Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi jo 1500-luvun alussa sen, mikä katolisessa kirkossa kiikastaa tällä(kin) hetkellä. Selibaatti- eli naimattomuuslupaus on ihmisen tekemä ja ihmisen Jumalalle antama lupaus. Siis ihmisen oma lupaus. Suunnan tulee olla toisinpäin eli ihmisen tulee olla Jumalan lupausten vastaanottaja. Jumalan ainoa lupaus on armo, armosyli ja armohoito. Luther sanoo, ettei tuohon lupaukseen sisälly käskyä sitoutua selibaattiin.

Lutherin mukaan perimmäisenä syynä selibaatti- eli naimattomuuslupaukseen on katolisen kirkon opetus pelastumisesta. Lutherille itselleen vanhurskauttamisoppi eli pelastuminen yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden oli uskon asioissa keskeisintä. Teoilla ei ole merkitystä. Luther katsoo munkkilupausten tarkoittavat ihmisen tekojen tarjoamista Jumalalle. Luther itse lähti luostarista ja solmi vuonna 1525 avioliiton luostarin jättäneen nunnan kanssa.

Luther toteaa kirjoituksessaan vuonna 1522, että ”Kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä (Room. 14: 23). Siitä teemme johtopäätöksen, että munkkilupaukset ovat syntiä, elleivät ne johdu uskosta. Mutta uskosta ne eivät ole, jos ne ovat iankaiken sitovia eikä vapaita, niin että ne voisi joko pitää tai olla pitämättä”.

Luther perustelee käsityksiään muun muassa apostoli Paavalin opetuksilla. Paavali mainitsee tehtäväkseen julistaa evankeliumia ja mainitsee tämän usein. Evankeliumin tarkoitus on olla Jumalan voima autuudeksi jokaiselle, joka uskoo (Room. 1,16). Ihmisten tekemät lupaukset eivät ole tätä evankeliumia.

Lutherin kirjoitus käsittelee kolmea munkkilupausta, joita ovat naimattomuus, köyhyys ja kuuliaisuus. Kirjoitusta kuitenkin voi pitää kannanottona katolisen kirkon tämän päivän ongelmaan ja opetukseen papin selibaatista, jonka sivuilmiöinä katolista kirkkoa ravistelee ja maailmaa hämmästyttää lasten laaja hyväksikäyttöilmiö.

Luther tarkastelee kirjoituksessaan munkkilupauksista Jeesuksen ja Paavalin puheita avioliitosta ja naimattomuudesta. Kumpikaan heistä ei opeta naimattomuuteen sitoutumista vaan vapaaehtoisuutta siinä solmiiko avioliiton vai ei. Luther puhuttelee lukijoitaan: ”Jos tottelette evankeliumia, niin teidän on jätettävä naimattomuus vapaaehtoiseksi; ellette jätä sitä vapaaehtoiseksi, niin ette tottele evankeliumia”. Naimattomuus, johon on sitouduttu lupauksella, sotii siis mitä jyrkimmin evankeliumia vastaan, hän vielä toistaa.

Luther on jyrkkäsanainen kirjoittaessaan täydellisyyteen pyrkivästä hurskaudesta. Hän kehottaa lukijoitaan todella miettimään asiaa ja ”niin havaitset, että Saatana on sommitellut tämän valheen neuvoista ja täydellisyyden tilasta sen vuoksi, että voisi saada aikaan tuon onnettoman munkkilaitoksen”. Neuvot tässä tarkoittavat Jumalan käskyjen rinnalla olevia neuvoja – munkkilupauksia – täydellisiksi pyrkiville.

Luther kysyykin, että mitä ne, jotka eivät tiedä Jumalan evankeliumin sisältävän pelkkiä lupauksia, aikovat vastata Kristuksen sanoihin ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16,15).

Luther ei kunnioittanut munkkilupauksiin sidottua siveyttä. Hän kirjoittaa nurjasta siveydestä ja himoista, jotka eivät lopu selibaattiin sitoutuneeltakaan. Lutherin uskonkäsityksen mukaan tärkeintä on kristityn vapaus uskon kautta: ”Ken on siis käsittänyt tämän totuuden ja tämän Kristukseen uskovien ihanan vapauden, hän kiittäköön Jumala ja astukoon turvallisesti avioliittoon, ellei voi elää naimattomana, älköönkä välittäkö mitään noista typeristä ilveilijöistä eikä heidän tyhmistä, jumalattomista laeistaan ja uhkauksistaan, sillä kun he tunnetussa Jumalaa häväisevässä, hengellisten elämää ja hyveitä koskevassa määräyskirjelmässään väittävät, ettei avioliitossa voida Jumalaa palvella, niin ei se ole muuta kuin Jumalan pilkkaamista”.

Jyrkkäsanaisen tuomion Lutherin munkkilupauksia käsittelevässä kirjoituksessa saavat myös lupaukset kuuliaisuuteen ja köyhyyteen. Evankeliumi käskee osoittamaan nöyryyttä, alamaisuutta ja kuuliaisuutta kaikille ihmisille, aina ja kaikissa asioissa. Ei siis ainoastaan luostarin johtajalle tai esimiehille, Luther korostaa. Jokaisen tulee pitää toista ihmistä itseänsä korkeampana, hän kirjoittaa.

Lutherin opetukset kuuliaisuudesta tähän päivään tuotuina tarkoittaisivat sitä, että katolisen kirkon pappien olisi tullut olla kuuliaisia ennen kaikkea kaikille lapsille eikä alistaa heitä uhrikseen ja alamaisiksi. Joka tahtoo olla suurin, hän olkoon kaikkien palvelíja, on kirjoitettu Raamattuun. Lapsista Jeesus sanoo, että he ovat esikuvia aikuisille ”ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi…”

Luostarilupauksista kolmannen eli köyhyyden, Luther tyrmää myös. ”tuon pyhän köyhyyslupauksen varjossa he ovat tulleet kaikkein ahneimmiksi ja joutuneet kaikkein enimmin ajallisen tavaran pauloihin. Ja sitten he vielä julkisesti kerskaavat noudattavansa evankeelisia neuvoja, vaikkei yksikään maallikko ole kauempana köyhyydestä!”

Munkkien tavaroita hoitaa taloudenhoitaja. Tähän Luther: ”Se ei muuta asiaa, että antavat toisen hoitaa tavaroitaan. … Kun he lentävät evankeliumia korkeammalle ja hylkäävät Kristuksen johdon, niin he itse asiassa syöksyvät alas mitä törkeimmän erehdyksen kuiluun sanoessaan olevansa kuuliaisia ja köyhiä, vaikka todellisuudessa ovat kaikkein tottelemattomimpia ja rikkaimpia”.

Lutherin Valitut teokset. Martti Lutherin käsitys munkkilupauksista 1522. Saksankielestä suomentaneet ja johdatuksilla varustaneet Aug. F. Peltonen ja Yrjö Loimaranta. Suomen Lähetysseura 1910.