Kaatuneiden muistopäivä Päämajassa 16. toukokuuta 1943

Päämajassa 16. toukokuuta 1943.
”Marsalkka oli tänään, sankarivainajien päivänä , kirkossa klo 10.30, minkä jälkeen hän laski seppeleen kirkon vieressä olevalle vuoden 1918 sodan sankaripatsaalle. Hän piti myös symbolisen puheen kaikkien sotiemme – myös punaisten 1918 käymän taistelun – muistolle. Puhe oli minun kirjoittamani. – Hyvin vaikuttava ja kaunis tilaisuus. Marsalkka tahtoisi päästä siihen, ettei tällaisina juhlapäivinä juostaisi paikasta toiseen, vaan kokoonnuttaisiin yhteen paikkaan. Tällöin tämä tilaisuus tulisi vaikuttavaksi.

Tämänpäiväinen tilaisuus onnistui erinomaisesti.

Ollessani tänään marsalkan luona esittelin erään tarkastuskertomuksen. Tammisaareen (Dragsvik) koulutuskeskuksesta. Marsalkka kertoi tällöin käyneensä valtionhoitajana ollessaan yhdessä silloisen oikeusministeri Söderholmin kanssa Tammisaaressa olevassa punaisten vankien leirissä.Tämä oli samasssa paikassa, missä nyt on koulutuskeskus. Tarkastettuaan leirin hän antoi leirin päällikölle sekä muille käskyn poistua. Päällikkö, jona oli joku kapteeni, vastusteli sanoen, ettei valtionhoitajaa voida jättää näiden ’bandiittien’ joukkoon ilman suojavartiota. ’Mars!’ marsalkka oli sanonut. ’Kuulitte käskyn!’ Hän oli antanut sulkea ovet ja mennyt keskustelemaan vankien kanssa. Marsalkka huomautti, että tämä oli vaikeaa, kun hän ei osannut sujuvasti suomea. Lopuksi oli tullut vankien aterian aika. Tällöin hän oli syönyt vankien ruokaa, jossa oli ollut suuria hyönteisiä ja kovakuoriaisia. Söderholm ei halunnut syödä sitä. Hän oli syönyt, vaikka se ei ollut suinkaan maistunut kovin herkulliselta.”

Lainaus on W.E.Tuompon päiväkirjasta ”Päiväkirjani Päämajasta 1941 – 1944” (WSOY 1994. Painokuntoon saattanut Tauno Kuosa). Sotiemme ylipäällikkönä marsalkka Mannerheim jo hallitsi Suomen kielen täydellisesti.

Kenraaliluutnantti, suomalainen jääkärikenraali Wiljo Einar Tuompo (1893 – 1957) toimi jatkosodan aikana päämajassa komento-osaston päällikkönä. Hänen päiväkirjansa on tuolta ajalta. Marsalkka Mannerheimillä on päiväkirjassa keskeinen osa.