa artikkelissa todetaan suomalaisen sosiologian isän Edvard Westermarckin (1862 – 1939) edustaneen 1880-lukulaisen liberaalia naturalismia. Tämä merkitsi taistelua tekopyhyyttä ja näennäistietoa vastaan. Lisäksi Westermarck kritisoi voimakkaasti kristinuskoa ja valtiokirkkojärjestelmää. Kalevan artikkelissa tutkija Niina Timosaari sanoo Westermarckin edustamasta sosiologiasta, että se oli 1800-luvun lopulla uusi tiede, jonka laaja yleisö vastaanotti suurin toivein. Sen uskottiin antavan täsmällistä tietoa yhteiskunnallisista kysymyksistä ja sen edustajia pidettiin eräänlaisina airueina, jotka julistivat, mihin yhteiskunnallisissa kysymyksissä oli uskottava, mihin ei. (Kaleva 11.7.2017)

Hitlerin taistelukirjoissa ”Mein Kampf”, ”Taisteluni”, voisi jäljittää hänen saamansa vaikutteet. Kaksiosaista ”Taisteluni” kirjaa pidetään kansallissosialistisen ideologian perusteoksena.

Etusijalle Hitlerin näkemysten tulkinnassa kohoaa kuitenkin lapsuus ja sen kokemukset sekä nuoruuden kokemukset ja vaikutteet hänen pyrkiessään Wienissä taideopintoihin.

Hitlerin maailmankuvaa ja maailmankatsomusta joka tapauksessa määrittää kaiken hyvän kieltäminen. Hitlerin kielteinen elämänasenne on nostanut muistiin sermones.fin omistajan kokemuksen työelämäajaltaan. Lukion opiskelijoilla oli tehtävänä tehdä miellekartta, mind map, aiheesta hyvä elämä, tehtävä liittyi joko filosofian tai uskonnon etiikan kurssiin.  Yksi opiskelijoista ei kyennyt suoriutumaan tehtävästä. Poika, jolla oli rankka kotitausta. Pojan selitys tehtävän suorittamatta jättämiseen oli siinä, että hänen mielestään hyvää elämää ei ollut olemassa.

Hitler kielsi, että mikään aatos, oli se sitten uskonnollinen, filosofinen tai poliittinen, antaisi oikeuden nähdä toinen ihminen (tai rakastaa häntä) niin kuin näkin itsensä. Seurauksena tästä Snyderin kuvaamana oli, että siellä, missä saksalaiset hävittivät tavanomaiset valtiot tai romuttivat neuvostolaitokset, ”he loivat nielun, jossa rasismi ja politiikka vetivät yhdessä kohti olemattomuutta”.

Mikä on nielu, jossa Hitler itse eli?

Seuraavassa linkki sermones.fi:n artikkeliin ”Saiko Adolf istua isän sylissä?”

http://www.sermones.fi/2007/10/saiko-aadolf-istua-isan-sylissa/

Siis miten on mahdollista, että lähes koko Saksan kansa hurmiossa ainakin jo 1930-luvulla hurrasi Adolf Hitlerille? Eivätkö he huomanneet Hitlerin ylireagoivaa esiintymistapaa ja eivätkö he ottaneet kantaa Hitlerin kansallissosialistisen ideologian julistukseen?

Ehkä saksalaisilta puuttui kyky tehdä havaintoja tai ainakin heiltä puuttui kyky arvioida kuulemaansa rationaalisesti. Psykologien keskuudessa on tehty tutkimuksia saksalaisesta kasvatuksesta, jossa lapselta, vauvaiästä alkaen riistetään oma tahto niin perinpohjin, että lapset kasvavat pitämään kasvattajan tahtoa omanaan. Kasvatusmenetelmä on saanut nimen Die Schwarze Pädagogik, Musta Pedagogiikka.

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Alice Miller on sisällyttänyt kirjaansa ”Alussa oli kasvatus” laajoja otteita Katharina Rutschkyn vuonna 1977 ilmestyneestä kirjasta ”Musta Pedagogiikka”, ”Die Schwarze Pädagogik”. Kirjassa on kuvattu tekniikat, joiden avulla lapsi voidaan varhain ehdollistaa olemaan huomaamatta, mitä hänelle oikeastaan tapahtuu. Tekniikat ovat samoja, mitkä Millerille olivat paljastuneet pitkän analyyttisen työn aikana potilaidensa kanssa jo ennen kuin hän oli Rutschkyn kirjaan tutustunut.

Kun lapsen tahto nujerretaan varhaislapsuudessa, hän ei myöhemmin enää koskaan muista, että hänellä olisi tahtoa ollutkaan. Mustan pedagogiikan 1700-luvulla eläneen asiantuntijan ohjeiden mukaan jo alle vuoden ikäisestä lapsesta tuli kitkeä itsepäisyys ja ilkeys vakavilla nuhteilla ja vitsalla. Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi tuli saada täydellisen tottelevaiseksi vanhempia ja ylempiä kohtaan. Vanhempien kaikki teot tuli lapsenomaisesti hyväksyä.

Kun lapsi on kasvatettu tottelemaan vanhempiaan, hän on tottunut olemaan toimimatta oman tahtonsa mukaan ja alistuu myös lakeihin ja sääntöihin.

Millerin mukaan politiikan takinkääntäjät ja juutalaisten joukkomurhien tekijät on kasvatettu mustan pedagogiikan periaatteilla. Millerin mielestä ihminen, jolla ei ole omaa tahtoa, pystyy yhdessä yössä vaihtamaan poliittiset näkemyksensä jos vallanpitäjät vaihtuvat. Hänelle tahtoa edustaa aina vallanpitäjän tahto.

Niin sanottu preussilainen kasvatus lienee sopiva esimerkki Mustaan Pedagogiikkaan perustuvasta sotilaskurista. Luterilaista esivallan kunnioittamiseen ohjaavaa sotilaskuria se ei ollut. Saksalaisten rinnalla Suomen jatkosodassa taistelleet suomalaiset sotilaat tulivat näkemään suomalaisen ja saksalaisen sotilaskurin eron. Suomalaisten sotilaskasvatukseen sai sisältyä myös omaa ajattelua ja siitä talvisodan ja jatkosodan taistelukentiltä on esimerkkejä huikeistakin luovista oivalluksista.

http://www.sermones.fi/2007/09/nahkiaiset-%E2%80%93-die-schwarze-padagogik/

Saksalaiset olivat isänmaallisia. He olivat pettyneitä ensimmäisen maailmansodan pakkorauhaan, Versaillesin rauhaan 28. kesäkuuta 1919, jossa Saksa todettiin yksin syylliseksi sotaan sekä maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Hitlerin puheet Saksasta olivat siis kylvöä hyvään maaperään.

Toisaalta saksalaisten isänmaallisuudessa oli nationalistisia piirteitä ja myös yltiönationalismia. He olivat saksalaisia, parempia monien muiden kansojen rinnalla. Suomessakin tuli jatkosodan aikana tunnetuksi ilmaus saksalaiset olivat ”herrakansaa”.

Hitler omalla maailmankuvallaan ja –katsomuksellaan ruokki kuulijoitaan. Lisäksi aika oli taloudellisesti vaikeaa aikaa saksalaisille. Oli kysymys leivästä.

Hitler otti leipä-asiat vakavasti. Saksa oli menettänyt Afrikan siirtomaat Nabimian ja Ruandan alueet. Ruoan loppuminen saksalaisilta huolestutti, tosin erikoisella tavalla.  Hän oli omaksunut biologisen maailmankuvansa niin kaavamaisesti, ettei siihen mahtunut viljan tuotannon tai yleensä ruoan tuotannon lisääminen millään uudella tavalla. Snyderin käsityksen mukaan Hitler kielsi maataloustieteen. Hitlerin mielestä ainoa tapa saada ruokaa saksalaisille oli lisätä elintilaa, Lebensraum. Sitä oli saatavissa vain Saksan itäiseltä suunnalta, Itä-Euroopasta. Aluevaltaukset eivät olleet huolenaihe, koska sillä ilmansuunnalla asui Hitlerin mielestä vain ali-ihmisiä. Niihin lukeutuivat jo puolalaiset, koska he olivat saksalaisia tummaihoisempia. Varsinkin slaavit olivat ali-ihmisiä. Baltit olivat vähän arvokkaampia, mutta sillä ei enää ollut merkitystä kun Neuvostoliitto oli tavoitteena. Olivat matkan varrella.

Hitler oli kasvanut Saksan siirtomaa-ajan ilmapiirissä. Ilmapiiriin kuului rasismi. Namibia ja nykyinen Ruandan alue olivat Saksan siirtomaita, joiden historiaan jäi myös sorto. Vielä aivan viime aikana Namibia on esittänyt Saksalle korvausvaatimuksia siirtomaa-ajan raakuuksista ja väkivallasta. Saksan siirtomaavallan aikana arviolta yli 65 000 ihmistä surmattiin Namibiassa vuosina 1904 – 1908. Ruandan alue kolonialisoitiin vuonna 1885, kun se yhdessä naapurimaansa Burundin kanssa liitettiin osaksi Saksan Itä-Afrikkaa. Saksan jälkeen Ruandan alue siirtyi Belgialle. Tutseja ja hutuja kohdeltiin eriarvoisina.

Mistä kaikesta muodostui ilmapiiri, jossa kaltoin kohdeltu Adolf-lapsi ja nuoreksi aikuiseksi kasvanut Adolf varttui. Hän oli myös Saksan armeijan sotilas ensimmäisen maailmansodan aikana.

Kun Hitlerille juutalaisvainojen jo riehuessa muistutettiin Armenian kansanmurhasta, Hitler ohitti kritiikin sanoilla ”kuka muistaa enää armenialaisia”. Armenian kansanmurha tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Saksa ja Turkki olivat liittolaisia. On esitetty, että Hitler olisi saanut kansanmurhan mallin juuri Armenian kansanmurhasta, jonka suorittaja ensimmäisen maailmansodan aikoihin oli Saksan liittolainen Turkki.

Hitler ihannoi tapaa, jolla Amerikkaan muuttaneet eurooppalaiset tuhosivat intiaaneja, Amerikan alkuperäiskansaa, pakottaen heidät muuttamaan yhä kauemmas länteen. Myös intiaanien kohtalon hän kuittasi sanoilla ”kuka muistaa enää intiaaneja”. Amerikka oli Hitlerin ihannemaa, ruokaisa olohuone. Sitä samaa hän halusi Saksalle Itä-Euroopan valloituksillaan, paljon elintilaa kuten sitä oli amerikkalaisilla.

Hitler tuhosi juutalaiset niin perusteellisesti, että kysymys oli etnisestä puhdistamisesta. Se oli ennen kokematonta juutalaisille, jotka olivat kyllä kokeneet syrjintää ja kaltoin kohtelua, mutta Hitlerin juutalaisvainot olivat täysin uusi ilmiö.

Ja mikä oli se suurin vale, valemedian välittämä vale, joka sumensi Hitlerin. Se oli myytti judeo-bolsevismista! Tämän valemedian välittämän paikkansapitämättömän tiedon mukaan Neuvostoliitto olisi juutalaisten hallitsema valtio ja siis savijaloilla seisova jättiläinen. Juutalaisten hallitsema slaavilaisten ali-ihmisten hallitsema valtio, jonka helposti saattoi voittaa hävittämällä maailmasta kaikki juutalaiset. Tämän valemedian tiedon vuoksi Hitler keskitti hävitysvimmansa juutalaisiin haaliessaan saksalaisilleen lisää elintilaa ja muhevaa viljelysmaata ruoan hankkimiseksi. Erityisesti Ukrainan mustanmullan maa houkutti, olihan Saksa aikanaan saanut omistaa Ukrainan puolen vuoden ajan.  Erään kerran kävi niin, että teloitettujen hautakaivannosta mullan läpi suihkusi punainen veri. 

Holokausti alkoikin ennen Auschwitzin keskitysleirin tappamiskeskuksen käynnistymistä Itä-Euroopassa Puolassa, Ukrainassa, Baltian maissa. Heti Suomen jatkosodan sytyttyä lähtivät Saksan rautasaappaat kohti Leningradia heinäkuun alussa. Mutta kohta marssin piti pysähtyä, koska neuvostoarmeija ei ollutkaan niin nujerrettavissa. Neuvostoliitto ei ollutkaan savijaloilla seisova jättiläinen eivätkä sitä johtaneet juutalaiset vaan omat neuvostokansalaiset.

Voisi kysyä. Saksastako oli lähtöisin suomalaistenkin aluksi pilkkaava asenne neuvostosotilaita kohtaan? Vain ryssiä he olivat. Oliko se Hitlerin judeo-bolsevistista harhaoppia?   Itse sodan kentillä taistelleet suomalaiset sotilaat ovat omasta kokemuksestaan antaneet tunnustuksen neuvostosotilaille, he olivat hyviä ja urheita sotilaita.

 

Timothy Snyder, Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset. Siltala 2015. Suomentanut Antero Helasvuo.