Puhe Ylen sisäisestä ilmapiiristä ja toimintakulttuurista on vaimentunut. Ylen A-teeman keskustelu keskiviikkona 17. toukokuuta saattoi olla loppupiste asian julkiselle käsittelylle. A-teeman keskustelussa Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen myönsi, että heillä Ylessä on korjattavaa sekä johtamisessa että työkulttuurissa.

Ylen A-teema ohjelmassa otettiin kantaa siihen, miksi Yle hyllytti Terrafame-uutisoinnin jatkojutut. Ylen toimintakulttuuriin kohdistunut kritiikki oli kritiikkiä myös ja erityisesti pääministeri Juha Sipilää kohtaan. A-teeman keskustelun ja median jo aiemman uutisoinnin mukaan pääministeri Sipilä olisi lähettänyt Ylen toimittajalle lukuisia tekstiviestejä tai sähköposteja selventääkseen jääviyttään Terrafame-asiassa.

Keskustelu alitti korrektiudenkin rimaa puhumalla lankoja pitkin Yleen tai yleensä mediaan tulemisesta. Paikalla olleelta ministeri Anne Berneriltäkin tingattiin ”lankoja pitkin” kulkemisesta.

Jos kuka niin pääministeri Sipilä on tapahtuneesta ottanut opikseen. Mediaa tuntemattomana ja ilman journalistista kokemusta hän pisti päänsä mehiläispesään, mutta enää ei pistä. Entisen pääministerin Matti Vanhasen blogi on opettavaista kerrontaa.              http://mattivanhanen.fi/lautakasa/

Haavojaan parantelevan pääministerin lohdutuksena voisi muistella myös entisiä puheita sopuleista ja entisen korkeantason valtiomiehen mutkittelevia piiloutumisia mediaa pakoillessa. Myös sermones.fi on kiinnittänyt huomionsa median edustajien yleissivistykseen ja sivistyneisyyteen.

Ylegaten tapahtumien faktat vaikuttavat tosilta, mutta myös poliittisia motiiveja voisi arvailla. Jää kysymys, mitä  pääministerin taidottomuudesta omassa asiassaan olisi median toimituksessa ajateltu, jos pääministeri olisi ollut joku toinen kuin Juha Sipilä  tai jonkin toisen puolueen edustaja. Jää myös kysymys, onko pääjohtaja Atte Jääskeläinen mahdollisine virheineen ja vikoineen ollut tässä vain välikappale.

Kovin 70-lukulaista vaikka Ylegaten toimittajien puoluekannat eivät olekaan tiedossa!

Professori Olli Mäenpään selvitys Ylen toiminnasta on nostanut esiin juuri Jääskeläisen vastuulla olleen uutis- ja ajankohtaistoiminnan. Selvityksen mukaan rikosoikeudellisen vastuun korostaminen aiheuttaa varovaisuutta, joka johtaa riskipitoisten aiheiden välttelyä. Terrafame-tapauksessa Yle on taipunut ulkopuoliseen vaikuttamiseen.

Olisi ollut paikallaan, että pääjohtaja Jääskeläinen olisi heti alkuunsa ottanut yhteyttä pääministeri Sipilään, jolla ei ollut käsitystä asemansa merkityksestä viestien lähettämisessä. Myös Ylen koko toimituksen olisi vain kaikessa hiljaisuudessa pitänyt panna merkille pääministerin toimintatapa ja jättää asia omaksi tiedokseen. Riitti kun pääministerin oma ilmoitus jääviydestä oli uutisoitu. Kansalaiskeskustelu olisi saanut jatkaa asian käsittelyä mikäli olisi nähnyt sen tarkoituksenmukaiseksi.

Ikävintä asiassa on Ylegate-kirjan kirjoittaneiden A-teeman keskustelussa mukana olleiden kahden toimittajan tapa osallistua. Omalla esiintymisellään he eivät saaneet ainakaan yleisöä puolelleen. Ehkä kuvakulma ei ollut suosiollinen kummallekaan toimittajalle, mutta  epäkorrektit ilmeilyt ja sanattomat viestit eivät johtuneet kuvakulmista. Median edustajalle ei sovi ylimielinen tai tietävä asenne, vaikka olisi oikeassakin tai oikean asian jäljillä. Hän on palvelija siinä missä pikaruokalan työntekijä tai maatalouslomittajan sijainen tai pikaruokalayrityksen suuromistaja tai suuren maatalouskartanon omistaja tai Suomen presidentti.

Vaikka mediatyöntekijä on innoissaan vastaan tulleesta uutisesta tai aihekokonaisuudesta, kannatta pitää mielessä länsimaiden merkittävimmän filosofin Immanuel Kantin (1724 – 1804) opetus, ettei puhdasta tietoa ole olemassa. Vaikka mediatyöntekijä kohtaisi mitä oikeana pitämäänsä tai tarjottua tietoa tahansa, hän havainnoi ja ajattelee sitä oman maailmankuvansa eli melko likaisten ja monesti vääristävienkin silmälasien läpi.

Kantin filosofian mukaan ihmisen aivoissa on jo syntymälahjana erilaisia asetuksia, joiden kautta havainnot tehdään. Lapsesta lähtien asetusten määrä ja muunnokset lisääntyvät ja aikuisella tiedonvälittäjällä asetusten määrä ja laatu voivat olla mitä tahansa. Jokainen havainto on ihmisen henkilökohtaisen maailmankuvan kautta tehty havainto. Arvioitu, siivilöity, vääristynyt tai vääristetty.

Suomen jokaisella kansalaisella on sananvapaus PL 12§. Niin myös median edustajalla, kirjoittavilla ja puhuvilla toimittajilla sekä kuvillaan puhuvilla kuvatoimittajilla.

Mutta kuitenkaan ei ole niin, että voisi tuottaa mitä mieleen juolahtaa tai mitä sylki tuo suuhun tai mitä luulee tai on luulevinaan tai on kuullut totena puhutun.  Suomen perustuslaki suojaa kansalaisensa lähimmäisen sananvapaudelta kuin kanaemo suojaa poikasensa. ”Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla” PL 12.

Päätoimittaja Jääskeläinen on sanoittanut journalismin vastuun myös vastuuksi mielikuvista. Ei riitä, että tiedonsirpaleet ovat kohdallaan vaan myös sen mielikuvan, joka annetaan, pitää olla oikea. (IS 17.5.)

 

Lähiaikoina sermones.fi julkaisee kirjoituksen ”Tuppeensahatut”.