Turkiseläinten häkkiolosuhteista puhutaan. On aivan oikein, että puhutaan. Mutta pitäisi puhua kaikkien eläinten hoitamisesta, huolehtimisesta ja yleensä asennoitumisesta eläimiin ja muuhun luontoon.

Sitä paitsi: miten keinoturkikset saadaan aikaan? Mikä on niiden ekologisuus verrattuna tuotantoeläinten tai luonnossa elävien eläinten turkkeihin? Minkä kokoinen on keinoturkisten ja toppavaatteiden hiilijalanjälki verrattuna luomuturkkeihin?

Myös asenne pelkkään kasvisruokaan sekaravinnon sijasta on voinut synnyttää fanaattisuutta. Kasvisruokaan tai sekaruokaan itse kullakin on vapaus, mutta ei tulisi tehdä omasta harrastuksesta yhden asian ideologiaa jota markkinoidaan muut ruokailutottumukset jopa aggressiivisesti torjuen. Valistunut vapaus tässäkin asiassa.

Pelkkää kasvisruokaa markkinoiville kirkollisille piireille tai yksittäisille kristityille voisi muistuttaa, että Raamatun ihmisille sekaruoka oli luonnollista, yhtä hyvin liha-, kasvis-, vilja- ja maitotuotteet. Siis suomalainen sekaruoka. Eri asia on tietysti erilaisten ruoansulatushäiriöiden huomioon ottaminen.

Patriarkka Abrahamille tuli tärkeitä vieraita. Raamattu kertoo (1 Moos. 18: 2 – 8), että nähtyään vieraiden saapuvan Abraham juoksi ensin vieraita vastaan ja palasi sen jälkeen telttaan vaimonsa Saaran luo: ”Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!” Sen jälkeen Abraham kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. Ja Raamattu jatkaa: ”Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palvelemaan heitä heidän syödessään”.

Mielenkiintoista vain olisi tietää, miten vasikkapaisti valmistettiin niin nopeasti etteivät vieraat pitkästyneet odottamaan tai ettei ruoan valmistumisen odottaminen hermostuttanut talon emäntää Saaraa, aikansa vei myös taikinan teko ja leipien paistaminen.

Kaiken kaikkiaan keskustelu turkistuotannosta, keinoturkiksista, toppavaatteista, kasvis- ja liharuoista saisi olla monipuolisempaa ja periaatteellisempaa. Sen pitäisi olla enemmän perusteisiin menevää kuin se tällä hetkellä on.

Helsingissä oli äskettäin median hyvin uutisoima mielenosoitustapahtuma turkistuotantoa vastaan. Samoihin aikoihin Helsingin Sanomat (HS 21.2.2010) uutisoi vaatimattomammin, että lemmikkien huono kohtelu on lisääntynyt Helsingissä. Helsingin ympäristökeskuksen tekemissä tarkistuksissa jopa 68 prosentissa löytyi huomautettavaa lemmikkieläinten hoidosta tai elinoloista. Näistä 41 prosenttia vaati kiireellisiä toimenpiteitä.

HS:n uutisen mukaan puutteita on löytynyt lemmikkieläinten ruokinnassa, puhtaudessa, liikuntamahdollisuuksissa, turvallisuudessa sekä eläimen toimittamisessa lääkärin hoitoon. Puolet lemmikeistä oli koiria ja reilu kolmannes kissoja.

Helsingin ympäristökeskuksen vuonna 2009 tekemiä tarkastuskohteita on ollut 298. Lehtiuutisen mukaan tarkastukset oli tehty eläinlääkärille tehtyjen ilmoitusten perusteella.

Pihoilla juoksuhihnassa tai häkissä pidettävien koirien vointi näin pakkasilla ja muillakin huonoilla säillä on välistä sääliä herättävää. Jokaisessa koirankopissa tulisi olla sähkölämmitin ja tyroksit tms. lämpimät eristeet mökin lattiassa, seinissä ja katossa siitä huolimatta, vaikka koira paksuturkkisena nukkuu mielellään lumessa. Vaihtoehto koiralle on oltava … Ja mökkiin edestakaisin heiluva oviläppä ettei pyry tuiskua sisään … Ja mökin ulkopuolelle lämmin alusta, jolla istuen koira katselee maailmaa eli tekee työtään.

Suomalainen luterilaisen eetoksen läpäisemä kulttuuri- ja toimintaympäristö opastaisi keskustelemaan eläintenkin kohtelemisesta ja hoitamisesta, väkivallan käyttöön ei kuitenkaan ole lupaa näissä asioissa, mutta keskustelemaan. Jo uhoaminen on asiallisen keskustelun ulkopuolelle jäävää.

Eräs maalaistalon emäntä toisti usein ”jumalaton ei säästä juhtaansa”. Vain kiertokoulun ja rippikoulun käynyt emäntä osasi napata Raamatusta sen ydinsanoman ihmisen ja eläimen suhteista. Lieneekö kysymys nykyisen käännöksen sanoista ”Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne” Sananlaskut 12: 10.

Saman maalaistalon emännän suusta tulivat toiset sanat hänen nyppiessään koppelosta tai teerestä höyheniä. Talon miesväki oli ahkeraa kalalla ja metsällä käyvää ja talon emäntä halusi ottaa linnuista höyhenet tyynyjä varten. Kerran jälleen hän nyppi höyheniä metsästysaseella ammutusta linnusta. Vierelle osui lintua säälittelevä katsoja. Emäntä vastasi hänelle välittömästi, että älä puhu syntiä.

Emännän puheet ja vastaus perustuivat luomisuskoon ja Raamattuun kirjoitettuun luomisjärjestykseen. Vain ihminen on Jumalan kuva. Luonto eläimineen ja kasveineen on ihmiselle annettu tehtävä ”viljele ja varjele”. Eläimen käyttäminen ruoaksi ja vaatetukseen ei ole syntiä vaan Jumalan tarkoitus ihmistä varten, tehtävä ja samalla haaste

Emännän talossa höyheniä nypittiin vain kuolleista linnuista ja eläin tapettiin ennen kuin siitä alettiin laskea veri. Sika ammuttiin tappavalla laukauksella kuoliaaksi, vasta sitten laskettiin veri ja vasta sen jälkeen alkoi kankeiden siankarvojen kalttaus, jossa nahkaa valeltiin kuumalla vedellä ja karvoja vedeltiin pois sermones.fi:n omistajan näkemässä tapauksessa metallisen vesikauhan reunalla.

Viime vuosien uutiset maailmalta kertovat, että höyhenet voidaan nyppiä elävistä linnuista ja siat voidaan panna elävinä kuumaan veteen. Noille ihmisille kuuluvat tuon maalaistalon emännän raamatulliset sanat ”jumalaton ei juhtaansa säästä”. Siis jumalattomia …

Maailman seitsemästä iljettävyydestä yksi on kissanpentujen ja jopa aikuisten kissojen tappaminen hukuttamalla. Mitä liikkunee ihmisen päässä hänen pannessaan kissanpennut pussiin, sitoessa pussinsuun kiinni ja heittäessä pussin kissanpentuineen järveen? Metsästäjät kyllä tietäisivät, miten eläin ammutaan kuoliaaksi niin, ettei tappamisesta tule kiduttamista.

Kalojen pyydystäminen ilman tarkoitusta valmistaa niistä ruokaa on myös outoa huvia. Millä moraalilla on mahdollista pyydystää kala toisensa jälkeen ja heittää kala sen jälkeen takaisin veteen? Onhan iso koukku jo pahastikin repinyt kalan leukoja ja nielua.

Mutta mahdottomuuden eteen joudutaan jos jokainen pieni muikku pitäisi nuijia kuoliaaksi tuhansien ja kymmenien tuhansien kalojen saalismäärässä … Kohta kuljettaisiin harso suun päällä teitä ja katuja lakaisten, jos ajateltaisiin jokaisen muurahaisen kohtaloa.

Mutta siihen kasvattajat voivat ohjata lapsia ja lasten lapsia, että kun kärpäsetkin tapetaan, ne tapetaan. Lastenkaan leikkiä ei saa olla siipien repiminen kärpäsiltä tai muurahaisten kiduttaminen polttolasilla. Kysymys on ihmisen kasvamisesta eettisyyteen. Filosofi Immanuel Kant tämän sanoo osuvasti. Moraalisesti herkässä elämässä on kysymys ihmisestä itsestään. Moraalisuus ja vastaavasti moraalittomuus ovat ihmisen olemuksen asioita.

Turkis- ja nahka-asusteet ovat pohjoisten seutujen ihmisten luonnollista pukeutumista. Ne ovat lämpimiä ja nahasta riippuen kevyitä. Ei naistenkaan tarvitse takin alle ajatella villatakkia tai muuta kuten toppatakkiin pukeutuessa täytyy.

Eläinten hoidosta ja kohtelusta on puhuttava tänä kaupungistuneena aikana, että yleisessä tietoisuudessa säilyisi tieto ja ymmärrys eläimen hyvinvoinnista tai kärsimyksestä. Monipuolinen keskustelu myös hillitsisi tietämättömyyteen perustuvia kannanottoja. Ei tule unohtaa, että eläimellä ovat hermot ja se kokee kipua. Sillä on myös aistit, joilla se aistii saamansa kohtelun ja hoidon. Eläimen näkeminen tuntevana ja kokevana ei kuitenkaan saa merkitä eläimen inhimillistämistä. Eläin on eläin ja ihminen on ihminen. Mutta eettisesti herkkä ja moraalisesti vastuullinen ihminen ymmärtää hoitaa ja kohdella muuta luomakuntaa, maaperää, kasvi- ja eläinkuntaa hyvin.

Eläinten käyttämisestä tuotantoeläiminä on puhuttu niin kiihkeästi, ettei jokaisessa tapauksessa enää tiedä, mikä on totta. Enimmäkseen eläinten hoito on Suomessa asianmukaista ja metsästäminen ja kalastaminen eettisesti kestävää. Tehoaikakausi ja eräät laiminlyönnit ovat kuitenkin tuoneet julkisuuteen kielteisiä ilmiöitä viestiten siitä, että nykyistä monipuolisempaa ja periaatteellisempaa eettistä keskustelua tulisi ehdottomasti käydä.

Ainakin kristitylle luomiskertomuksen lähtökohdat ovat hyviä lähtökohtia keskusteluille, ja siksi on ihmeteltävää että kirkon piirissä näyttävät julkisuuteen tuovan ajatuksiaan eniten kasvissyöjät ja tuotantoeläintoiminnan ainakin osittaista lopettamista esittävät.