Mikä on totuus? 8.7.2016
Jeesus puhui haastajiensa edessä totuudesta. Pilatus reagoi Jeesuksen puheeseen kysymällä kyllästyneesti ”Mikä on totuus?” Se oli Rooman totuuksilla kilpailevan eetoksen väsyttämän miehen kysymys.
Mikä tämän päivän poliittisessa ja yhteiskunnallisessa maailmassa on totuus?
Suomen poliittisissa piireissä pinnalla on Naton kokous Varsovassa, jossa ovat mukana myös presidentti Sauli Niinistö ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven. He ovat ainoat ulkopuoliset, jotka ovat läsnä Naton työillallisilla, jolla on aiheena Venäjä.
Venäjä, Venäjä, Venäjä!
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen Yhdysvalloissa syksyllä 2007 pitämä puhe muistetaan. Sermones.fi totesi idän ja lännen kohtaamisen Suomen itärajalla, se on maantieteellinen tosiasia ja jolla on poliittinen merkitys. Mutta sitten sermones.fi kysyy ”Miksi tämän tosiasian esiintuominen puolustusministeri Jyri Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämässä puheessa tapahtui epäasiallisesti?”
Artikkelissaan ”Eurooppaan ulottuva kansainvälinen selkkaus ei säästäisi Suomeakaan” sermones.fi kuittaa ministeri Häkämiehen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” lausuman kuivasti ”Eivät tökeröt lauseet puheeseen itsestään kävele.”
Edelleen sermones.fi arvioi ”Eivät tökeröt lauseet mitään retoriikkaa olleet. Aivan kuin olisi vetänyt jostakin ovesta.
korostaminen Suomen kannalta. Eurooppaan ulottuva kansainvälinen selkkaus ei säästäisi Suomeakaan.”
Sermones.fi näkee syksyllä 2007 Barentsin alueen kaasu- ja öljyesiintymien pohjoisnavan omistuksineen tuoneen lisämerkityksen Suomen geopolitiikkaan.
http://www.sermones.fi/2007/09/eurooppaan-ulottuva-kansainvalinen-selkkaus-ei-saastaisi-suomeakaan/
Sermones.fi arvioi puolustusministeri Häkämiehen puheen kolmea lausetta lukuunottamatta hyväksi infopaketiksi, ”mikä myös esiteltiin asiallisesti ilman sotakiihkoa ellei sellaiseksi nähdä Häkämiehen esitystä EU:n ja Naton yhteistyön parantamiseksi nykyisestään. Kun olisivat olleet pois kolminkertainen ’Venäjä’ sekä puheen lopusta vihjaileva Shakespearin Hamletin puheenvuoro ’ollako vai eikö olla’, olisi puhe eräin varauksin ollut asianmukainen. Jokin muukin kohta olisi edellyttänyt tarkistusta.”
Artikkellinsa lopussa sermones.fi kysyy kuka tai ketkä olivat puolustusministeri Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämän puheen varsinaiset kirjoittajat?
Oletettavasti Naton kokouksessa Varsovassa toistetaan usein sanat Ukraina, Krim ja Venäjä. Oletettavasti näissä puheenvuoroissa kuitenkaan ei muisteta, miten yksipuolisesti Euroopan unioni asettui Ukrainan puolelle sen Euroopan unioniin liittymisasiassa. Euroopan unionin piti olla rauhan unioni, mutta toimintatavat olivat ja ovat sotaintoa täynnä. Syntyi vastakkainasettelu Venäjä – muu Eurooppa.
Venäläinen ihminen on ylpeä. Asettuessaan sitä vastapäätä satutettiin venäläistä ihmistä tähän herkkään kohtaan. Moukat Euroopassa ja Amerikassa ovat häntä satuttaneet. Moukat! Suomi heidän mukanaan! Kannattaisi opiskella kirjailija Fjodor Dostojevskia niin tietäisi, mitä venäläiset ovat. Dostojevskin sanoin ”Voi, noita venäläisiä!”
Euroopan unionin ja Venäjän vastakkain asettelussa Euroopan unionilta ovat puuttuneet yleissivistys, sivistyneisyys, sivistys ja rauhantahtoinen politiikka. Venäjä on vuosisatojensa aikana etsinyt suhdettaan Eurooppaan tai muuhun Eurooppaan, ja nyt sen kasvoille heitettiin eurooppalaisten kapakka- ja someroskan ”mitä käteen sattuu” tavaraa, muka viisasta ja asianmukaista toimintaa.
Venäjän Iivana Julman historian saa elämään, jos ja kun venäläistä 2000-luvun ylpeää ihmistä loukataan, katsotaan nenänvartta pitkin, pitämällä häntä alempiarvoisena, näkemällä hänet toisena. Euroopan unioni onnistui tässä armonvuonna 2014, kirjoittaa sermones.fi toukokuussa 2014.
Kun avaa seuraavan linkin, tietää, mitä Venäjällä on vastassa, jos ei anneta arvoa toisella eikä arvata omaa tilaa!
Euroopan poliittisessa ilmapiirissä ei ole ainoastaan russofobiaa, on ryssävihaa.
Kansanedustaja ja Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen on omakustanteisessa kirjassaan ”Ulkopolitiikka” (2016) tarkastellut voimapolitiikan paluuta hyvin Venäjä-keskeisesti. Pääasiassa hän on kerrannut, mitä media on kertonut Venäjästä. Kirjan helmiksi kuitenkin muodostuvat persoonalliset kannanotot.
Vanhanen myöntää, että kaikilla suurvalloilla taitaa olla se oppi, että ne suojelevat kansalaisiaan tarvittaessa voimallakin kaikkialla maailmassa. Erityisesti Yhdysvallat pitää tästä tiukasti kiinni, Vanhanen kirjoittaa.
Venäjän uusimmassa sotilasdoktriinissa vuodelta 2014 Naton kehitys ja laajentuminen Venäjän federaation rajoja kohden sanotaan suoraan. Doktriini nostaa esiin myös Venäjän sisäiset uhat, terroristijärjestöjen ja yksittäisten ihmisten muodostamat uhat. Näissä ilmiöissä todetaan myös kansalaisten mielialoihin vaikuttaminen.
Mitä näissä Venäjän vuoden 2014 sotilasdoktriinissa on sellaista, mitä ei olisi minkä tahansa valtion turvallisuus- ja puolustusasiakirjoissa? Lisäksi, jos otetaan huomioon, ettei Venäjä ole Syyriassa asettunut kapinallisten puolelle vaan tukemaan laillista hallitusta ja laillista kuningasta. Miten Yhdysvallat teki Irakissa ja muiden valtioiden ja Suomen sotaintoilijoiden tukemana Libyassa? Mitä ovat olleet seuraukset, arabikeväästä ei tietoakaan!
Libyan johtaja Muammar Gaddafi kuoli häpeällisesti, kirjoitti sermones.fi lokakuussa 2011. Irakin näytelmä toistui Libyassa. Irakin presidentin Saddam Husseinin viimeisistä päivistä ja kohtelusta ei ole opittu mitään. Kansainvälinen sivistyneisyys ei kykene tekemään suunnitelmaa, jolla valtakunnan päämies – siitä huolimatta, että on raakalainen, diktaattori ja tyranni – arvokkaalla tavalla saatettaisiin oikeuden eteen.
Yhdysvaltojen kohtaamisessa Irakin sodan alla ei suomalaisillakaan ollut sitä yleissivistystä, jolla tilanteesta olisi pitänyt käydä keskustelua ja vaikka pyrkiä vaikuttamaan Yhdysvaltain itseymmärrykseen. Evankelikaalien painottamassa Yhdysvaltain kristillisen oikeiston politiikassa tuhatvuotisen valtakunnan tapahtumat paikantuvat Lähi-Itään.
Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder on muistelmissaan kertonut tapaamisistaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa. Liittokansleri Schröder on maininnut vaikeuden kohdata valtion päämies, jonka poliittiset päätökset välillä vaikuttavat syntyneen Jumalan kanssa käydyn keskustelun perusteella.
Miten on? Onko Yhdysvaltain Krim-politiikassa ollut mukana tuhatvuotisen valtakunnan odotus ja sen panottuminen nimenomaan Lähi-Itään tai lähialueille? Yhdysvallat on ollut ja on edelleen Naton kautta lähellä Krimiä. Olisiko Yhdysvallat voinut löytää jonkin vaikkapa tataareja koskevan humanitaarisen tai ehkä kasakka-joukkoja koskevan puolustuksellisen syyn lähestyä Krimiä vielä enemmän kuin se Naton kautta lähestyi? Venäjä vain oli nopeampi ja sai namupalan.
Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää, oli jo maaherra Pontius Pilatus aikanaan oppinut ja kysyi, mikä on totuus.
Mikä on totuus tämän hetken maailmanpolitiikassa? Keskustellaanko Naton kokouksessa Varsovassa 8. päivänä heinäkuuta 2016 Natosta vai Venäjästä, sodasta vai rauhasta?