Sopimaton käytös, todetaan suurlähettiläs Jarmo Viinasen ja Isä Mitron potkujen syistä. Arvostetuissa ja vastuullisissa työtehtävissä palvelleet miehet ovat siis käyttäytyneet moraalittomasti ja henkilökohtaisesti olleet moraalittomia.

Suurlähettiläs Viinasella on lisäksi ollut ongelmia muun muassa johtamisessa.

Työnantajien – siis Suomen ortodoksisen kirkon ja Suomen valtion – tahoilta osoittaa yllättävää ryhdikkyyttä erottaa miehet tehtävistään ja viroistaan. Kummankin työnantajan perustelutkin ovat pitkälti samat: sopimaton käytös, kokonaisharkinta ja yleinen etu. (Iltalehti 20.8.2016, ”Näkökulma: Menneisyyden miehet”)

Jos Raahessa olisi toimittu samalla periaatteellisuudella kuin mitä suurlähettiläs Viinanen ja Isä Mitro ovat kohdanneet, olisi raahelaisen rehtorin selänkääntämiskiusaaminen ja häpäisevä sekä nöyryyttävä opettajan kohtelu jäänyt yhteen kertaan. Rehtorin moraalittomuus on huipussaan, kun hän kääntää selkänsä opettajalle joka asiallisesti ja asianmukaisesti haluaisi kysyä jotakin omaan tai oppilaitoksen yleisempään tehtävään liittyvästä asiasta. Lisäksi kun kysymyksessä on ollut  ammattitaitoinen ja osaava, asiallisesti ja toiset ihmiset huomioon ottava  opettaja, joka ei turhia kysele.  Yksi selänkääntäminen olisi riittänyt potkujen antamiseen. Ei edes samassa talossa työskenneellä opettajien ammattiyhdistyksen edustajalla ole ollut ammattitaitoa ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Lisäksi kyseisen rehtorin tiedetään edellisessä työpaikassaan lukukauden päättäjäisjuhlassa julkisesti arvostelleen opettajaa jonkun tai joidenkin oppilaiden suoritustasosta. Siis rehtori itketti opettajaa, vieläpä julkisesti. Kun tämäkin opettaja jäi eläkkeelle, hän välittömästi muutti pois Raahesta, paikkakunnalta, jossa päätti elämäntyönsä vaativassa työssä. Sopimaton käytös ja moraaliton toimintatapa olisi ollut perusteltu syy jättää rehtori valitsematta toiseen saman kaupungin työpaikkaan. Samaa kysyy ja ihmettelee Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonenkin suurlähettiläs Viinasen valinnasta YK:n jälkeen Tukholman suurlähetystöön. Viinasen käytöksestä valitettiin jo YK:ssa.
Rehtorin ammattitaitoon oppilaitoksensa johtamisessa oli henkilöstössä tyytymättömyyttä aivan kuin on ollut suurlähettiläs Viinasenkin tapauksessa.

Parkkonen kommentoi laajemminkin Suomen diplomaattien ja suurlähettiläiden moraalisuutta ja ammattitaitoa Iltalehden kolumnissaan. ”Eikä Viinanen ole ainoa suurlähettiläs tai diplomaatti, jonka tekemiset ovat aiheuttaneet klassisia harmaita hiuksia ulkoministeriössä.

Monet suomalaiset diplomaatit eivät pidä legendaarista kynttiläänsä vakan alla. Siksi monet heistä ovat vuosien varrella päätyneet johtopäätökseen, että diplomaattipassi antaa luvan poiketa yhteiskunnan korrekteista käytöskoodeista.
Ja suomalainen hyvä veli ja sen sisko -järjestelmä on tämän hallusinaation toteuttamisen mahdollistanut, sillä ulkoministeriökin on ollut halukas lakaisemaan hankalat tapaukset maton alle.

Mutta Viinasen tapaus tuli julkisuuteen ennen veljestuomioistuinta.”

Tukholmasta on uutisoitu myös verottomista ostotapahtumista.

Filosofian tohtori, entinen kansanedustaja Päivi Lipponen kertoo eräässä kirjassaan kokemuksestaan erään valtion Suomen suurlähetystöstä. Lipponen kertoo, miten erään kerran illalla heidän ajaessaan autolla ulos lähetystön portista, suomalaiset diplomaatit huusivat portinvartijalle suomenkielellä: ”Vauhtia, orja!”

Suomea edustavilta diplomaateilta puuttui moraali, he toimivat ja käyttäytyivät moraalittomasti. He olivat moraalittomia ja samalla ammattitaidottomia tehtävässään.

Raahen rehtorin tapaukseen liittyen opettajat puhuivat myös rehtorin hovista ja oppilaitoksen useamman kerroksen väestä. Työnantaja Raahen kaupunki ei puuttunut asiaan eikä asiaa hoitanut opettajien paikallinen ammattijärjestökään.