Päiväkirjastani 17.3.2015
Reaalipolitiikkaa itseään! Venäjän presidentti Vladimir Putinin paljastettua ydinaseen käytön mahdollisuuden Krimin asian yhteydessä ei ole mitään sen kummempaa kuin reaalipolitiikkaa, siis machiavellismiä itseään.
Machiavellismiä on myös Venäjän Pohjoisen laivaston ja laskuvarjojoukkojen suuret sotaharjoitukset, joiden sanotaan käynnistyneen.
Tosin on myös sanottu, että ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”.
Mutta somaa olisi ollut myös jos Kremlin kauniilla lattioilla olisi alkanut tepastella pikku Volodja.
Käteen osuneessa lehtileikkeessä vuodelta 2006 (Kaleva 22.12.2006) äskettäin kirjansa ”Kohti kaaoksen pitkää yötä. Kolme kautta Moskovassa” julkaissut vallan läheisyydet kolmelta eri vuosikymmeneltä tuntenut Arto Mansala (1941 – ) keskittyy kertaamaan Pietarisssa järjestettyä kansainvälistä kongressia ”Kulttuuri ja Venäjän tulevaisuus”. Kongressi oli presidentti Vladimir Putinin akateemikko Dimitri Sergejevits Lihatshovin 100-vuotismerkkipäivän kunniaksi julistaman juhlavuoden päätapahtuma.
Lihatshov (1906 – 1999) oli Venäjän kielen, kirjallisuuden ja historian tutkija, yksi aikansa johtavista tiedemiehistä Venäjällä. Hän oli joutunut läpikäymään Solovetskin vankileirivuodet, Stalinin vainot ja Pietarin piirityksen. Mansala korostaa kongressin hengen mukaisesti, että kaiken tuon kestettyään Lihatshov säilytti arvokkuutensa ja integriteettinsä läpi neuvostoajan. ”Hän pyrki pelastamaan synkimpinäkin aikoina sen, mikä oli parasta Venäjän kulttuurissa.” Mansala toteaa vuonna 2006, että Venäjän rakentaessa kohentuneen taloutensa avulla tänään uudelleen suuruuttaan kulttuuri ja sen saavutukset ovat keskeinen ainesosa tässä työssä.
Euroopan unionin alueella ja muualla lännessä jopa Suomessa Venäjää koskevissa keskusteluissa on Venäjää halventavia häivähdyksiä, joskus runsaitakin. Halventajat joutunevat kuitenkin häpeämään henkistä kapasiteettiaan sen älyllisyyden ja sivistyneisyyden rinnalla, mitä Venäjällä tälläkin hetkellä on. Mansala luettelee presidentti Putinin kutsuman kongressin osanottajista juhlakokoukseen osallistuneen arvovaltainen joukko isäntämaan akateemikkoja, professoreita, tutkijoita, virkamiehiä sekä kansainvälisiä Venäjän historian kulttuurin tuntijoita.
Mansalan artikkelissa mainitaan Putinin ottaneen avajaisten jälkeisenä päivänä Lihatshovin merkkipäivään liittyen vastaan kongressin järjestäjät ja joukon Venäjän älymystön edustajia käyden heidän kanssaan keskustelun tilaisuudessa esittämänsä johdantopuheenvuoron pohjalta.
Kongressissa pohdittiin Venäjän kulttuurin ja kielen merkitystä tämän päivän maailmassa, venäläisen kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeyttä, historiallisen muistin merkitystä sekä tilintekoa maan totalitäärisen menneisyyden kanssa.
Mansalan koko alakerta-artikkeli kuvaa Lihatshovin juhlakongressin ilmapiiriä, sisältöä ja käytettyjä puheenvuoroja. Hän kertoo kysymysten Venäjän suhteesta Eurooppaan, Venäjän aatteen ja identiteetin etsimisestä sekä älymystön roolista ja asemasta tämän päivän Venäjällä tulleen eri yhteyksissä esille. Lihatshovin laaja kirjallinen jäämistö sekä hänen aina perestroikan vuosista lähtien antamansa lukuisat lausuntonsa loivat pohjan kongressin alustuksille ja keskusteluille, Mansala kirjoittaa.
”Lihatshoville Venäjä oli jo keskiajalla viikinkien ja Bysantin perintöineen osa läntistä kulttuuripiiriä, jonne kristinusko tuli varhain ja johon mongolit, Iivana Julma ja Stalin sekä osittain myös Pietari Suuri toivat ’väkivallan perinteen’. Euroaasialaisen Venäjän sekä itä-länsi-vastakkainasettelun sijasta tuli akateemikon mukaan puhua Venäjän pohjoisen ja eteläisen osan välisistä eroista, jotka ovat määräävä tekijä.”
Mansala kommentoi edelleen, että Lihatshovin perintö todettiin monissa kokouspuheenvuoroissa yhä ajankohtaiseksi ja sen katsottiin olevan avuksi yhteiskuntajärjestelmän muutoksen jälkeisessä uudessa tilanteessa. Lihatshov uskoi esimerkiksi pitkällä aikavälillä ’demokratian mahdollisuuteen’ Venäjällä.”
Mansalan mukaan kongressissa haluttiin Lihatshovin hengessä saada käsitykset Venäjän monitahoisesta ja painajaismaisesta lähihistoriasta sulautetuksi yhdeksi näkemykseksi. ”Kaikkiaan kolme sukupolvea ja seitsemän vuosikymmentä kestäneen neuvostoajan jatkuvaa vaikutusta ja merkitystä tämän päivän Venäjällä sanottiin nykytilanteessa pahasti aliarvioitavan.”
Akateemikko Lihatshovin 100-vuotismerkkipäivän kunniaksi julistetun juhlavuoden päätapahtuman juhlakongressin keskeisiä aiheita olivat myös perusarvot ja moraalikäsitykset, Mansala kirjoittaa. ”Katsottiin, ettei Venäjällä neuvostokauden jäljiltä tiedetä, mikä on moraalitonta ja mikä ei. Arvot eivät voi kuitenkaan olla pelkästään Venäjää koskevia, vaan yhteisiä Euroopan ja muun maailman kanssa. Lihatshovin rooliin perestroikan aikana viitaten katsottiin, että älymystön tulee voittaa takaisin sen 1980-luvulla nauttima arvostus ja olla ennen muuta ’riippumaton ja eurooppalainen’ ei ’vallan syleilyssä’.”
Lihatshovin 100-vuotisjuhlakongressi näki Venäjän Lihatshovin tapaan ”Euroopan orgaanisena osana”.
Etsi lisää tietoa akateemikko Dmitri Lihatšhevista esimerkiksi artikkeleista ”Tsaari Iivana Julma oli muinais-Venäjän naurumaailman omaperäinen edustaja” (sermones.fi 22.1.2008) sekä ”Ei pidä ruveta ryssittelemään – russofobialle vaihtoehtona tavallista kanssakäymistä – venäläisyyden juuret ovat myös eurooppalaisuudessa” (sermones.fi 20.8.2008)!