Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka tuomitsee täysin presidentti Tarja Halosen uudenvuodenpuheen (1.1.2011) turvallisuuspoliittisen analyysin (Kaleva 14.1.2011). Arvostelu kulminoituu presidentti Halosen Nato-politiikkaan.

Tarkka katsoo presidentti Halosen turvallisuuspoliittisen analyysin perustuvan mielipidetutkimukseen. Toisin oli presidentti Urho Kekkosen aikana. ”Jos kansalaismielipiteeseen perustuva kuurupiilo olisi ollut Urho Kekkosen turvallisuuspolitiikan tyylilaji, integraatiopolitiikka ei olisi päässyt koskaan alkuun, eikä Etykistä olisi voitu edes haaveilla”. Tarkka antaa presidentti Halosen uudenvuodenpuheen turvallisuuspoliittiselle osuudelle musertavan tuomion: ”Kaiken viime vuonna ja varsinkin vuoden 2011 lopulla tapahtuneen jälkeen suoritus oli älyllinen pohjanoteeraus”.

Tarkka yhtyy Natoon liittymisessä presidentti Martti Ahtisaareen siinä, että liittoutumattomuus merkitsee jäämistä päätöksenteon ulkopuolelle. Ulkopuolella oleminen konkretisoituus Venäjän ja Naton yhteisneuvostossa, jonka merkitystä tällä hetkellä Tarkka korostaa.

Konkreettisena esimerkkinä Suomen ulkopoliittisesta ulkonaolemisesta Tarkka mainitsee Georgian tapauksen vuoden 2008 loppukesällä. Kun Nato-maiden hallituksilla Brysselissä oli tilanneraportti valmiina tapahtumia seuraavana aamuna Tarkan mukaan Brysselissä toimivat suomalaiset diplomaatit rupesivat tuona aamuna vasta keräämään ”kaupungilla liikkuvista tiedon siruista kokonaiskuvaa siitä, mitä ilmeisesti oli tapahtumassa”. Suomalaisilla diplomaateilla sodan raportti oli valmiina vasta päivien eli ”melkein viikon” päästä.

Sitä asiaa, millaista väkeä Suomella Georgian sodan aikaa oli Georgiassa ulkopoliittisina toimijoina, Tarkka ei mainitse tai hän ei tiedä. Tuolloinen suomalainen ulkopoliittinen toimija Georgiassa oli Georgian poliittisesta tilanteesta ulkona kuin lumiukko Tarkan omaa ilmaisua käyttäen. Sermones.fi kirjoittaa syyskuussa 2008: ”Sinisilmäisten joukossa on seisonut myös Etyjin Georgia-mission päällikkö, Suomen Terhi Hakala, jonka Georgiassa paikan päällä toimivana olisi pitänyt kyetä aistimaan tilanteiden vaihtelut. Sitä häneltä tuli myös odottaa ja ennakoivaa kriisiin puuttumista”.

Ennen kaikkea koko suomalainen ulkopoliittinen johto oli Georgian sodan syttyessä ulkona kuin lumiukko siitä, mitä viestejä maailmalla olisi ollut aistittavissa. Jos Suomen ulkopolitiikan hoitajilla olisi ollut tuona aikana poliittista aistiherkkyyttä ja Georgiassa toimiva Etyjin yhdyshenkilö olisi ollut ammattitaitoinen, analyysi Georgian sotatoimitilanteesta olisi ollut valmiina ennen Brysselin Nato-hallituksia. Siis Nato-jäsenyydestä riippumatta! Ks. artikkeli ”Georgian sota – yllätyskö? – Kenelle oli, kenelle ei – ulkopoliittisilta toimijoilta ja johtajilta on syytä odottaa ammattitaitoa – hyvä tahto ja tietämättömyys ovat kauhistuttava yhdistelmä” sermones.fi 16.9.2008.