Sivistyksestä tässä on kysymys ja ihmiskäsityksestä!

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, joita Ranskan miljoonaluokan hiljaisessa mielenosoituksessa toisteltiin ääneenkin, ovat lähtöisin ihmiseen syntymälahjana kirjoitetusta kultaisesta säännöstä ”mitä haluat ihmisten tekevän sinulle, tee se heille”. Ranskan vallankumous ei tätä hyvän elämän hyvää elämäntaitoa keksinyt, mutta hyvä että tiesi siitä, joskin keksi giljotiinin.

Kristinusko on kirkastanut kultaisen säännön lähimmäisen rakastamiseksi. Lähimmäisyydeksi myös vihollisen kanssa, jos se itsestä riippuu.

Olisi tuhannen taalan veroinen mediaoivallus, jos ihmisuhreja tuottavien tekojen otsikoihin nostettaisiin sana ”rikos” ilman kummempia lisäyksiä uskonnosta, mikä viime päivinä olisi tarkoittanut jättää mainitsematta uskonto nimeltä ”islam”.

Rikolliset ovat rikollisia, olivatpa heidän viitekehyksensä mitä tahansa. Ihminen yksin ja vain yksin tekee lopullisen ratkaisun siitä, mitä tekee.

Mikä keitti niiden miesten päässä, jotka viime sotien aikana kaiken hämmingin keskellä Neuvostoliiton puolella kauppasivat jäniksen lihaa ja lasten vaatteita. Kuvataiteilija ja nyt Karjalan kansaan kuuluneen sukunsa elämän kahtena kirjana julkaissut Salme Syri kertoo ensimmäisessä kirjassaan ”Missä koti, muamoseni? Kertomus tollonjokisen perheen kohtalosta” (Karjalan sivistysseura 2012) miesten houkutelleen perheitä luovuttamaan lapsiaan lupaamalla heille hyvän huolenpidon etelässä, jossa olisi lämpimämpää ja parempi ruoka. Kun eräs äiti ei suostunutkaan luovuttamaan neljävuotiasta tytärtään, vaan apua huutaen kaatoi lapsen maahan pidellen lastaan siinä, apuun tulleiden ihmisten avulla miesten kiinnostus lapsiin alkoi selvitä. Metsästä löytyi polttouuni, josta löytyi kymmenittäin hiiltyneitä lasten pääkalloja ja luita.

Mitä oli joidenkin suomalaisten sotilaiden urheus viime sotiemme ratkaisevina hetkinä? Pakokauhu ja sotapsykoosi ovat muuta kuin miten tiedetään osan sotilaista reagoineen vihollisen lähestyessä Viipuria kesäkuussa 1944. Kurkkuun kaadettiin niin apteekkien pirtut kuin parturien ja kauppaliikkeiden parta- ja hiusvedet. Sammuneita makasi viinakaupan ja oluttehtaan lähimaastossa. ”Humalaiset käyttäytyivät kuin Viipuri olisi jo menetetty ja kaikki oli sallittua.” (Mika Kulju, Kohtalona Tali-Ihantala. Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa. Gummerus 2014.)

Suomen puolustus Kannaksella oli pettänyt, mutta kommentiksi moraalinsa unohtaneille suomalaisille sotilaille sopii Neuvostoliiton sisäiset vankileirit tuntenut kirjailija Alexandr Solzhenitzyn. Hänen sanotaan olleen sitä mieltä, että ytimeltään kestäviin ympäristöllä ei ole merkitystä. Solzhenitzyn mielestä vankileirielämä turmelee vain ne, jotka ovat jo valmiita turmeltumaan.

Joidenkin sotilasporukoiden käyttäytymiseen Viipurissa kesäkuussa 1944 vertautuvat everstin, Mannerheim-ristin ritari Wolf H. Halstin kokemukset talvisodan perääntymisvaiheessa (Talvisodan päiväkirja. Kirjoitettu vuonna 1940, julkaistu kirjana vuonna 1971). Halsti toimi talvisodassa 5. Divisioonan huoltopäällikkönä. Divisioonan sijoituspaikka oli Summan alue Karjalan kannaksella.

Halsti on kirjannut päiväkirjaansa myös näkemyksensä johtamisesta ja järjestyksestä. Johtajasta riippuen joukot sotkevat majapaikkansa. Joka ei ole nähnyt valloilleen päässeen massan riettautta, luulee järjestyksen säilyvän itsestään, Halsti kirjoittaa. Halstin joukot kohtaavat Viipurissa toimineiden joukkojen jälkeensä jättämän sotkun ja käsittävät, miksi Halsti on aina valvonut joukkojen kuria ja esiintymistä ”kuin kalleinta aarretta”. ”Me, jotka tulemme taistelusta, jossa veljemme yhä vuodattavat vertaan, suutumme tietenkin silmittömästi, lyömme viinavarastot säpäleiksi ja käskemme porsaitten siivota jälkensä. On luonteenomaista tämän kaltaiselle laumalle, ettei se lainkaan uskalla asettua vastarintaan.”

Samanlaisia näytelmiä esitetään saamiemme tietojen mukaan jokseenkin kaikissa Lavolan seudun taloissa tänä yönä. ”Anarkia on kuin rakkikoira, se puree pelkuria mutta ryömii nurkkaan pelottoman ankaruuden edessä. Yhteiskunnan johtajien kannattaisi muistaa tämä tosiasia.” (Halstin päiväkirjasta)

Ja mitä ovat jutut amerikkalaisesta miljardööristä ja liikemiehestä, jonka väitetään pitäneen vieraspalvelunaan naista, jota tarjosi rikkaille ja vaikutusvaltaisille. Viime päivien uutisoinneissa nainen on tullut esille ja kertonut kohtelustaan, kun hän oli vielä alaikäinen. Tällöin hänen hyväksikäytössään olisi ollut mukana Englannin hovin edustaja prinssi Andrew.

Onko siis ihminen hyvä, paha vai heikko?

Luterilaisen etiikan mukaan ihminen on sekä hyvä että paha, ei vain heikko, vaan paha.

Kristittyynkään ei voi luottaa!

Nyt kun Ruotsissakin mietitään, tulisiko palauttaa yleinen asevelvollisuus, voisi ennen kaikkea tarkistaa vallalle päässyt ihmiskäsitys, onko se sopusoinnussa entisen kulttuurikäsityksen kanssa. Nyt ei Ruotsissakaan ole NATO-keskustelun aika.

http://www.sermones.fi/2014/09/ihminen-on-myos-paha-2/

Olisi aiheellista saada keskustelua sivistyksestä ja sivistyneisyydestä. Ne eivät ole vain ns. ”korkeakulttuuria”.

Sivistynyt ihminen kykenee rakentavaan yhteistyöhön, ottaa huomioon toimintansa seuraukset ja kantaa niistä vastuun. Hän on huomaavainen toisia ihmisiä kohtaan, hänellä on hyvät käytöstavat ja hän osaa huolehtia itsestään ja elinympäristöstään. Sivistykselle on ominaista laaja-alaisuus ja monipuolisuus sekä kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Sivistyneisyyteen kuuluu henkilökohtaisena asenteena ehdoton rehellisyys.

Sivistys ja sivistyneisyys edellyttävät kasvattamista ja kasvamista.

http://www.sermones.fi/2014/05/sivistyksen-paiva-snellmanin-paiva/

Itsensä sivistämiseksi on tärkeää pitää yllä vahvaa yleissivistystä. Seuraavassa linkissä ollaan Ville Honkasalon mukana Tsetsenian pääkaupungissa Groznyissä. Tutustuminen Groznyin moskeijaan ja imaamin selostukseen islamista uskontona on dokumentin tämän linkin loppuosassa. Kysymys on Honkasalon dokumentista ”Kaukasia 30 päivässä” sen 3. Jaksosta.

http://areena.yle.fi/tv/2347434