Sermones.fi päivittää tämän artikkelin päivälle 17.8.2013. Artikkeli on ajankohtainen odottaessaan syksyllä valmistuvaa lopullista tulevaisuusraporttia. Edellisen kerran artikkeli on päivitetty 17.4.2013.

Mikä on tuo iso höyhenpeitteinen kierivä pallo … .? Filosofi Pekka Himanenhan se siinä, tervassa kieritelty, höyhenissä vieritelty – Kärrynpyörää ei olisi tarvinnut yrittää keksiä uudelleen – Isoäidin perintö

Kun kustantaja Niklas Herlinkin (uusisuomi.fi) vielä muisteli autotarroja Long Playn kuuluisaksi tekemän Himasen yrittäjyysprojektin arviossaan, on jo pakko nähdä silmissään iso höyhenpeitteinen kierivä pallo. Pekka Himanenhan se siinä, tervassa kieritelty, höyhenissä vieritelty!

Kärrynpyörää ei olisi tarvinnut yrittää keksiä uudelleen!

Sinisen kirjan rinnalla Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportti ”Tehtävä Suomelle” on huikaisevaa luettavaa. Siinä on jo sanottu, että vuoden 2030 Suomi on maailman ongelmanratkaisija. (Miten Suomi ratkaisee maailman viheliäisimpiä ongelmia. Consider it solved. Maabrändiraportti 25.11.2010)

Lopulta monen Sinisen kirjan lukijan syvin kokemus lienee Pavlovin koirakokeiden neuroosi, jossa opetetut koirat eivät enää erottaneet ympyrää ellipsistä ja saivat neuroottisen raivokohtauksen. Himasen Sinisen kirjan kieltä on oppinut pitämään suomen kielenä, mutta joka kuitenkaan ei sitä ole. Lienee osin googlen kääntäjän töitä …

Himasen Sinisen kirjan suuri sanoma on visioida, miten ykkösestä (1.0) päästäisiin kakkoseen (2.0) eli hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa ihmiset olisivat hyvinvointinsa subjekteja tuottavan hyvinvoinnin diilin (”Uusi sopimus”, New Deal) periaatteella eli periaatteella 50:50. Julkinen valta vastaisi kansalaistensa hyvinvoinnista omalta osaltaan ja kansalaiset kantaisivat oman vastuunsa.

”Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kohtelee ihmisiä subjekteina objektien sijaan. Tällä lähestymiskulmalla on tietysti myös vielä toinen tärkeä puolensa. Kysymys ei ole vain siitä, että hyvinvointiyhteiskunta kohtelee ihmisiä subjekteina – kysymys on myös siitä, että ihminen kohtelee myös itseään hyvinvointinsa subjektina. Lopulta hyvinvointiyhteiskunta ei ole jotain, joka sijaitsee mystisellä tavalla meidän kaikkien ulkopuolella, vaan hyvinvointiyhteiskunta syntyy siitä että kaikki osallistuvat myös omalta osaltaan hyvinvoinnin rakentamiseen.”

Sinisen kirjan argumentaatiossa hyvinvointivaltio 1.0 reagoi jo aiheutuneisiin ongelmiin. Se toimii siis reaktiivisella periaatteella hyvinvointiyhteiskunnan 2.0 toimiessa proaktiivisesti, ennalta ehkäisevästi. ”Voisi kärjistää, että hyvinvointivaltio 1.0 on ollut hyvä hoitaman ongelmia, joiden hyvinvointiyhteiskunnassa 2.0 ei edes anneta kehittyä ongelmiksi.”

Sinisen kirjan argumentoinnissa hyvinvointivaltio 1.0 oli teollisen yhteiskunnan vastaus aikansa ongelmiin, puutteisiin eli deprivaatioihin. ”Nyt suuren taantuman kohdalla etsitään jälleen ’uutta diiliä’, eräänlaista yhteiskuntasopimusta, jonka perustalta voitaisiin rakentaa tulevaisuutta.”

Sinisen kirjan visiossa sairaudenhoitojärjestelmästä on siirrytty terveydenhoitojärjestelmään.
”Hyvinvointivaltion 2.0 holistinen lähestymistapa hyvinvointiin” merkitsee vision mukaan muutosta myös koulutusjärjestelmässä sekä työ- ja johtamiskulttuurissa.

Hetkinen!

Mitä Sininen kirja siis visioi?

Se visioi suomalaisessa yhteiskunnassa jo toteutuneita tosiasioita. Sininen kirja keksii kärrynpyörää uudestaan!

Himasen ja hänen tutkimusryhmänsä Kestävän kasvun malli-tutkimushankkeen tehtävänä on tukea valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistelua. Suomelle laadittu tutkimushanke on esitelty kansainvälisenä. Seitsenhenkisessä tutkimusryhmässä ainoana suomalaisena on Sofos Oy:n omistaja Himanen. Tutkimusryhmän vetäjinä toimivat professori Manuel Castells ja filosofi Pekka Himanen.

Tutkimushankkeen tutkimuskuvauksen mukaan tutkimusryhmä analysoi esimerkkien valossa maailmantalouden muutosta ja kestävän kasvun ratkaisuja

Sinisen kirjan vision – utopian – argumentaation perustana on ihmiskäsitys, jossa ihminen tulee nähdä oman elämänsä subjektina ja hyvinvointiyhteiskunta 2.0:n tavoitteena on kansalaisten arvokas elämä.

Tavoitteet ovat oikeat ja arvokkaat, mutta valitettavasti jo aikaa sitten keksittyjä kuten on kärrynpyöräkin. Suomen valtioneuvoston Kestävän kasvun malli-tutkimushanke puhuu menneen talven lumista.

Arvokas elämä on filosofian tutkimuskohteena ollut antiikin Kreikasta asti. Hyvyys, kauneus ja totuus. Mitä on hyvä elämä, mitä on hyvä yhteiskunta jne. Filosofi Aristoteles etsi perusteluja sille, mikä tekee työkalusta hyvän, tarkoitus telos sen määrittää.

Kasvatustiede toi suomen oppimispsykologiaan behaviorismin syrjäyttäneen uuden oppimisteorian oppilaasta oman oppimisensa subjektina jo vuosikymmeniä sitten. Tämän mukaisesti suomalaisessa oppimiskulttuurissa puhutaankin oppimisesta, ei opettamisesta. Lukion psykologiassa on jo kauan sitten opittu kohtaamaan ihminen oman elämänsä subjektina, tekijänä, arkkitehtinä.

Suomalainen elämänviisaus on opettanut ihmisestä jo iät ja ajat, että hän on oman onnensa seppä.

Kuvatessaan ”jättiläisaskelta” hyvinvointivaltiosta kohti hyvinvointiyhteiskuntaa Sininen kirja korostaa, ettei muutos tarkoita valtion velvollisuuksien vähentämistä minkään hyvinvointitehtävänsä osalta. ”Itse asiassahan hyvinvointiyhteiskunnan 2.0 käsite aktivoi valtiota toimimaan hyvinvoinnin puolesta aiempien tapojen lisäksi vielä laajemmin, kuten esimerkiksi psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi oppimis- ja työmaailmassa.”

Sininen kirja korostaa, että hyvinvointiyhteiskunnassa 2.0 valtio on vastuussa tehtävästään, mutta se ei tarkoita, että valtion täytyy itse myös toteuttaa kaikki palvelut. ”Se voi hyvinkin toteuttaa suurimman osan, mutta sen lisäksi niiden toteuttamisessa voivat olla mukana yritysten ja kansalaisjärjestöjen innovaatiot. Vastuu toteutumisesta merkitsee vastuuta näiden palveluiden organisoimisesta eli rahoittamisesta ja korkeasta laadusta. Kansalaiset hyötyvät parempien palveluiden ja lisääntyneen valinnanvapauden kautta. Yllä kuvatussa merkityksessä hyvinvointivaltio on ollut eri maissa kansallisesti yhdistävä hanke, johon on sitouduttu puoluepoliittiset rajat ylittäen. Sen sijaan kysymys toteuttajatasosta on pragmaattinen ja poliittinen kysymys, jossa heijastuvat puolueiden jakolinjat. On tärkeää nähdä, että nämä ovat kaksi eri kysymystä.”

Yllättävää Sinisessä kirjassa on myös yritysten ja kansalaisjärjestöjen innovaatioiden korostus ikään kuin uutena asiana. Kuitenkin vapaaehtoistyö on yksityisten ihmisten, perheiden ja julkisen sektorin välissä toimivana yhteiskunnallisena toimijana ollut Suomessa tunnusmerkillisesti suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluva toimija. Ehkä tämä suomalaisen yhteiskunnan arki on tuntematonta filosofi Himaselle, joka on nuoren elämänsä käyttänyt opiskeluun. Maabrändiraportti sen kyllä tuntee.

Valtioneuvoston Kestävän kasvun-malli tutkimushanketta on pyöritelty tervassa ja höyhenissä enimmäkseen ilman kilpailuttamista tapahtuneen yksittäisen rahoituspäätöksen vuoksi. Filosofi, filosofian tohtori Jukka Hankamäen artikkeli Tiedepolitiikassa (1/2013) on otsikoitukin ”Sofistien puliveivaus – Miten filosofiasta tuli poliitikkojen pillipiipari?” Hankamäki tiivistää arviointinsa ”Päätelmänäni esitän, että kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus vaan hanke, joka on osa poliittista prosessia. En löydä yhtäkään tutkimuksellista syytä, jolla voitaisiin oikeuttaa tällaista erittäin kallista hanketta ja sen suuntaamista vain yhdelle taholle.”

Sinisen kirjan sisällön arvioinnissaan Hankamäki myöntää hankkeessa tiedostetun, että globaalin talouden ongelmat ovat siirtyneet yhteiskuntien, kulttuurien ja identiteetin ongelmiksi. Samalla on viitattu vastarintaidentiteettien syntymiseen ja äärioikeistolaisuuden kasvuun. Mutta heti tämän jälkeen Hankamäki tuo esiin jo aiempaa samoja tutkimuskysymyksiä koskevaa kirjallisuutta. ”Nähdäkseni mainitut ongelmat ovat todellisia. Ilmeisesti ne eivät voi kuitenkaan ratketa Himasen ja hänen yhteistyökumppaniensa jo aiemmin suosittamilla taivuttelevilla ratkaisuilla….”.

Hankamäen mukaan tieteellisen ajattelun ja poliitikkojen ei pitäisi pyrkiä ohjaamaan ja hallitsemaan mainittuja ongelmia vaan koettaa ymmärtää niiden syitä. ”Vain tältä pohjalta oloja voitaisiin korjata.”

Hankamäki pitää Himasen tutkimushanketta eräänä merkkinä mielipiteiden manipulaatiosta. ”Näkökulma on asetettu yhteiskunnallisen yläkerroksen puolelle.” Esimerkiksi gloabalisaatio on hankkeessa nähty välttämättömyytenä, johon ihmisten vain tulisi sopeutua.

Hankamäen arvioimana Himasen tutkimuksesta puuttuu näköala yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Hän myös pitää ”kierona”, että hankkeessa viitataan dialogisuuteen, ”vaikka sen perustamiseen ei ole liittynyt minkäänlaista julkista keskustelua”.

Hankamäki kuten jotkut toisetkin arvioijat mediassa ovat kiinnittäneet huomionsa Himasen liioitteleviin ilmaisuihin kuten ”kriittisen tärkeä”, ”syväongelma”, ”avainkehitys”, ”suurhaaste”, ”jättiläisydin”. Hankamäki sanoo ilmaisujen olevan ylidramatisoitua kieltä, ”jonka takaa puuttuu teoria: näkemys yhteiskunnan ja talouden voimista”.

Teoriaan tutkimushankkeen perustana ovat varmaan toisetkin tutkijat kiinnittäneet huomion.

Teorian puuttumisessa olisi vertailukohta sermones.fi:n Lapin ylipiston lestadiolaisuustutkimuksen analyysiin ja arviointiin tohtori Tapio Nykäsen väitöskirjan osalta. Arvioinnissa on todettu, ettei saksalaisen oikeuden ja politiikan teoreetikon Carl Schmittin (1888 – 1985) teoria poliittisesta teologiasta näyttäisi olevan relevantti, asianmukainen ja perusteltu, luterilaisuuden tai luterilaisen herätysliikkeen tutkimisessa ainakaan vielä Nykäsen väitöstutkimuksen perusteella (sermones.fi 7.1.2013).

Sinisen kirjan argumentaatio sisältää runsaasti tilastotietoa maailman ja ihmisten tilasta. Kuitenkaan tilastot eivät voi olla teoria. Hankamäki mainitsee artikkelinsa väliotsikon ”Tutkimuskohteen ja metodin puuttuminen” alla pääministeri Jyrki Kataisen TV-haastattelussa 25.2.2013 kertoneen, että Himasella on tekeillä mielenkiintoista vertailevaa tutkimusta. Hankamäki vastaa ja kysyy: ”Vertailevaa tutkimusta suolletaan maailman tutkimuslaitoksista pilvin pimein, ja niiden raportit kuuluvat sanomalehtiin. Miksi päämääriä ja suuntia etsivää filosofiaa pitäisi tuottaa näiden immanenttien aineistojen pohjalta?”

Hankamäki ei näe Himasen tutkimushanketta kansainvälisenä, vaikka tutkimuksen sitä puolta on korostettu. Hanke on irrallaan Suomen valtion ja suomalaisen yhteiskunnan tilanteesta. ”Rahoitettavan hankkeen kansainvälisyys koostuu Himasen omaan kokoonpanoon perustuvista seminaareista ja hänen omista tutkijavalinnoistaan eikä tiedeyhteisön kansainvälisyydestä”, hän sanoo. Hankkeen hallinto on keskitetty vain Himasen Sofos-yhtiölle ja Hankamäki esittää johtopäätöksenään, että ”hanke on liian mahtipontinen, rönsyilevä ja laaja, jotta se voisi palvella sen enempää teoreettisena mallina kuin käytännöllisenä ohjelmanakaan.”

Hankamäki pitää Himasen tutkimusryhmän rahoitusta ”rakettitieteen” luokkaan kuuluvana. Hänen käsityksensä mukaan Himasen hankkeen korkea kulut johtuvat luksuselämän tavoittelusta, ”eikä myöskään ohjausryhmän tulisi niitä hyväksyä”. ”Omavaltainen luksuselämän vietto julkisilla varoilla on korruption yleispiirre, ja osa varoista pitäisikin periä takaisin rahoittajille.”

Filosofi ja kirjailija, FT Hankamäelle Himasen tutkimushanke on ”retorinen käsitepeli, joka koostuu sanojen diskursiivisesta pyörittelystä”.

Filosofi Himasen Sinisen kirjan jälkeen Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportti ”Tehtävä Suomelle” (”Miten Suomi ratkaisee maailman viheliäisimpiä ongelmia. Consider it solved. Maabrändiraportti 25.11.2010”) on huikaisevaa luettavaa. Raportti ei lähde visiosta eikä teoreettisesta ihanneyhteiskunnasta – utopiasta – kuten Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon kuuluva Himasen ja hänen tutkimusryhmänsä tutkimushanke ”Sininen kirja. Suomen kestävän kasvun malli. Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi, Johtopäätöksiä Suomen tulevaisuusselonteolle. Kestävän kasvun malli-tutkimushankkeen pohjalta”. (Pekka Himanen. Perustuen kansainvälisen tutkimusryhmän työhön: Manuel Castells, Ferdando Calderon, Isidora Chacon, Nico Cloete, You-Tien Hsing, AnnaLee Saxenian)

Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportissa ”Tehtävä Suomelle” on tehtävät kolmen teeman alueelta. Ne ovat suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden, suomalaisten luontosuhteen ja koulutuksen alueelta. Valtuuskunta nimittää niitä työkaluiksi. Brändi on toimivan ja toiminnallisen yhteiskunnan brändi.

Maabrändissä osoitetaan kullekin suomalaiselle taholle ja yksittäiselle ihmiselle hänen oma tehtävänsä. Tehtäviä riittää jokaiselle. Yksikin teko riittää.

Maabrändin ihmiskäsityksessä ihminen nähdään toimivana. Kehotus, ei käsky, kuuluukin: Tee teko!

Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportti on avoin, valoisa, myönteinen ja iloinen. Se on rakentunut myönteiselle maailmankuvalle ja valoisille ajatuksille, ei siis niille lukemattomille raporteille, tilastoille, selvityksille ja strategioille, joita raportin kolmas osa esittelee ja jotka ovatkin tuttua – väsyttävää – visiointia viime vuosikymmeniltä, mutta joita nyt on Himasen Sinisessä kirjassa. Brändivaltuuskunta on kuitenkin tarvinnut niitä valmistelutyössään.

Suomen maabrändiraportti on tehnyt täysin omanlaisensa esityksen riippumatta esimerkiksi yritysmaailman kuvauksista. Maabrändiraportti kuitenkaan ei esittele mitään uutta, ainoastaan osoittelee, mitä suomalainen yhteiskunta jo on. Raportti ei lähde rakennetuista visioista, ei teoreettisesta ihanneyhteiskunnasta.

Sermones.fi on omassa arviossaan (14.2.2012) maabrändistä ”Maabrändin paradigmaa etsimässä” todennut muun muassa ”Kun on vähän matkaa lukenut Suomen maabrändiä, teksti alkaa tuntua tutulta. Tämähän on aitoa luterilaisen eetoksen läpäisemää suomalaista kulttuuria, sitä mitä Suomi on tällä hetkellä. Tuo aktiivisuus, tuo toimeliaisuus, kärsivällisyys, myönteisyys, valoisuus, armollisuus ja ilo.”

Maabrändivaltuuskunta on raportissaan ohjannut suomalaiset näkemään sen. mitä Suomessa ja suomalaisilla jo on. Näe, haista, maista, tartu, tee, löydä, toimi! Poimi tarvitsemasi kivi oman aittasi takaa! Tämän kaiken voit tehdä niiltä jalansijoiltasi, joilla juuri nyt olet. Löydä kätesi ja niin löydät pääsi!

Maabrändissä todetaan, että toimiva yhteiskunta ei toteudu enää kontrolloimalla. Tämä tarkoittaa ihmiskäsitystä, jossa ihminen on oman elämänsä subjekti.

Maabrändissä on lueteltu runsaasti itse kullekin sopivia tehtäviä, tehtävä kouluille, tehtävä ulkoministeriölle, oikeusministeriölle, valtiolle ja kunnille, yrittäjille, ammatilliselle koulutukselle, marttaliitoille, isovanhemmille, taloyhtiöille ja naapurustoille, kansantaloustieteilijöille ja valtiovarainministeriölle, kunnanjohtajille, tehdaspaikkakuntien yrityksille, Tekesille, työnantajille, julkiselle sektorille, kouluille, korkeakouluille, suunnittelijoille, kauppakorkeakouluille ja johtamisen konsulteille, tutkimuspolitiikalle, koulupihojen suunnittelijoille, jne jne jne jne jne jne jne.

Drink Finland-osion tehtävissä ovat tehtävät järvet juotaviksi ja luomua pöytään. Saniteetti-tehtävistä löytyy myös tehtävä huussin rakentamiseen, ”Satojen huussien maa”- osio haastaa myös kansainvälisiin tehtäviin sillä huusseilla ratkaistaisiin globaalit saniteettiongelmat. Huussitehtävissä filosofi Himanen ja hänen kansainvälinen tutkimusryhmänsä pääsisivät erityisen lähelle suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta. Lähellä toimivaa suomalaista yhteiskuntaa he löytäisivät kätensä tehdäkseen huussin lisäksi pajupillin ja lumiukon.

P.S. 27.4. 2013 kirjoitetut Jälkisanat: Arto Nybergin keskusteluohjelmassa (14.4.)

Arto Nybergin keskusteluohjelmassa 14.4. Pekka Himanen kertoi isoäitinsä kokemuksesta, joka avaa Himasen oman filosofian intentiota, tarkoitusta. Siivoojana koko elämänsä ajan työskennellyt isoäiti oli kohdannut merkittävässä tehtävässä ja asemassa olevan poliitikon käytöksessä ja sanoissa kokemuksen arvostetuksi tulemisesta, arvokkaaksi tunnustamisesta. Hän, siivooja, oli arvokas ja hänen työnsä oli arvokasta. ”Anteeksi, että häiritsen Sinun työtäsi! Juuri sinunlaisesi ihmiset, jotka laittavat koko sydämensä työhönsä ja perheeseensä, ovat tehneet Suomesta sen maan, mitä se on”, sanoi silloinen pääministeri tultuaan illalla käymään valtioneuvoston työhuoneessaan, jota kahta työtä tehnyt Himasen isoäiti oli illalla tullut siivoamaan. Isoäiti koki, että hänen yhtäläinen arvokkuutensa ihmisenä oli tullut tunnustetuksi.

Isoäidin esimerkki on Himaselle ollut tärkeä. Arvokkaan elämän teema on ollut Himaselle tärkeä isoäidin kokemuksesta asti ja on nyt hänen filosofiansa telos, tavoite.

Haastattelu avasi Himasen filosofian tarkoitusta ihmisarvon suuntaan. Saksalainen filosofi, Königsbergin suuri Immanuel Kant sisällytti filosofiaansa ihmiskäsityksen: ihminen on epätäydellinen, mutta ihmisyys hänessä on pyhä. Saksan toisen maailmansodan tuomioita langetettiin juuri rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Himasen tutkimuksen intention tarkentuminen kuitenkaan ei poista puutetta, mikä tutkimuksella on teorian puuttumisessa. Tilastot eivät ole teoria. Myöskään telos ”arvokas elämä” ei tee tutkimuksesta tieteellisempää, sillä tutkimus edelleen on pyrkimys keksiä kärrynpyörä uudelleen. Kantin filosofisen etiikan jokaisen ihmisen tasavertaiseen arvokkuuteen tähtäävä ja jokaisen ihmisen subjektina näkemisen kategorinen imperatiivikin on jo olemassa.