Pariisin terrori-iskujen jälkeen 15.1.2015 julkaistu artikkeli tässä uudelleen päivättynä.

Ranskan ja Pariisin terrori-iskut ja murhaamiset eivät vielä ole saaneet selitystä. Tuomittu ne on. Al-Qaidan ilmoittautuminen tekijäksi ei ole kertonut koko totuutta.

Satiirilehden toimitukseen hyökänneiden veljesten laitoskotitaustakin on ollut mukana selitysten etsimisessä. On totta, että ihmisellä on psykologinen puolustautumisalttius projisoida kokemansa asiat mahdollisiin syyllisiin.

Veljesten terrori- ja murhaiskua on pidetty hyökkäyksenä sananvapautta vastaan. ”Sananvapaus” on hyökkäyksen tuomitsemisessa ollut keskeinen ase. Juutalaiseen ruokakauppaan hyökkäämisen – terrori-isku sekin – syyt lienevät Lähi-Idän politiikkaan liittyviä. Kosher tarkoittaa juutalaisten säädösten mukaista ruokaa.

Mistä kaikesta Euroopassa tapahtuville terroriteoille voi etsiä selityksiä?

Jo siitä, mitä itse kukin meistä ymmärtää ja tarkoittaa suvaitsevaisuudella.

Suvaitsevainen voi olla monella tavalla. Ääriradikaalit ovat monesti fundamentalisteja, nykyään ilmaisulla viitataan useimmiten äärioikeistoon, mutta korkean tason poliitikko ja poliittinen ajattelija, professori Keijo Korhonen muutama vuosi sitten Oulussa pitämässään luennossa totesi äärivasemmistolaisuuden ja äärioikeistolaisuuden kohtaavan toisensa ympyrän toisella puoliskolla. Samaa pataa ovat!

Ääriradikaalista fundamentalismista on historiaan jäänyt paljon verisiä jälkiä.

On olemassa myös liberalistista fundamentalismia, jolloin osoitetaan suvaitsemattomuutta ihmiselle, joka ei pidä oikeana kaiken suvaitsemista.

Vähemmistöjen ja maahanmuuttajien yhteydessä ei ole ainakaan viime aikoina ollut periaatteellista keskustelua monikulttuurisuuspolitiikasta. Politiikassa maahanmuutosta on puhuttu ja eduskuntavaalien lähestyessä siitä puhutaan vielä enemmän. Kiivailua tultaneen välttämään. Mutta voisiko keskustelun viedä syvemmille vesille?

Ranskassa uskonto on rajattu kokonaan julkisen elämän ulkopuolelle ihmisten yksityisasiaksi. Kouluissa ei ole uskonnonopetusta. Järjestelmää kutsutaan nimellä laïcité. Ranskalaisessa mallissa maahanmuuttajilta on ainakin aikaisemman käytännön mukaan edellytetty sulautumista eli assimilaatiota valtaväestöön.

Onko ranskalaisessa assimilaationmallissa kohdattu lähimmäinen kultaisen säännön etiikkaa noudattaen kuin kohtaisi itsensä?

Suomessa uskonnon ja omantunnon vapaus (PL 11§) sekä sananvapaus (PL 12§) ovat perustuslain säätämiä Suomen kansalaisten perusoikeuksia.

Suomen rikoslaissa (17. luku 10§) on säädetty myös uskonrauhan rikkomisesta ”Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, ….. on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Äskettäin tehtiin esitys ns. jumalanpilkkasäännöksen poistamiseksi Suomen rikoslaista. Esitys pysähtyi ainakin oikeusministeri Anna-Maija Henriksoniin, joka ei nähnyt syytä säännöksen poistamiseen, päinvastoin. Hän katsoi jumalanpilkkasäännöksen olevan uskonnonvapauden puolustamista.

Sermones.fi:n arviot eri maiden monikulttuurisuuspolitiikasta perustuvat professori Juha Sihvolan (1957 – 2012) artikkeliin teoksessa ”Erilaisuuden valot ja varjot” (Otava 2007). Mikäli sermones.fi:n tiedot ovat osin paikkansapitämättömiä, päälinjaukset pitänevät paikkansa. Teos on tarkoitettu tasa-arvoisen koulun eettiseen kasvatukseen.

Suomalainen monikulttuurisuusmalli kulttuuristen vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kohtaamisessa on integraation eli kotouttamisen malli. Siinä tuetaan maahanmuuttajien kykyä osallistua tasaveroisesti kaikkien muiden kanssa työelämään ja yhteiskunnan toimintaan ja samalla tuetaan myös heidän oman kielensä, uskontonsa ja muun kulttuurinsa säilyttämistä.

Suomen mallissa koulun on huolehdittava, että kulttuuriseen vähemmistöön kuuluvilla lapsilla on sellaiset kyvyt ja valmiudet, joita tasavertainen toimiminen Suomen kansalaisena edellyttää.

Integraatiomallissa lähdetään myös siitä, että maahanmuuttajien oma kulttuuri ei ole tasaveroisen kansalaisuuden este vaan päinvastoin vahvistaja. Tähän periaatteeseen perustuen maahanmuuttajien kieltä, uskontoa ja muuta kulttuuriperintöä ei pelkästään suvaita ja suojata syrjinnältä vaan aktiivisesti tuetaan ja vahvistetaan.

Liian varhain kuollut Sihvola, historioitsija, tutkija, ajattelija ja filosofi, korostaa artikkelissaan vielä, että integroinnin eli kotouttamisen mallissa tasaveroinen Suomen kansalaisuuden periaate voittaa, jos se joutuu ristiriitaan maahanmuuttajien kulttuuriperinteen kanssa. Koulutuksen tavoitteista ei tingitä, mutta menetelmissä joustetaan.

Kysymykset uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä sananvapaudesta eivät ole yksiselitteisiä, sillä ne ovat ihmisen olemuksellisuuden kysymyksiä. Ensinnäkin voidaan todeta filosofi Immanuel Kantin (1724 – 1804) sanoin ihmisestä, että ihminen on epäpyhä, mutta ihmisyys hänessä on pyhä.

Nürnbergin oikeudenkäynneissä natsiSaksan rikollisia tuomittiin nimenomaan rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kysymys ei ollut vain fyysisistä rikoksista, joilla ihmisiä vahingoitettiin. Kysymys ei ollut vain sananvapaudesta, vaikka toisaalta asiat kietoutuvat sen ympärille tai että sananvapaus kietoutuu ihmisen muun olemuksellisuuden ympärille. Oli kysymys ihmisen perusoikeuksista, ihmisyydestä sinänsä an sich.

Uskonnon kysymykset ovat ihmisen persoonan ihmisyyden sisältöjä. Niihin koskeminen on ihmisen pyhyyteen koskemista. Koska myös sananvapaus on ihmisen olemuksellisuutta, se ei voi sulkea uskontoa pois. Molemmat, uskonto ja sananvapaus ovat ihmisyyttä sinänsä ja tätä kautta kumpikaan ei voi rajoittaa toista.

Päivämies kysyykin kuluvan viikon pääkirjoituksessaan, onko sananvapaus pyhempi kuin itse pyhä (Päivämies 14.1.2015). Pääkirjoituksen otsikko on ”Sananvapaus ei oikeuta pilkkaamaan pyhiä arvoja”.

http://paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset/814/

Ranska on tutkijoiden ja taiteilijoiden maa. Tuntematonta tutkivat ja käsittämätöntä sanoittavat ovat mielensä maisemassa retkeileviä ihmisiä. Ihminen on transsendoiva, yliajallisuuteen orientoituva. Tämän tulisi näkyä myös lainsäädännössä. Suomessa se näkyy, uskonnonvapauslaissa. On vapaus uskoa tai olla uskomatta.

Oikeusministeri Henriksonin jumalanpilkkasäännöksen tarpeellisuuden perustelu uskonnonvapauden puolustamisella on oikeaan osuva luterilaisen ihmiskäsityksen näkökulmasta.

Luterilaisen etiikan mukaan ihminen on sekä hyvä että paha, ei vain heikko, vaan paha. Kristittyynkään ei voi luottaa! Ihminen voi olla arvaamaton ja on sitä, kuten hyvin tiedetään. Jumalanpilkkasäännöksellä varaudutaan arvaamattomuuksiin, tässä tapauksessa pyritään säilyttämään suoja uskonnonvapaudelle. Laki toimii esivaltana arvokkaan ja heikon suojelemiseksi.

Sihvola huomauttaa vuonna 2007 ilmestyneessä artikkelissaan, että assimilaatiopolitiikka ei ole Ranskassa toiminut odotusten mukaisesti. Maahanmuuttajissa on syrjäytyneitä ja Pariisin lähiöissä on levottomuuksia.

Suomessa ovat perustuslain turvaamina uskonnonvapaus, omantunnon vapaus ja sananvapaus. Niistä pidetään perustuslaillisesti kiinni. Kuitenkaan pilapiirrokset vieraasta uskonnosta eivät ole saaneet täyttä kannatusta eikä niille ole hurrattu.

On ymmärrettävää, että ranskalaisen sarjakuvalehden ilmestyminen raskaan katastrofin jälkeen on kiinnostanut eikä painosmäärä ihmetytä. Toisaalta ainakin suomalaisen yleisön maltillisessa reagoinnissa on nähtävissä periaatteellinen ero siihen, mihin sananvapauden rajojen nähdään asettuvan.

Myös uskonnollista lukutaitoa Suomessa korostetaan. Oman uskonnon opetus kouluissa halutaan turvata. Uskonnollinen lukutaito on kansalaistaito, joka alkaa oman uskonnon tuntemisesta. Sivistys edellyttää myös vieraita uskontoja koskevaa vahvaa tietotasoa, yleissivistystä. Mitä enemmän joissakin uskonnoissa kuten nyt islamilaisuudessa on fundamentalistisia piirteitä, sitä enemmän ne on nähtävä haasteina tieteelliselle tutkimukselle. Väkivalta ei kuulu tieteen tutkimusmenetelmiin. Myös kristinuskon piirissä on fundamentalismia, millä on nähty olleen vaikutuksensa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Erilaisuuden valot ja varjot – Eettinen kasvatus koulussa-teos on Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kokoama julkaisu, jonka toimittajat ovat Hannele Niemi ja Riitta Sarras