Päiväkirjastani 12. toukokuuta 2014

Päiväkirjastani 12. toukokuuta 2014

Suomalaisuuden päivä, sivistyksen päivä, J.V. Snellmanin päivä. Liput liehuvat paitsi yllättävän useassa talossa, joista lipputankokin näyttää puuttuvan.

J.V. Snellman puhuttelee itsekasvatukseen tähtäävillä sivistysperiaatteillaan.

Mitä sivistys sitten on?

Sivistyksen ydintä on etiikka. Etiikan ydintä ovat arvot. Arvojen ydintä on ihmisarvo. Se merkitsee jokaisen ihmisen henkistä ja fyysistä koskemattomuutta ja siinä ihmisen perusolemuksen ymmärtämistä: sitä on ihmisyys sinänsä.

Vastasyntyneellä lapsella ovat kaikki oppimisvalmiudet, jotka vain odottavat hyvää hoitoa ja vaalimista, kasvamaan auttamista. Vastasyntynyt lapsi ei siis ole tabula rasa, tyhjä taulu, johon vasta kokemus jättää jälkensä. Eettinen kukkapelto vastasyntynyt lapsi on. Ydintä ihmisyys sinänsä. Kristinuskon mukaan Jumalan luomistyö ja Jumalan kuva. Että myös syli – tarkoittipa se vanhempia, kotia, ympäröivää kulttuuria, yhteiskuntaa, koulua, ilmapiiriä, aikakauden eetosta – olisi eettinen kukkapelto, syli jonka oma elämä olisi hyvää elämää.

Entä snellmanilainen itsekasvatus?

Siis tuon eettisen kukkapellon, jonka ydintä on ihmisyys sinänsä, kasvaminen omaksi itsekseen ja siinä sivistykseen. Ja säilyä sivistyneenä.

Psykologi Keijo Tahkokallio esittelee eräässä kirjassaan tavan opettaa sivistystä. Tahkokallion esimerkkitapauksessa isä opetti lapsilleen käden hallintaa. Sivistys on sitä, että hallitsee kätensä. Käden ei tarvitse olla tunteen välitön ilmaisija. ”Tätähän sivistys on”, Tahkokallio määrittää.

Aikaamme koettelevat erilaiset mielenilmaisut, joista kaikki eivät ole rauhanomaisia. Kaikki mielipiteenilmaisu ei täytä sivistyksen tunnusmerkkejä, toisen ihmisen asemaan asettuminen ei toteudu. Tarvittaisiin sivistyskeskustelua. Aikamme tarvitsisi sivistykseen auttamista ja ohjaamista. Sivistys, sivistyneisyys, olisi ratkaisu useissa aikamme ongelmissa.

Snellmanilaisen sivistysajattelun sisäistänyttä presidentti Kyösti Kalliota, joka vaikeana pula-aikanakin 1930-luvulla tähdensi väkivallattomuutta ja maltillista käytöstä. Kallio oli itsekasvatuksen puolestapuhuja ja sanoi, että parlamentarismi on niin suuriarvoinen oikeus kansan kädessä että meidän tulee tositeolla pyrkiä kasvattamaan itseämme sen arvoisiksi.

Hyvää sivistyksen päivää! Lippu tankoon ellei se jo ole!

Huomenna Kukan päivänä liehukoon lippu myös. Ks. sermones.fi:n artikkeli 120507!

Helsingissä ylioppilailla 1800-luvulla oli tapana kokoontua Kumpulaan, Kumtähden kentälle. Siellä tapahtui myös Maamme-laulun ensimmäinen esitys Kukanpäivänä 13. toukokuuta 1848. Kukanpäivä eli Flooranpäivä on sitten ollut Suomessa perinteinen ylioppilaiden juhlapäivä, jonka myöhemmin vapunpäivä syrjäytti.

Nyt punnitaan kansainvälisen median puolueettomuus. Itäisessä Ukrainassa on parvena median edustajia seuraamassa vaalituloksen seurauksia. Tasapuolisen tiedon saanti ei ole helppoa. Vaikka tieto olisi oikea, propakanda on sen liannut. Painotukset vaihtelevat. Yleisradion toimittajan katukyselyissä kaikki ihmiset eivät vaaleista edes tienneet tms. Aika näyttää, miten itäisen Ukrainan liittäminen Venäjään voisi olla mahdollista. Mikäli Ahvenanmaalla äänestettäisiin Ruotsiin liittymisestä, äänestytulos voisi puoltaa liittymistä, muu Suomi siihen ei suostuisi. Kärjekäs propakanda saattaisi johtaa kansainväliseen tunnustamiseen, vai?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.