Hienon Petsamo-sarjan kirjoittanut Tuulikki Soini (synt. Petsamossa 23.9.1929) on julkaissut kirjana myös päiväkirjansa, jota hän toisen maailmansodan aikana kirjallisesti lahjakkaana, tarkasti tapahtumia havainnoivana nuorena tyttönä päivä päivältä täytti. Jatkosodan aikana tämä tarkoitti päiväkirjamuistiinpanoja keskellä saksalais-itävaltalaista armeijakuntaa Suomen Petsamossa.

Kirjailija Soinin isä oli poliisi ja viranhoito edellytti pysyttelemistä paikallaan Petsamossa. Koti pysyi keskellä Saksan armeijan kasarmialuetta, joka kaikkine sodan ajan rakenteineen ja toimineen levittäytyi Soinin pihapiirin ympärillä.

Soinin alle rippikouluikäisenä kirjoittama päiväkirja on julkaistu nimellä ”Sotasaalis. Petsamon sotapäiväkirja”.

Yksi päiväkirjaan kirjatuista tapahtumista on Itävallan Salzburgista kotoisin olleiden 16-vuotiaiden serkusten Toni ja Marius Grazmannin kohtalo. Näpistyksestä epäiltyinä pojat teloitettiin loppukesällä 1942. Teloittaminen tapahtui näköetäisyydellä Soinin kodista. Teloituksia varten oli pystytetty neljä ”lahtipuuta”, joiden kylkeen syylliset ammuttiin, erityisesti erään kenraalin aikana pienimmästäkin syystä.

Osa sotilaista ja upseereista oli tullut hyvinkin tutuksi Tuulikki-tytölle sekä hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Myös koirien kouluttajat Toni ja Marius olivat tulleet tutuiksi.

Kotimaassa Itävallassa poikien perheet kouluttivat koiria palvelu- ja etsintäkoiriksi. Toni ja Marius olivat nyt Petsamossa kouluttamassa koiria Saksan armeijan sodan ajan tarpeisiin. Soinin teoksessa on kuvaus siitä, miten koiria koulutettiin vihaamaan vihollista.

Sodan melskeen ja kauhistusten keskellä ilmeni, että poikien viereisessä parakissa asuvalta samanikäiseltä pojalta oli hävinnyt kotoa lähetetty paketti, jossa oli ollut makeisia ja pikkuleipiä. Paketin kääre oli löytynyt serkusten parakista.

Toni ja Marius tuomittiin teloitettaviksi.

Tuulikki ja hänen pikkuveljensä eivät voineet olla matkan päästä seuraamatta tapahtumien kulkua, olivathan teloituspaalut heidän kotinsa lähellä. Teloitusten äänet kuuluivat heidän kotiinsa.

Tuulikki-tyttö kirjaa päiväkirjaansa: ”Marius ja Toni tuotiin ulos. Pojilla oli vain aluspaita ja housut yllä. … Pojat sidottiin, musta liina silmille. Menimme talon seinustan varjoon, ei haluttanut nähdä. Upseeri alkoi karjua komentojaan. Silloin Marius huusi: Muti, Muti!”

Muti, Muti! Äiti, äiti!