3.4.2013 päivättynä: Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilaskodin pedofiliaepäilyihin liittyen Katri Kuusikallio kirjoittaa kotimaa24:n blogissaan 3.4.2013 mm.: ”Anteeksiantaminen on luopumista kostosta. Se on prosessi. Hyväksikäytetty ei ole koskaan syyllinen tapahtuneeseen. Anteeksiantaminen tapahtuu itsen tähden, siitä huolimatta, vaikka väärintekijä kieltäisi tekonsa. Hyväksikäyttäjät valitettavan usein tekevät niin, ja jopa syyllistävät uhria, vaikka tämä olisi lapsi”.

ooooooooooooooooooo

Keskustelu lasten hyväksikäytöstä ei saa lakata. Lasten varjelemiseksi asiasta tulee pitää ääntä. Hyväksikäyttäjät ovat salarikollisia.

Visa Kuusikallion ja Katri Kuusikallion kokoama teos ”Hyväksikäytetyt. Selviytyjät kertovat” (Minerva 2012) on asiateos iljettävyyksien iljettävyyksistä selvinneistä naisista ja miehistä.

Teos sisältää asiantuntija-artikkeleita ja henkilöhistorioita hyväksikäyttötapahtumista, väkivallan kokeneiden oireiluista ja selviytymisprosesseista.

Hyväksikäyttö rikkoo lapsen ja hänen aikuisuutensa minuuden ja identiteetin. Lapsena miehen hyväksikäyttämäksi joutunut poika voi aikuisena luulla olevansa homoseksuaali, koska osa hänestä toimii homoseksuaalisen identiteetin tavoin. Trauman seurauksena syntynyt minäkuva ei kuitenkaan ole todellinen seksuaalinen identiteetti, vaan traumaminän kehittämä selviytymiskeino.

Kirjassa kumotaan myös monia harhakäsityksiä. Esimerkiksi, että jonkun pojan ulkonäössä olisi jotakin miehiä puoleensa vetävää. Kysymys on siitä, että hyväksikäyttäjä ei kykene tasavertaisiin seksuaalisiin suhteisiin. Myöskään naisella ei ole oikeutta ”opettaa” poikaa, sillä jokaisella pojalla ja nuorella miehellä on oikeus kehittyä rauhassa ja pikkuhiljaa.

Hyväksikäytetyn selviytymisen vaikeuteen kuuluu myös mahdollisesti koettu mielihyvä, vaikka useimmiten kokemukset ovat väkivaltaisia ja raakoja. Kun aikuinen käy lapsena kokemaansa läpi, hänen onkin tärkeää pitää mielessä olleensa tapahtumahetkellä lapsi. ”Ymmärrys ja yhteyden luominen tuota lasta kohtaan, joka on edelleen yksi osa minuutta, on avainasemassa seksuaalisesta hyväksikäytöstä toipumisessa.”

Kirjassa torjutaan myös stereotyyppinen näkemys hyväksikäyttäjästä ”namusetänä” tai vastaavana. Tosiasiassa hyväksikäyttäjät näyttävät normaaleilta ja ovat osa normaalia yhteisöä ja yhteisöllistä toimintaa. ”Hyväksikäyttäjä voi olla minkä ikäinen, näköinen ja kokoinen tahansa. Hän voi olla parisuhteessa, hänellä voi olla lapsia. Hän voi olla minkä uskontokunnan edustaja tai mistä tahansa sosiaalisesta ryhmästä. Hyväksikäyttäjä voi olla mies tai nainen.”

Kuusikallio-Kuusikallion teos on asiallisesti ja kunnioittavasti koottu teos, välttämätön luettavaksi aikamme pedofilia-skandaalien keskellä. Teoksessa korostetaan seksuaalirikosten uhrien oikeutta erityiskohteluun. He ovat erityisen haavoittuvia uhreja. Uhrin ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Seksuaalirikosten tutkinta kuuluu poliisille, mutta uhrille on hankittava apua ja tukea.

Kuusikalliot pitävät toimittamansa kirjan tavoitteena vähentää hyväksikäyttöön liittyvää vaikenemisen kulttuuria sekä vahvistaa uhrien ja läheisten uskoa selviytymiseen.

Kirjan toimittajat selventävät teoksensa esipuheessa, että jo pienikin häirintä, koskettelu, vihjailu tai asiattoman materiaalin esittäminen saattavat aiheuttaa kokemuksia ja oireita hyväksikäytöstä. Lehti- ja nettikirjoituksista voi päätellä, että eriasteista häirintää esiintyy enemmän kuin tällä hetkellä ymmärretäänkään.

On tyypillistä, että aikuisella lapsuuden kokemus aktivoituu pintaan jonkin tapahtuman tai kriisin yhteydessä. Ahdistus ja hätä valtaavat mielen. ”Uhrin selviytyminen alkaa hyväksikäyttökokemuksen tunnistamisesta ja tunnustamisesta ja tietoisesta päätöksestä selviytyä. Toipumisen edetessä kokemusten merkitys alkaa yhdistyä omiin tunteisiin ja elämänkäänteisiin. Välähdyksinä tulevat muistot saavat sanallisen muodon.”

Kuusikalliot toteavat teoksensa esipuheessa poikien ja miesten hyväksikäyttöön liittyvän vääriäkin uskomuksia. ”Puhuminen on tärkeää, jotta yhä useammat miehet ymmärtäisivät seksi-, työ-, läheis- tai päihderiippuvuutensa voivan olla seurausta koetusta hyväksikäytöstä.”

Uskonnollisessa yhteisössä hyväksikäyttö tulisi käsitellä hengellisellä, sosiaalisella ja oikeudellisella tasolla. ”Hengellisyys ja yhteisöllisyys voivat luoda myös turvalliset puitteet käsitellä tehdyt vääryydet”, Kuusikalliot korostavat.

Katri Kuusikallio on seurakuntapastori. Visa Kuusikallio on sosionomi ja perheterapeutti.

Visa Kuusikallio ja Katri Kuusikallio: Hyväksikäytetyt. Selviytyjät kertovat. Minerva 2012.