Uskoako edes silmiään ja lukutaitoaan, kun kohtaa argumentaation, jossa Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n elinaika nähdään etiikalla ja moraalilla ladattuna.

Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiötä johtava Itä-Suomen yliopiston dosentti Markku Salomaa arvioi aikanaan Emuun valmistautumisen olleen katolisten maiden puolelta kuin pokeripöydässä istumista, ”kun taas Euroopan protestanttiset maat ymmärsivät naiivisti olevansa ikään kuin ehtoollispöydässä, missä jaettiin kristillisesti leipää ja viiniä” (Kaleva 6.10.2011).

Salomaa ilvehtii, että katoliset maat eivät kuitenkaan ottaneet huomioon, että ”myös toiset katoliset maat huijasivat”.

Sermones.fi on useissa artikkeleissaan viitannut bysantin kulttuurin passiivisuuteen verrattuna Suomessakin luterilaiseen toiminnallisuuteen. Viimeksi artikkelissaan ”Olli Rehn ylitse muiden!” 16.8.2011.

Hyvä, jos Kreikan kriisin syväanalyysi alkaisi saada enemmän filosofista ja teologista tilaa mediassa. Salomaan artikkeli on nyt paikallaan.

Salomaa suomii, että katoliset maat olivat kriisissä jo Emua lähestyttäessä eivätkä voineet täyttää Maastrichtin sopimuksen maakohtaisia lähestymiskriteerejä.

”Katoliset maat kiersivät Emun lähestymiskriteerejä. Ne suorastaan väärensivät keskeiset kansantaloutensa tunnusluvut ja jopa tilastot.”

Salomaa näkee Euroopan protestanttisen etiikan näkyvän ortodoksisen hurskauden ja Etelä-Euroopan katolisen etiikan rinnalla toisenlaisena myös taloudenpidossa ja yrittäjyydessä. ”Protestanttinen moraaliteologia arvostaa rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä ja tuomitsee niiden selkärangattoman rikkomisen”, Salomaa kirjoittaa.

Salomaan alakerta-artikkeli on otsikoitu ”Euroopan talous- ja rahaliitto puskee jäävuorien seassa”. Salomaa korostaa, että Emun ongelmat tuotiin kyllä aikoinaan esiin, mutta niihin perehtyivät vain asiantuntijat. Keskustelu ei tavoittanut suurta yleisöä.

Tiedettiin, että rahaliittoon osallistuvien maiden taloudellisen rakenteen erilaisuus altisti epäsymmetrisille häiriöille, mutta riskit unohdettiin euron alkuaikojen hurmoksessa.

Salomaa päättää analyysinsä ja arviointinsa sanoihin ”Jos Emun uppoamiskierre ei katkea, vaihtoehtoina on joko Emun asteittainen purku tai terveiden maiden irrottautuminen omaksi toisen kerroksen talousvyöhykkeeksi tai kriisimaiden välitön erottaminen euroalueesta. Kriisimaiden olisi täytettävä uudestaan lähestymiskriteerit päästäkseen sisään.”