Suomi valitsee huhtikuussa edustajansa Suomen parlamenttiin. Valituksi tulevilta odotetaan viisautta, tietämistä, osaamista, ammattitaitoa ja arvoperustaa tulevaan työhönsä Suomen kansan edustajina. Näissä kaikissa perustana tulisi olla sivistyneisyys, sivistys, yleissivistys ja sydämensivistys.

Taina Westin kansanedustaja ja entinen ministeri Tanja Saarelasta (Karpelasta) kirjoittamaa kirjaa ”Elämän sietämätön keveys” arvosteltiin aikanaan muun muassa sanoin ”painokelvotonta tekstiä”. Yleisön osaston kirjoittaja (Kaleva 11.10.2006) vaati ministeri Saarelalta ”korkeaa moraalia, hyvää käytöstä ja harkintaa niin yksityiselämässä kuin julkisuudessa”. Näin kuitenkaan ei ollut sen kielenkäytön ja ilmaisujen perusteella, joita West oli Saarela/Karpelan puheista kirjaansa kirjannut.

Karpelan ikävimpien ilmaisujen jälkeen yleisönosaston kirjoittaja kommentoi, että on vaikeaa käsittää, että kulttuuri- ja uskontoministerimme lausuu tällaista. Hän on otsikoinut kirjoituksensa sanoilla ”Pöyristyttäviä sanavalintoja”. Näihin hän lukee myös ilmaisun ”painaa 18-tuntisia työpäiviä sata lasissa”.

Aleksis Kivestä sanotaan, että hänellä oli rakkaus Suomen kieleen.

Kansanedustaja tai ministeri, joka lausuu tai kirjoittaa pöyristyttävin sanavalinnoin, ei rakasta Suomen kieltä.

Äskettäin käyty kiivas mielipiteiden vaihto alkoholimainonnan rajoittamisesta Suomessa päätyi peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) ja sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan (kesk.) sopimuksella esityksen raukeamiseen. Kiistan osapuolet olivat samaa mieltä tavoitteesta, mutta menettelytavoista ei syntynyt yksimielisyyttä. Ministeri Risikko on luonnehtinut syntynyttä kiistaa poliittiseksi performanssiksi. Keskustan kannattaman lakialoitteen oli valmistellut raahelainen kansanedustaja Inkeri Kerola. Asiasta käytiin keskustelu myös Yle Radio 1:n Ykkösaamussa, jossa kansanedustaja Kerola ja kokoomuksen edustaja perustelivat näkemyksiään. Radiosta kuunneltu keskustelu synnytti arvion, että kiistaan ovat voineet vaikuttaa muutkin seikat kuin mielipide-erot lakialoitteen perusteluissa tai politiikan teko. Kansanedustaja Kerolan tavassa käydä keskustelua oli sivaltelun makua. Jos muissakin keskusteluyhteyksissä on ilmennyt vastaavaa, ei ole ihme jos ministeri Risikko lopetti asian eteenpäin viemisen.

Kansanedustaja Kerolan tapa tuoda itseään esiin on silloin tällöin keskusteluttanut. On puhuttu nolaamisesta, jonka tilaisuudessa läsnä ollut on pannut merkille tai itse henkilökohtaisesti kokenut.

Aikaisempien vuosien lehtihaastattelussa Kerola on sanonut olevansa pisteliäs ja piikikäs. Ihminen joka näin sanoo itsestään, on jo lähtökohtaisesti asettunut toisen ihmisen yläpuolelle. Asenne viestittyy tahtomattakin

Puhe- ja kirjoitustavassaan Kerola todennäköisesti tavoittelee kansanomaisuutta, mutta tulos saattaa olla ikävä. Seuraavankaltaiset ilmaisut paikallislehden kolumnissa (RS 11.1.2011) ”puoluesihteeri Jungner (sdp.) ilmestyi ruutuun lässyttämällä tunteistaan”, ”Henkilökohtainen treeniohjelma kuvattuna Brysselin kadulla á la Stubb”, voi kyseenalaistaa muustakin syystä kuin tyylillisesti. Jo perustuslakikin ohjaa kansanedustajaa esiintymään vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta ketään” (Suomen perustuslaki 31 §).

Ohjeita ei ole tarkoitettu rajattavaksi vain parlamenttityöskentelyyn.

Toisen ihmisen nolaaminen sivaltavin sanoin tai naureskellen eivät ole kunnioitettavaa käytöstä missään yhteyksissä. Halveksiva naureskelu tai vihjaileva hymy ovat koulutyttöjen epäsuoraa kiusaamistapaa olipa kohteena kilpaileva kansanedustajaehdokas tai kuka tahansa toinen ihminen.

Hyviin elämäntaitoihin kaikkia ihmisiä koskevina ja kaikkiin yhteyksiin sopivina kuuluvat asiallisuus ja palvelijan mieli.

Hakusanat ”Inkeri Kerola”, ”Unto Valpas”