Hään oli semmonen pappi, joka eli sammaa elämää seurakunnan kans – rovasti Lars Levi Laestadius – juuret herrnhutilaisuudessa
Sermones.fi päivittää 4. – 5. lokakuuta Oulussa järjestetyn Laestadius-seminaarin artikkeleitaan ja yhdistää saman otsikon alle. Huom! artikkeleissa linkit virtuaalikirkko.fi:n arkistoon, jossa kyseisen seminaarin esitelmät ovat vielä nähtävissä ja kuultavissa. Pidä kiirettä tutustuaksesi niihin!
http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html
Tämän 10.lokakuuta 2012 julkaistun ”Hään oli semmonen pappi, joka eli sammaa elämää seurakunnan kans – rovasti Lars Levi Laestadius” alkuun linkittyy 2. marraskuuta 2012 julkaistu artikkeli ”Herrnhutilaisuus ja lestadiolaisuus”.
http://www.sermones.fi/2012/11/herrnhutilaisuus-ja-lestadiolaisuus/
Oulun Pyhän Tuomaan kirkkoon viime viikolla 4. – 5 lokakuuta kokoontuneessa kaksipäiväisessä Laestadius-seminaarissa tarkasteltiin Pohjois-Ruotsin kahden 1800-luvun seurakunnan – Kaaresuvannon ja Pajalan – kirkkoherraa, rovasti Lars Levi Laestadiusta ihmisenä, persoonana, pappina ja tutkijana sekä hänen vaikutustaan historiallisesti, filosofisesti ja teologisesti.
Seminaaripäivien esitelmät vastasivat professori Juha Pentikäisen ja dosentti Risto Pulkkisen Laestadius-elämäkerran nimeä ”Lars Levi Laestadius. Yksi mies, seitsemän elämää” (Kirjapaja 2011). Monipuolisen esitelmäsarjan aloitti Pentikäinen esitellessään tiedeyhteisössä vaikuttaneen Upsalan kvintetin, johon Laestadius-veljekset kuuluivat.
Pulkkinen esitteli seminaariväelle Laestadiuksen uskontopsykologisen ja filosofisen teoksen ”Hulluinhuonelainen”. Lapin yliopiston rehtorin Mauri Yli-Kotolan esitelmän aiheena oli ”Lars Levi Laestadius 1800-luvun filosofisten koulukuntien kentässä”.
Ensimmäisenä seminaaripäivänä korostuivat filosofian lisäksi Laestadiuksen yhteydet Ranskaan. Filosofian tohtori Risto Volasen esitelmän aihe oli otsikoitukin ”Laestadiuksen yhteydet Ranskaan”. Seminaariväki näki myös elokuvan La Recherche-retkikunnan matkasta Lappiin oppaanaan rovasti Laestadius. Elokuvan esitteli professori Hannu Kahakorpi.
Laestadius oli luterilaisen kirkon luterilainen pappi, joka oli jo lapsena oppinut myös saamen kielen. Ensimmäinen papinvirka oli saamelaisseurakunnassa Kaaresuvannossa, jossa ollessaan hän kirkkoherran virkansa ohessa jatkoi tieteellistä työtään paitsi kasvitieteilijänä myös saamelaisten mytologian tutkijana.
Pentikäinen pitää Laestadiusta saamelaisena, vaikka hänen omien tutkimustensa mukaan Laestadiuksessa oli saamelaisverta isän puolelta vasta seitsemännessä polvessa ja äidin puolelta viidennessä polvessa. Oikeampaa on todeta, että Laestadius puhui äidinkielenään ruotsia ja hallitsi täydellisesti myös eri kielialueiden saamen, joskin hänessä oli myös saamelaisverta. Suomenkielen Laestadius oppi Kaaresuvannon aikanaan.
Ensimmäisen seminaaripäivän kaksi esitelmää käsittelivät Laestadiusta ja saamelaisuutta. Professori Veli-Pekka Lehtolan esitelmä oli ”Lestadiolaisuuden vaikutus saamelaiskulttuuriin” ja hiippakuntasihteeri Erva Niittyvuopio esitelmöi aiheesta ”Saamelainen mytologia Laestadiuksen saarnoissa”.
Torstain viimeisenä esitelmänä oli Suomen Kuvalehden päätoimittajan Tapani Ruokasen herkkä omakohtainen avautuminen lestadiolaisuuskokemuksille lapsuuden ja nuoruuden Rovaniemellä. Ruokasen esitelmässä tuli esille Laestadiuksen tasavertainen tapa kohdata ihmiset. Hän oli sitä, mitä olivat kohtaamansa ihmiset. Viime vuonna Alatornion kirkon Laestadius-messussa saarnanneen Luulajan piispan Hans Stiglundin meänkielinen saarna valaisi tätä puolta Laestadiuksessa: ”Hään oli semmonen pappi, joka eli sammaa elämää seurakunnan kans”.
Toisen seminaaripäivän antia olivat lestadiolaisuuden historiaa valaisevat esitelmät. Teologian tohtori Esko Laine etsi lestadiolaisuuden historiallisia juuria muun muassa Torniojokilaakson wiklundilaisuudesta sekä laajemmin herrnhutilaisuudesta ja pietismistä. Esitelmän otsikko oli ”Lestadiolaisuuden juuret”.
Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talosen esitelmän aihe oli ”Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset”. Itä-Suomen, Joensuun, yliopiston kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio tarkasteli lestadiolaisuutta Kuopion ja Oulun hiippakunnassa. Esitys perustui Mustakallion kolme vuotta sitten ilmestyneeseen tutkimukseen ”Pohjoinen hiippakunta. Kuopion-Oulun hiippakunnan historia 1950 – 1939”.
Ainoat seminaarin osin ristiriitaisesti vastaanotetut esitelmät olivat toisen seminaaripäivän kaksi viimeistä esitelmää, joista YTM Sandra Wallenius-Korkalon esitelmän aiheena oli ”Lestadiolaisuuden perilliset ja tunnusmerkit tänään”. Esitelmä kuuluu Lapin yliopiston lestadiolaisuustutkimukseen, josta on kuluvana vuonna ilmestynyt Aini Linjakummun tutkimus ”Haavoittunut yhteisö. Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa”. Wallenius-Korkalon esitelmää rasittivat jotkin samat painotukset, joihin sermones.fi:n omistaja on kiinnittänyt huomion kotimaa24:n blogikirjoituksessaan hoitokokoustutkimuksesta.
Filosofian tohtori Mauri Kinnusen esitelmän aiheena oli ”Laestadiolaisuuden tulevaisuudenkuvat”. Esitelmä keskittyi lähes kokonaan vanhoillislestadiolaisuuteen. Samalla Kinnunen kompastui ilmiöihin ja opinkäsityksiin, jotka vanhoillislestadiolaisuudessa on julkisesti ja näyttävästi torjuttu. SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen) johtokunnan vuoden 2011 lokakuussa ja tämän vuoden toukokuussa toistamiseen julkaistussa kannanilmaisussa 1970-luvun oppiharhat ja väärät toimintatavat on todettu ja torjuttu.
Seminaarin järjestäjien olisi ollut hyvä huomata vanhoillislestadiolaisuuden radikaali suunnanmuutos ja viime vuosikymmenten oppiharhojen sekä väärien toimintatapojen torjuminen. Laestadius-tutkija, FT, rovasti Seppo Lohi on tutkimuksissaan päätynyt nimittämään vanhoillislestadiolaisuuden 1970-lukua vanhoillislestadiolaisuuden ”mustaksi lehdeksi”. Seminaarin päätökseksi olisi ollut hedelmällistä kuulla Lohen esitelmä tästä. Lohi on sisäistänyt sen syvän prosessoitumisen, jota lestadiolaisen herätysliikkeen suurin ryhmä vanhoillislestadiolaisuus on käynyt ja käy edelleen. Lohen avaamasta futurologisesta tulevaisuusnäkökulmasta olisi avautunut myös, että lestadiolaisuus ei ole syntynyt vain Pohjois-Ruotsin paikalliselta uskonnolliselta ja kulttuuriselta perustalta vaan on osa kristikunnan ja luterilaisuuden jatkumoa.
Lestadiolaisuuden tulevaisuuden näkymissä jäivät huomiotta myös muiden kuin vanhoillislestadiolaisuuden median uutiskynnyksen ylittäneet tapahtumat tai muutokset. Laestadiolainen uusheräys ry:n kesäseuroissa viime kesänä Lapinlahdella kohtasivat uusheräyksen paitsi lestadiolaiset myös herännäisyyteen liittyvät juuret. Seminaarissa tarkasteltiin Lars Levi Laestadiuksen (1800 – 1861) ja Paavo Ruotsalaisen (1777 – 1852) perintöä uusheräyksessä. Myös Ruotsalaisen henkilöhistoriaan ja herännäisyyden varhaishistoriaan kuuluva Telppäsniityn herätys Lapinlahdella 1796 oli kesäseuroissa esillä.
Uusheräyksen vuosikokous Lapinlahden kesäseurojen yhteydessä päätti yhteistyöstä muidenkin lähetysjärjestöjen kanssa kuin Suomen Lähetysseuran. Laestadius-seminaarin osanottajana Uusheräyksen johtokunnan puheenjohtaja Raahen kirkkoherra emeritus, teologian tohtori Kalevi Silvola olisi varmaan mielellään kuullut omasta hengellisestä kodistaan ainakin nämä muutamat seikat. Laestadiolainen uusheräys ry:n kesäseurat ensi kesänä ovat juuri Raahessa.
Laestadius-seminaarin esitelmät ovat nähtävissä ja kuultavina
virtuaalikirkko.fi:n arkistossa, johon on yhteys seuraavassa linkissä:
http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html
Osoitteen Oulun tuomiokirkon kohdalla on linkki seminaariesitelmiin sekä Laestadius-seminaarin iltamessuun Oulun tuomiokirkossa.
Sermones.fi:n Laestadius-seminaarista raportoiva artikkeli ”Lars Levi Laestadius on pop” on seuraavassa linkissä:
http://www.sermones.fi/2013/03/lars-levi-laestadius-on-pop-2/
Tässä vielä linkki sermones.fi:n artikkeliin vuoden 2011 Tornion Laestadius-seminaarin iltamessun meänkieliseen saarnaan Alatornion kirkossa.
2 thoughts on “Hään oli semmonen pappi, joka eli sammaa elämää seurakunnan kans – rovasti Lars Levi Laestadius – juuret herrnhutilaisuudessa”
Tässä loistava ja neutraali arvostelu seminaarin esitelmistä: Linjakumpu ja Kinnunen ovat minun näkemykseni mukaan (s.1945 vannoillislestadiolaiseen perheeseen jossa uskossa elän edelleenkin vaimoni ja 9 lapseni kanssa.) kokeneet vl- liikkeen loukkauskivenä ja pahennuksen kalliona. Mauri kyselee edelleenkin Lestadiolaisuuden opillista dokumentointia, vaikka S. Lohi ja me muut korostammekin ”sydämen kristillisyyttä”. ”Vanhurskaan pitää elämän uskostansa”. ”Sydämen uskolla me vanhurs-kaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella autuaaksi”. Vl-uskon oppi on parhaiten kuvattu raamatussa.
Jeesushan sanoi: ”Antakaa Kristuksen opinalun sillänsä olla”. Jeesus sanoi myös riemuitessaan pyörivässä hypyssä: ”Minä kiitän sinua Isä, että salasit nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ja ilmoitit ne pienille ja lapsen mielisille”. Siitä miten ajallisesti oppineetkin voivat ”mahtua” lasten valtakuntaan, sanoo lauluntekijä näin: ”Näin lapsen tavoin saamme me, myös aivan pieniks` tulla, ja taivaan koti tallella, on silloin kiusatulla.”
Tervetuloa kotiin, kaikki sydämen rauhan, ilon, ja vapauden menettäneet. Isän kodissa on aina ovet auki palaamista varten!
Ei lukeneisuus sulje pois Lukijainliikkkeestä.
Erikoistutkija (eläk.) Väinö Hintikka
Näitä esitelmiä tarkemmin tutkimatta, usein ihmetyttää kuitenkin missä on tutkijan lähdekriittisyys. Ja mitkä ovet lähteet näissä monissa uutisoinneissa, joita vaikkapa Yle lähettää? Onko vaan niin, että uutisen kohde ei ole koskaan yhtään luotettava lähde, ettei edes journalistin etiikka vaadi kuulemaan niitä joita uutinen koskee? Mitä etäämmällä jokin media on meistä tavallisista uskovaisista, sitä paksumpaa voidaan näköjään syöttää.
Näyttää, että eräänlaiset ”Johan Bäckmanit” saavat asiansa läpi sellaisenaan varsin luotettavana ja asiallisenakin pidetyissä medioissa. Ja kuten Niinistö sanoi Makarovin puheesta, ”jos analyysi on väärä, on tulkintakin väärä”. Yleisin väärä anlyysi on, että vanhoillis Lestadiolaisten uskonkilvoitus perustuu valvontaan ja asioiden käsittelyyn rauhanyhdistyksissä, ja srk:n tiukkaan johtamiseen. Mutta asiamme eivät pyöri rauhanyhdistyksissä, niiden johtokunnat pyörittävät tavallisia yhdistyksen toimintaan kuuluvia asioita. Yhtään srk:n painostus-kiertokirjettä tai sähköpostia en ole nähnyt eikä niitä olekaan.
Yhteisö ei myöskään ole suljettu, vaan avoin. Jokainen liikeeseen kuuluva on myös valmis vastaamaan, jos häneltä joku vaivautuisi kysymään, onko häntä painostettu uskonasioissa, vai uskooko hän vapaaehtoisesti. Jospa joku toimittaja uskaltaisi joskus kysyä ja poiketa linjasta, tai kyllä joitakin tällaisia toimittajia on ollutkin. Sama koskee tutkijoita, miksei piispojakin, mitkä ovat lähteet.