Pakolaiskriisin ja lasten hädän keskeltä on ojennettu käsi. Kuka tai ketkä ovat valmiita tarttumaan siihen?

Käden ojentaja on Iranin presidentti Hassan Rouhani. Hän on myös sanonut sen, mitä muslimeilta on odotettu. Hän on tuominnut muslimivaltioiden vaikenemisen Syyrian, Irakin ja Jemenin verenvuodatusten edessä.

Islamin yhtenäisyyden konferenssissa Teheranissa Euroopan joulupyhien aikaan puhunut presidentti Rouhani ilmaisi myös häpeävänsä, kun muslimilapset joutuvat tekemään pitkiä ja vaarallisia matkoja saadakseen turvapaikan muslimimaiden ulkopuolelta. Puheensa ydinsanomana hän julisti muslimimaailman suurimpana velvollisuutena korjata islamin kuvaa maailman silmissä.

Vielä tähän mennessä ei mediassa ole näkynyt uutisia, joissa Iranin presidentin tarjoamaan käteen olisi tartuttu. Pakolaiskriisissä olevasta Euroopasta tai Euroopan unionin maista olisi luullut olevan käteen tarttujia jonoksi asti.

Uskoa arabimaiden verenvuodatuksen tyrehtymiseen on antanut myös Isisin vankeudesta päässeen katolisen syyrialaispapin luottamus keskusteluyhteyteen Isisin kanssa. Jopa Isisin kanssa on mahdollista neuvotella Isisin vankeudesta paennut katolinen syyrialaispappi Jacques Mourad on oman kokemuksensa perusteella sanonut. Hän ei usko sotilaalliseen ratkaisuun Isisin vastaisessa taistelussa. Hän näkee väkivallan luovan aina vain uutta väkivaltaa.

Presidentti Martti Ahtisaarella on ollut rohkeutta ja taitavuutta saattaa vihamiehet tai ainakin melkoiset sarvipäät saman pöydän ääreen jalat saman pöydän alle. Keskustelu kasvokkain on useassa tapauksessa tuottanut myönteisen tuloksen. Suomella olisi tarjota presidentti Ahtisaari etsimään neuvottelupöytä, jonka ääreen kutsuttu Isis voisi ottaa kutsun vastaan. Myös presidentti Sauli Niinistö on jo osoittanut taitavuutensa keskustelukulttuurin edustajana.

Keskustelu Isisin sekä muiden verenroiskijoiden kanssa ei voisi olla mitään hymisemistä. Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 vastaanottanut presidentti Ahtisaari opasti isällisesti Yhdysvaltain tuoretta presidenttiä Barack Hussein Obamaakin sanoessaan Nobel-juhlapuheessaan, että rauha on tahdon asia. Rauha on tällöin rationaalisen päättelyn tulos, ei hymistelyä. Neuvoessaan Yhdysvaltoja presidentti Ahtisaari teki sen, minkä olisi pitänyt olla Suomen globaalia turvallisuuspolitiikkaa ennen Yhdysvaltain Irakin sotaa.

Miten Suomi on selvinnyt tämän päivän globaalin ongelman tunnusmerkit jo saaneessa pakolaiskriisissä, kansainvaelluksessa? Suunnittelemattomuus ja valvomattomuus olivat tunnusmerkillistä ainakin ensimmäisten turvapaikanhakijoiden ylittäessä Suomen rajan.

Kun Pohjois-Suomen ja Lapin siviilit menivät Ruotsiin evakkoon Lapin sodan syttyessä syyskuussa 1944, rajan ylitys tapahtui organisoidusti. ”Haaparannan asemalla pitkien pöytien takana istui ruotsalaisia sotilaita, krenatöörejä ja suomalaisia virkapukuisia poliiseja, jotka ottivat ylös tulijoiden nimen, syntymäajan ja kotipaikkakunnan. Jokaisen junan evakkomäärä laskettiin ja arkistoitiin. Evakot saivat hätäpassin henkilöllisyystodistukseksi sekä henkilökohtaisen tunnistusnumeron, joka kulki mukana papereissa. Karjan taluttajat kirjattiin erikseen ylös, ja karja ajettiin noin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle karjaleirille.” (Veikko Erkkilä – Pekka Iivari: Jätetyt kodit, tuhotut sillat. Lapin monta historiaa. Otava 2015.)

Rajan yli saapuvilta evakoilta kysyttiin myös, onko täitä. Vastauksesta riippumatta jokaisen tuli kulkea sotilaiden valvovien silmien alla täisaunan kautta. Alle kouluikäiset rokotettiin.

Sotaa pakoon lähteneitä suomalaisia siviilejä ei otettu Ruotsissa vastaan naiivisti. Käsitettiin, mitä riskejä voi kätkeytyä huteraan vastaanottoon.

Ihmiseen ei voi luottaa koettiin suomalaisten evakkotaipaleella tarkasta valvonnasta huolimatta. Evakosta palattua omaisuus ja ihmiset eivät aina kulkeneet yhtä matkaa. Ryöstöjen ja varkauksien kanssa piti olla tarkkana. ”Tuohon aikaan liikkui monenlaista kulkuria, karkuria ja tarkkailijaa.”(Erkkilä, Iivari)

Ihmisen epäluotettavuus on kohdattu erityisesti tämän päivän pakolaistulvassa. Pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin on suhtauduttu humaanisti ja kristillisesti, haaste solidaarisuuteen on otettu tosissaan. Päivittäiset tilanteet maahanmuuttajien asioiden järjestelyissä kuitenkaan eivät ole menneet kaikilta osin kivuttomasti. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg on sanonutkin, että ”on lupa ajatella pragmaattisesti ja hyväksyä, ettei kaikilla hakijoilla ole puhtaat jauhot pussissa”. Omien tyttäriensä turvallisuuden takia hänet herätti erityisesti Kempeleen raiskaustapaus. Nerg perää aidon hädän näkemistä.

Ojennettuun käteen on tartuttava ja raakalaiset saatava keskustelemaan.