10.4.2015. ”Hyvä johtaja saa alaisensa kukkimaan.” ”Jokaisen ihmisen sisällä on kukka: jokin asia, jossa juuri hän on kauneimmillaan. Ei verrattuna muihin, vaan omana itsenään!”
Opetus- ja kulttuuriministeriön Peuskoulun tulevaisuus-raportti yllättää lukijansa näyllään kulttuurisesta muutoksesta meillä Suomessa ja muualla.
Tuossa aukossa Suomen Pisa-koulu kipristelee huonoiksi muuttuneilla tuloksillaan ja digitaidoillaan, joita se käyttää vain viihteeseen tai vastaavaan, mutta ei oppimiseen. Raportin kuvaus koulun ja oppilaitosten digitaalisesta tilanteesta on ollut nähtävissä jo mediasta, joka on kyennyt ainoastaan uutisointiin kouluista ja paikkakunnista, joissa oppilaille ja opiskelijoille on hankittu henkilökohtainen taulu- tai muu tietokone. Jokainen ei-opettajakin on ymmärtänyt, ettei ratkaisu digitaaliseen opiskeluun ole koneessa. Kannattaakin tutustua Valma Kukon esityksiin sähköisestä kotikoulupäivästä, joka ratkaisisi samalla useita lasten ja nuorten uupumis- ja kouluviihtyvyysongelmia.
Perusteluita Valma Kukon esityksille on raportissa. Raportissa esitetään koottavaksi palautetta ja tietoa joustavan koulupäivän kokemuksista, joilla perusteilla koulupäivän rakennetta ja pituutta lähdetään toteuttamaan ”uudella tavalla”.
Kukon sekä Opetus-ja kulttuuriministeriön koulupäivän rakennetta koskevat esitykset kuitenkin poikkeavat toisistaan lähtökohdiltaan. Kukon esitys lähtee oppimisesta, koska tämän päivän koulussa ovat kotiläksyt edelleen käytössä. Peruskoulun tulevaisuus-raportti sen sijaan perustuu SITRAn rahoittamaan ja professori Lea Pulkkisen kehittämään kokonaiskoulupäivä-ajatteluun etsittäessä ratkaisua lasten valvomattoman iltapäivän riskitekijöihin. Tutkimuksen tulokset on nyt sitten laajennettu sovellettuina Peruskoulun tulevaisuus-raporttiin.
Kukko kirjoittaa eräässä artikkelissaan: ”Uskomatonta, että lasten ja nuorten viestittämästä ahdistuksesta huolimatta ollaan valmiita pidentämään koulupäivää kun koulupäivän rakenne nykyiselläänkin on jäänyt liian vähäiselle tarkastelulle. Ei edes muutaman vuoden takainen Sitran rahoittama tutkimus kokonaiskoulupäivästä paneutunut ongelmaan oppimislähtöisesti. Kyseinen tutkimushan paneutui lähinnä etsimään ratkaisua lasten valvomattoman iltapäivän riskitekijöihin.
Siis miksi lasten ja nuorten täytyy lähteä koulusta kotiin reppu pullollaan läksyjä kun kuitenkin on jo pitkä päivä oltu oppitunneilla asiantuntija-aikuisen ohjauksessa?
Lasten mahdollisuudet selvitä koulun antamista kotiläksyistä voivat olla lähtöviiva, josta alkaa lasten ja nuorten eriarvoistuminen. Useimmiten lapset peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen tarvitsevat läksyihinsä vanhempiensa apua, jota eivät kaikki vanhemmat pysty antamaan vaikka olisivat kotonakin lasten tullessa koulusta. Epäonnistumisten kierre on siis näiden lasten kohdalla käynnistynyt, sillä uusi opitaan aina jo opitun antamalle perustalle.
Lue koko artikkeli tästä: http://www.sermones.fi/2010/11/enta-lasten-tyopaiva/
Peruskoulun tulevaisuus-raportti ehdottaa erilaisia luontevia pedagogisia malleja esittämiensä puutteiden poistamiseksi. ”Hyvä esimerkki luontevasta tavasta toteuttaa opetusta holistisesti on taidetta hyödyntävä kokemuksellinen, situaalinen oppiminen. Siinä sovelletaan yhdistetysti esimerkiksi draamaa, kuvanveistoa, käsityötä ja tarinoita. Esimerkiksi luonnontieteissä uudet virtuaaliset oppimisympäristöt, joissa yhdistyvät eri tieteenalojen ja oppiaineiden sisällöt, tukevat integroitua oppiainerajat ylittävää opetusta ja luovat luontevan mahdollisuuden esimerkiksi eri oppiaineiden opettajien samanaikaisopetukselle tai jaetulle opetukselle.” Edelleen raportissa todetaan. ”Tällöin keskiöön nousevat luokkahuoneiden rajojen rikkominen,….”. Raportissa korostetaan selkeästi yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Näistä tavoitteesta toteutettuna on selkeä esimerkki sermones.fi:n tällä sivulla otsikolla ”Itä-Aasian teemapäivä Raahen lukiossa toukokuussa 2003”.
Raportin lukuisat kehittämisehdotukset tulevat huomioon otetuiksi Valma Kukon esityksissä sähköisestä kotikoulupäivästä kerran viikossa – ehkä keskiviikkona – erityisesti niille lapsille, joista Peruskoulun tulevaisuus-raportissa kannetaan huolta.
”Mikäli oppilas, pienikin, nähtäisiin oman oppimisensa tekijänä suuremmassa määrin kuin on tapahtunut, hän voisi yhden päivän viikossa opiskella kotikoulussa. Tässä olisi tietoyhteiskunnalle verraton paikka ohjata lapset ja nuoret tietoyhteiskunnassa oppijoiksi. Suomessa on laaja kokemus virtuaalioppimisesta, ja lapset sen kyllä oppisivat.
Tietoyhteiskunnassa oppiminen yhden päivän kotikouluna viikossa – keskiviikkona – voisi olla mahdollisuus juuri eri tavoin erilaisille lapsille ja nuorille, varsinkin heille, joiden on vaikea istua koulunpenkillä, mutta myös ujoille, aroille sekä omissa oloissaan viihtyville.
Yksi rauhoittava päivä, esimerkiksi juuri keskiviikko, paloittelisi kouluviikon osiin ja tekisi kokonaisuutena koko viikon kevyemmäksi. Oppilaat, jotka eivät halua tai tarvitse kotikoulupäivää, kävisivät entiseen tapaan koulussa ja saisivat tuona päivänä opiskella pienemmissä ryhmissä.”
Lue koko artikkeli linkistä
Valma Kukon artikkelissa (SK 23.5.2010) todetaan myös ”Jos lasten koulupäivää pidennetään, kuten on viime aikoina keskusteltu, sen tulee tarkoittaa sitä, että lapset voivat tehdä koululla kaikki niin sanotut läksynsä. Tulisi päästä oikeaan kokopäiväkouluun, jossa lapset tekisivät läksynsä opettajien valvonnassa ja ohjauksessa ja vasta sen jälkeen lähtisivät kotiin.”
Läksyjen tekeminen koulussa ja niissä järjestelyissä kokopäiväkoulun toteuttaminen on selkeä vastaus Opetus- ja kulttuuriministeriön raporttiin, jossa ei kanneta lasten kotiläksyjen tekemisestä mitään huolta. Kukon esitys on näiltä osin lapsilähtöinen, mitä SITRAn tutkimukseen perustuva Peruskoulun tulevaisuus-raportti ei ole. Leikit, kerhot ja liikunta ylimääräisinä lisinä kesken koulupäivän pidentäisivät koulupäivän ja jättäisivät entistä vähemmälle huomiolle lasten selviytymisen kotiläksyistään eli oppimisestaan. Kuitenkin on totta, että lasten eriarvoistuminen alkaa siitä, miten he selviytyvät opettajan antamista harjoitustehtävistä koulussa ja esillä olevan raportin näkökulmasta kotonaan.
Seuraavassa vielä perusteluita Kukon näkemykselle kokopäiväkoulusta läksynlukuineen sekä samalla mahdollisuudesta vapaaehtoisesti opiskella yhtenä päivänä viikossa sähköisesti kotona: ”Oppilaiden oppimistapahtuma on yksilöllinen, mutta myös tehtävien antamisessa opettajat ovat erilaisia. Mahdollinen ongelma kuormittaa koko perhettä. Ydin on kuitenkin siinä, miten oppimistapahtuma on ohjattu koulupäivän puitteissa ja miksi koulutehtäviä yleensä tulee tehdä koulupäivän ulkopuolella. Nythän niistä ei aina iltapäivähoitokaan huolehdi.
Juuri äskettäin eräs luokanopettaja kertoi koulunsa iltapäiväkerhosta, jossa ei ole läksyjen tekoa. Jotkut lapsista menevät kotiin vasta viiden maissa, ja kotiin saapuvat työstä väsyneet vanhemmat ja koulusta väsynyt lapsi tekemättömät läksyt repussa.”
Opetus- ja kulttuuriministeriön Peruskoulun tulevaisuusraportissa on rehtori- ja opettajakasvatusta, johon yhtyy kokosydämisesti. Raportin teksti on eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnöstä 2014. Mietinnössä todetaan: ”hyvä johtaja saa alaisensa kukkimaan”. Lisäksi teksti toteaa: ”Lisäksi jokaisen ihmisen sisällä on kukka: jokin asia, jossa juuri hän on kauneimmillaan. Ei verrattuna muihin, vaan omana itsenään.