Olli Rehn ylitse muiden! Mutta mikä mies olisi ollut Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila?

Suomen presidentin vaalit alkoivat kuumentaa kylmähköäkin ihoa eduskunnan entisen puheenjohtajan ja pääministerin emeritus Paavo Lipposen ilmoittauduttua SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

Lipposen ilmoittautuminen oli asiakeskeistä.

Nyt keskustalaisten olisi saatava talouskomissaari Olli Rehn ehdokkaakseen. Rehnin ansiot Euroopan unionin myöhemmissä tehtävissä eivät presidenttiehdokkuudesta eivätkä presidentin viran hoitamisestakaan haalistuisi. Kunnioitus vain lisääntyisi.

Viimeisten tietojen mukaan Keskustan ehdokkaaksi kaavailtu Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila olisi kieltäytynyt ehdokkuudesta presidentin vaaleihin. Maailman huipulle Suomen johdattanut yritysjohtaja olisi kunniaa Suomelle, mutta mikä mies hän lopulta olisi Suomen poliittisena johtajana, ulkopoliittisena toimijana? Äänestäjät eivät enää ehkä olisi muistaneetkaan tätä puolta eli yleispoliittisuutta.

Rehn, Lipponen ja entinen ministeri, Euroopan investointipankin entinen varapääjohtaja, eduskunnan puhemies emeritus Sauli Niinistö muodostaisivat voimakkaan kolmikon Suomen presidentin vaalissa.

Vahvan kolmikon – jos Rehn saataisiin lupautumaan – rinnalle puolueiden kuitenkin tulee tarjota esivaaleihin useita muita nimiä, näin tulisi selkeästi nähdyksi, keillä on oikeasti kannatusta. Suomen Keskustan kunniapuheenjohtaja, pitkäaikainen ministeri ja kansanedustaja Paavo Väyrynen voisi olla merkittävä yllättäjä, sillä hänellä on keskustalaisten joukossa vahva kannatus.

Myös Oulun läänin entinen maaherra Eino Siuruainen on tuotu ehdokaskeskusteluissa esille. Siuruaisen valtakunnallista näkyvyyttä on epäilty, mutta on unohdettu hänen vahva panoksensa Pohjois-Suomessa. Valtakunnallinen näkyvyys syntyisi kevyesti.

Jokaiselle puolueelle olisi tarjota Oulusta naisia ehdokkaaksi, ovat Tytti, Liisa ja Piia-Noora. Vahvoja naisia!

Lipposen rasitteena on pidetty innokkuutta Euroopan unioniin päin. Harva kuitenkaan näyttää tuntevan Lipposen sivistyshistoriallisen tietämyksen. Hän lienee presidenttiehdokkaista ainoa, joka kykenisi käymään sivistyksellistä keskustelua Kreikan tilanteesta. Kirjassaan ”Järki voittaa. Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella” (Otava 2008) Lipponen analysoi: ”Osmannien valta päättyi Turkissa ensimmäiseen maailmansotaan. Kemal Atatürk lopetti osmannien vehkeilyn Ison-Britannian ja muiden imperialististen länsimaiden kanssa, karkotti silloin jo itsenäisen Kreikan kanssa tekemällään väestön vaihtosopimuksella kreikkalaiset ja perusti maallisen, länsisuuntaisen, uuden Turkin. Kun Turkin kreikkalaiset muuttivat Kreikkaan Ismiristä ja muista rannikon suurista kaupungeista, he kauhistuivat Kreikan olojen takapajuisuutta. Kreikka oli elänyt vuosisatoja sulttaanin antamilla valtuuksilla ortodoksisen kirkon holhouksessa, käytännössä sivistyksellisessä pimeydessä” (s. 228).

Lipponen jatkaa: ”Tänä päivänäkin ortodoksinen taantumus haittaa Kreikan kehitystä” (s.228).

Kreikan paineiden alla olisi mahdollista samaan jämäkkyyteen, mitä Suomi on osoittanut Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjän rinnalla kuten sermones.fi:n omistaja Valma Kukko toteaa kirjoituksessaan Suomen maabrändistä uusimmassa Tiedepolitiikka-lehdessä: ”Suomen ainutlaatuinen sijainti passiivisen, hierarkkisen ja epätasa-arvoisen itäisen kulttuurin rajalla olisi pitänyt raportissa tuoda esille” (Tiedepolitiikka 2/2011 ”Maabrändin paradigmaa etsimässä”).