Päiväkirjastani 16.9.2014
Keskustellakin voisi, otsikoi sermones.fi artikkelinsa 10.10.2007. Sama kehotus kohdistuu tällä hetkellä Euroopan unioniin, joka Ukrainan tulitauon aikana päätti lisäpakotteista Venäjälle. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tarttui hukkuvan tavoin oljenkorteen ja kirjautti päätökseen eriävän mielipiteensä ”historian tutkijoita varten”. Ministeri Tuomioja näki, miten vakavilla alueilla Suomi nyt liikkuu.
Eu-parlamentaarikko Paavo Väyrynen on syyskuun 9. Päivän blogissaan tarkastellut pääministeri Alexander Stubbin sanoja EU:n jäsenmaiden jakautumisesta kolmeen ”kastiin” suhtautumisessa Eurooppa-neuvoston Venäjän vastaisiin pakotepäätöksiin. Stubb luokittelee Suomen keskikastiin niiden välissä, jotka halusivat mennä pakotteissa välittömästi pidemmälle ja niiden maiden, jotka varasivat itselleen oikeuden kieltäytyä komission ehdotuksista.
Väyrynen ihmettelee Stubbin näkemystä Suomen kuulumisesta ”ilman muuta keskikastiin”. Stubbin lausunto herättää Väyrysessä kysymyksiä ”Miksi ihmeessä Suomen tulisi ’ilman muuta’ kuulua keskikastiin?” ja perään toisen kysymyksen ”Eikö Suomen tulisi kuulua niihin maihin, jotka suhtautuvat pidättyvämmin pakotteiden kiristämiseen?”
Väyrysen mielestä Suomen tulisi siirtyä pakotteiden keski-kastista rauhanteon etulinjaan hakemaan poliittista ratkaisua Ukrainan kriisiin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut tästä hyvää esimerkkiä, Väyrynen painottaa.
Väyrynen painottaa myös, että Venäjän ja EU:n on uudestaan löydettävä molemmille osapuolille hyödyllinen yhteistyön ja kumppanuuden tie. Hän kysyy: ”Eikö Suomi voisi tehdä aloitteen, että vaikkapa ETY-järjestön piirissä ryhdyttäisiin kokonaisvaltaisesti purkamaan Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä syntyneitä kriisipesäkkeitä ja jännitteitä?”
Ehdotuksensa käynnistymisessä Väyrynen ehdottaa mahdollisena, että EU, Venäjä ja Yhdysvallat hakisivat yhdessä Ukrainan kriisin osapuolten kanssa kestävän ratkaisun maan sisäiseen kriisiin ja sen tulevaan turvallisuus- ja kauppapoliittiseen asemaan.
Presidentti Niinistön vierailu Venäjällä tapaamassa presidentti Vladimir Putinia oli irtiotto Euroopan päämiesten joukossa. Hän käytti Suomen perustuslain säätämää presidentille kuuluvaa valtaoikeutta ulkopolitiikan johtamisessa. Ulkoministeri Tuomiojan irtiotto oli parlamentaarisesti pääministerille kuuluvaa EU-asioiden hoitoa Suomen osalta.
Ukrainan ja Venäjän asiassa erikoista ovat olleet russofobiset jälkiviisaudet tyyliin ”mitä minä sanoin”. On muistettu kiitoksella lähes kymmenen vuoden takainen silloisen puolustusministerin Jyri Häkämiehen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” puhe Yhdysvalloissa ja on muistettu Georgian sota Pekingin Olympia-vuonna 2008. Kuitenkaan ei ole toistettu kenraali Gustav Hägglundin luonnehdintaa Georgian sodasta. Hän sanoo Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan vähän samanlaiseksi tapaukseksi, jos Suomi olisi alkanut ampua tykillä Viipuriin. (sermones.fi 9.9.2008)
http://www.sermones.fi/2007/09/eurooppaan-ulottuva-kansainvalinen-selkkaus-ei-saastaisi-suomeakaan/
Sodan vaara on aina olemassa, sillä ihminen on paha.
http://www.sermones.fi/2007/12/ihminen-on-myos-paha/
Myös ikuista rauhaa nyt Venäjän ja Ukrainan asiaan viitaten on syytä kommentoida ”kenellä oli, kenellä ei” luulo tai usko, että ikuinen rauha on lähes saavutettu.
Viime päivinä on uutisoitu Venäjän suunnitelleen Ukrainan kysymystään yksitoista vuotta. Jukka Tarkan haastattelu tiistaina 16. syyskuuta Yle Radio1:n Ykkösaamussa (äänitteen loppupuolella) valaisee Venäjän omalle olemassaololleen tarkoitettua suunnitelmallisuutta. Keskustelua aihepiiristä on mahdollista käydä ilman suurentelua, johon tosin Tarkka itsekin haastattelunsa lopussa erehtyy Suomen turvallisuudesta puhuessaan.
http://areena.yle.fi/radio/2339317/#/play
Krimiä luonnollisestikaan ei ole unohdettu Venäjän ja Ukrainan asiasta puhuttaessa. Siitä kuitenkin on vähemmän puhuttu, miten lähelle Krimiä pääseminen on kiinnostanut Mustallamerellä valvovaa Natoa ja sitä kautta Yhdysvaltoja. Tosin Krimi ei kuulu Ukrainalle sen paremmin kuin Venäjällekään, se on ollut tataarien asuttama ja omistama maailman kolkka, jonka historiaa on hyvä kerrata.