Hyvää pääsiäistä!
Opetuslasten ja muiden Jeesuksen seuraajien maailmankuva ei sisältänyt etukäteistietoa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jeesuksen ylösnousemusta ei voi uskontopsykologisesti selittää aivojen tuotteena eli harhana.
Harhojen näkemistä mahdollistavia paineita Jeesuksen seuraajilla kyllä oli. Mutta sittenkin puuttui oleellinen eli maailmankuvallinen aineisto opittuine traditioineen ylösnousemuksesta, kertomuksineen, tarinoineen, memoraatteineen. Tunnettua on, että jos kulttuurissa kulkee kertomuksia ja tarinoita erilaisista supranormaaleista ilmiöistä, ilmiöitä myös esiintyy. Jeesuksen ylösnousemuskertomuksia ennen ensimmäistä pääsiäistä ei ollut, kulttuuriset selitysmallit puuttuivat.
Jeesuksen toistuvat ilmestymiset eivät olleet yksinäisyydessä tapahtuneita eivätkä omiin oloihinsa vetäytyneet yhden ihmisen näkyjä. Päinvastoin. Raamatun ylösnousemuskertomukset ovat suurta vuorovaikutteisuutta ja sosiaalisia verkostoja – terveen yhteisön tunnusmerkkejä – ilmentäviä kuvauksia. Poikkeusolotkaan eivät tehneet Jeesuksen seuraajista poikkeusyksilöitä, jokainen toimi omalla persoonallisella tutuksi tulleella tavallaan.
Monien uskontojen – suurtenkin – syntyhistoriasta poiketen ylösnousemusilmestykset eivät olleet poikkeusyksilöiden kerrontaa eivätkä evankeliumien kertomukset ole automatisoitunutta tajunnanvirtaa.
Jeesuksen ylösnousemusilmestyksiä on vaikea selittää pois uskontopsykologisella analyysilla. Tarkasteltavien tekijöiden joukossa keskeinen merkitys vision syntymiselle ovat yliluonnollisen elämyksen kokeneen ihmisen maailmankuvan sisältämät ainekset, opittu traditio tai sen puuttuminen. Jeesuksen opetuslasten ja seuraajien maailmankuva edusti jälkimmäistä vaihtoehtoa eli heiltä puuttui kulttuurin tarjoama selitysmalli.
Jos yliluonnollinen kokemus on opitun tradition laukaisema visio, se voidaan nähdä pelkästään aivojen tuoteeksi, harhaksi. Jeesuksen ilmestymiset opetuslapsilleen ja seuraajilleen eivät olleet heidän aivojensa tuotos.
Ylösnousemuksen ihmettä vahvisti monimuotoisuus, jolla Jeesuksen ylösnousemus konkretisoitui ja tuli mukaan eri tilanteisiin eri paikoissa ja eri aikoina.
Ks. sermones.fi:n artikkeleita muun muassa hakusanalla ”pääsiäinen”.