Krimi tarjoaa sinulle kaikkea mitä voit unelmoida ja kaikkea, mitä voit saada rahalla – siis sellaista, mitä ilman ei tule toimeen. Mene siis heti ja osta vastailmestynyt Savukeitaan matkaopas ”Krimin niemimaa”! Matkaoppaan matkassa voit tehdä tarkasti suunnitellun matkan tämän päivän Krimillä. Matkaopas vie sinut säälimättä myös Krimin verenroiskeiseen historiaan sen runoilijoineen ja valtiaineen.

Tänä vuonna ilmestyneessä matkaoppaassa annetaan muun muassa kirjailija Andrei Saharovin vastaus siihen, miksi useimmat Stalinin pakkosiirtämät kansat saivat palata kotiseudulleen Stalinin kuoleman jälkeen 1950- ja 1960-luvulla, mutta krimintataarit eivät. Vastaus on se, että Krimi on eliittialuetta! Se oli Neuvostoliiton hallitsevan eliitin lomailualuetta. ”Neuvostoeliitti ei olisi kestänyt ajatusta, että heidän uhriensa lapset kirmailisivat heidän ympärillään”.

Krimillä saat siis nauttia eliittielämästä!

Krimin niemimaalla sijaitseva Krimin autonominen tasavalta kuuluu vuodesta 1954 alkaen Ukrainaan. Krimin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta oli perustettu 18. lokakuuta vuonna 1921 osaksi Venäjän federatiivista neuvostotasavaltaa. Puolikymmentä vuotta Krimillä oli tuolloin vapaampaa, mutta muina aikoina ihmiselämää ei varjeltu.

Toisessa maailmansodassa eräät Saksan ja Neuvostoliiton verisimmistä taisteluista käytiin Krimillä. Saksa tunkeutui Krimille kesällä 1941. Nykyisessä Krimin autonomisen tasavallan pääkaupungissa Simferopolissa natsit tekivät yhden laajimmista yksittäisistä sotarikoksistaan murhaten yhteensä 22 000 tuhatta simferopolilaista, venäläisiä, juutalaisia, krimtšakkeja ja mustalaisia. Yli puolet heistä, 14 300, ammuttiin samana päivänä 9. syyskuuta 1941.

Natsimiehitetyllä Krimillä saksalaisupseerit katselivat jo huvilanpaikkoja Krimin etelärannikolta.

Puna-armeija ”vapautti” Krimin kevään 1944 aikana. Vapautusta seurasi kahden viikon terrori, jolloin sotilaat raiskasivat ja teloittivat erityiskäskystä tuhansia krimintataareja. Toukokuun 18. päivänä 1944 krimintataarikansa sullottiin karjavaunuihin ja rahdattiin muutaman päivän aikana Keski-Aasiaan. Neuvostovaltias huomasi 19. heinäkuuta, että kaksi tataarikylää Arabatinkynnäällä oli unohdettu tyhjentää. Turvallisuuspoliisi pakotti parisataa kylien asukasta vanhaan laivaan, joka ajettiin Asovan merelle ja upotettiin. Konekiväärit vartioivat, jos joku pääsi pinnalle. Näin Krim oli puhdistettu krimintataareista. Vuonna 1945 Krimin autonominen neuvostotasavalta lakkautettiin ja liitettiin Venäjään.

Tataarien lisäksi krimiltä pakkosiirrettiin saksalaiset, kreikkalaiset, armenialaiset ja bulgarialaiset.

Helmikuussa 1945 Krimillä järjestetyssä Jaltan konferenssissa toisen maailman voittajavaltiot Neuvostoliitto, Iso Britannia ja Yhdysvallat sopivat Euroopan sodanjälkeisestä jaosta.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto kehitti Krimiä turistikohteeksi. Sinne rakennettiin suuri määrä sanatorioita, uimarantoja ja lomailumahdollisuuksia. Pystytettiin myös taiteilija- ja kirjailijataloja. Rantabulevardit täyttyivät tavallisten turistien lisäksi runoilijoista ja elokuvaohjaajista.
Neuvostojohtajat viettivät Krimillä kesälomiaan ylellisissä yksityishuviloissa. Stalinilla oli oma ”kesämökkinsä”.

Nykyään Venäjän laivastotukikohta Sevastopolissa on aiheuttanut jännitteitä. Ukrainan ja Venäjän laivaston lisäksi Nato pyrkii Mustallemerelle. Hallinnollisesti Sevastopolis ei kuulu Krimin autonomiseen tasavaltaan, vaan on suoraan Ukrainan keskushallinnon alainen.

Krimintataarien kotiinpaluu 1990-luvulta alkaen on vaikuttanut Krimin sisäpolitiikkaan. Osa kriminvenäläisistä pelkää omaisuutensa menettämistä ja Krimin muuttumista islamilaiseksi. Puolisotilaalliset kasakkajärjestöt puolestaan ilmoittavat vastustavansa tataareja, islamia, katolilaisuutta, narkomaaneja, Natoa, USA:ta ja länsimaista liberalismia ja puolustavansa slaaveja, perhearvoja ja hyviä tapoja.

Pietarin ohella Krim on yksi venäläisessä kirjallisuudessa vahvimmin mytologisoiduista paikoista.
Runoilija Aleksandr Puškin saapui ensi kerran Krimille laivalla vuonna 1820. Kirjailija Anton Tšehov oleskeli sairautensa vuoksi talviajat Krimillä elämänsä loppuvuosina, jolloin hän myös solmi avioliiton.

Krimin kiehtovimpia kaupunkeja on Bahtšisarai, jossa Ilmari Kianto vieraili vuonna 1902. Tataarilaiseen saunaan Kianto ihastui, mutta vierailu dervissien rukoushuoneella ei ilmeisesti innostanut, sillä hän kuvasi dervissien laulua koiran haikeaan ulinaan talviyössä. Kianto on kertonut matkastaan päiväkirjassaan ”Kiannan rannoilta Kaspian poikki”.

Jaltan ja Sevastopolin puolivälissä on Foros, jossa Neuvostoliiton viimeisellä pääsihteerillä Mihail Gorbatsovilla oli huvila. Elokuun 1991vallankumousyrityksen aikana häntä pidettiin huvilalla kotiarestissa. Rannikko on jylhää, kalliojyrkänteet kohoavat merestä. Seudun idylliset lammet ja hiljaiset puistot ovat houkutelleet neuvostoeliittiä.

Jaltasta kolmen kilometrin kävelymatkan päässä on Livadia ja siellä tsaari Nikolai II kesäasunnoksi rakennettu Livadian palatsi, Jaltan konferenssin pitopaikka. Palatsin Valkoisen salin, jossa konferenssi pidettiin, kalustus on palautettu sellaiseksi kuin se oli konferenssin aikana. Salin keskellä on iso pyöreä pöytä, jolla on kolme valtiolippua osoittaen missä istui Franklin Roosevelt, missä Winston Churchill ja Josef Stalin. Englantilaisen biljardihuoneen pöydällä ovat kopiot konferenssissa allekirjoitetuista asiakirjoista.

Antov Tšehovin kotimuseon internetosoite on www.chekhov.com.ua

Krimin niemimaa-matkaopas antaa runsaasti osoitteita ja opastuksia.

Anton Tšehovin valkoinen huvila Jaltasta vähän sivulla on Kirsikkapuutarha-näytelmän talo, kertoo matkaopas. Tuberkuloosiin sairastunut kirjailija osti syyskuussa 1898 Jaltan läheltä palan maata, jonne hän suunnitteli itse rakennuttamansa huvilan ja puutarhan. Tšehov vietti viimeisistä vuosistaan suurimman osan Valkoisessa Villassa. Siellä hän kirjoitti novellit ”Nainen ja sylikoira, ”Rotkossa” ja ”Morsian” sekä näytelmät ”Kolme sisarta” ja ”Kirsikkapuutarha”.

Tšehov avioitui vuonna 1901 näyttelijätär Olga Knipperin kanssa.

Jaltan huvilan lisäksi Tšehovilla oli kesämökki Gurzufissa. Mökki tunnetaan nimellä Tšehovin datšamuseo. Tšehov osti kolmen huoneen datšan ja rantapalstan vuonna 1899, samalla kun rakennutti Valkoista Villaa. Datšalta laskeutuva polku kiviseen poukamaan on nimeltään Tšehovin lahdeke.

Matkaoppaassa on kerrottu tärkeimmät tiedot lukemattomista eri paikkakunnasta, kaupungeista ja käyntikohteista. Tiedot ovat niin tarkkoja kuin paikanpäällä kävijä on ne kertonut. Ukrainan ja Venäjän välissä elävän Krimin elämä ja kohtalo kutsuvat vierailemaan, tutustumaan, ihastumaan, haltioitumaan, kahvittelemaan ja ruokailemaan vaihteeksi vaikkapa Pääskysenpesä-linnan italialaisessa ravintolassa.

Talviurheiluun, patikointiin, maastopyöräilyyn ja kalliokiipeilyyn on tietoa osoitteessa
www.mt.crimea.com

Krimin sodan (1853 – 1856) historian yhteydessä suomalaiset voivat kajauttaa Oolannin sota-laulun. Krimin sodassa Ranska ja Britannia tukivat Turkkia Venäjää vastaan. Sotaa käytiin myös Länsi-Turkissa, Tyynellämerellä ja Itämerellä, Suomessa puhutaan Oolannin sodasta. Suomessa sota tunnetaan myös siitä, kun brittiläis-ranskalainen laivasto pommitti Suomen rannikkoa. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Krimillä.

Matkaoppaan tekijät ovat Ville Ropponen ja Natalia Deviatkina. Graafinen suunnittelu Ville Hytönen. Kustantaja on Savukeidas Kustannus. Sivuja matkaoppaassa on 303.

Teos on ensimmäinen laaja suomenkielinen tietopaketti Krimistä. Takakannessa todetaan, että ”Euroopan reuna, helpon ja auringontäytteisen elämän Krimin niemimaa on myös Eurooppa pienoiskoossa. Kulttuurien risteysasemalla ovat vuosisatojen kuluessa sekoittuneet lukemattomat eri kansat ja kulttuurit. Simferopol, Sevastopol ja Krimin helmi, Jalta,… ”