Julkaistu 25. tammikuuta 2008

Nokian matkapuhelintehtaan sulkemiseen Saksan Bochumissa on reagoitu kuin Saksan häviöön ensimmäisessä maailmansodassa.

Toisenkin maailmansodan saksalaiset hävisivät.

Bochumin työntekijät yhdessä Saksan lehdistön kanssa ovat pakahtua Nokian eilen ilmoittamaan viime vuoden nettoliikevoittoon 7.2 miljardia euroa.

Voitto on myös meidän, huudetaan.

Joku lehti ottaa irvailevaan tekstiinsä mukaan myös Nokian jätevesionnettomuuden. Kaupungin ja matkapuhelinyhtiön nimet ovat samaa perua. Nokian kaupunki on hukkumassa WC-skandaaliin.

Saksalaiset vaihtavat jo taskuissaan ja laukuissaan olevia Nokian matkapuhelimia toiseen merkkiin.

Nokian johtajan Olli-Pekka Kallasvuon torstaisen tiedotustilaisuuden päivetyskin on huomattu solariumin polttamaksi.

Tosin lehtien teksteissä on muistettu Suomen Kemijärvi sekä sen suhteuttaminen Suomen väkilukuun samoin kuin Bochumin suhteuttaminen Saksan väkilukuun.

Sitä paitsi Kemijärvellä ei ole vaihtoehtoja, mutta Bochum on Euroopan sydämessä.

Suomalaisen taloustoimittajan sanat on saksalainen toimittaja ottanut tosissaan.

Suomessa saksalaisten rajuun reagointiin ei tule yhtyä. Pitää muistaa, ettei sodan aikana suomalainen rivisotilas yhtynyt saksalaisten rajuun sodankäyntiinkään – ihmeteltiin sitä kylläkin.

Rauhallista tilannearviota edellytetään nyt Suomen työpaikkojen sulkemisessa ja erityisesti Pohjois-Suomen kohtalossa.

Saksalaisten Hitler-hurmiota pitää ihmetellä edelleen. Ekstaasissa, hurmoksessa kuunteleva ja reagoiva ihmismassa yhdessä Johtajansa kanssa pyörryttää suomalaista.

Historian aikajanalla noista puhetilaisuuksista ei ole kulunut kauaa aikaa, juuri äskenhän ne olivat.

Olisi ollut nöyryyttä myöntää häviäminen ensimmäisessä maailmansodassa.

Olisi nöyryyttä hyväksyä, että työpaikka voi sulkeutua Saksassakin eikä vain jossakin muussa maassa.

Että saksalaisillekin voidaan tehdä noin – saksalaisillekin – voidaan tehdä noin, että työpaikka siirretään toiseen maahan.